Birgitta Ruonala
Hailuodon kotihoito
”Olen valmistunut perushoitajaksi 29 vuotta sitten, että onhan tässä jo tullut joulujakin töissä oltua. Tänä vuonna olen vuorossa joka päivä, aattona illassa. Meillä on autonominen työvuorosuunnittelu, joten itse tein tällaiset vuorot. Ehdin silti toki viettää joulua. Yhdessä olo ja hyvä ruoka ovat tärkeimpiä, käyn Kauneimmissa joululauluissa ja joulukirkossa.
Kotihoidossa tehdään jouluna ne samat hommat kuin muutenkin. Tunnelma on kuitenkin erilainen, rauhallinen ja harras. Ei sen tarvitse olla niin isoa, mitä laitetaan. Joulukukka ja joulukynttelikkö ovat monelle meidän asiakkaalle tärkeimmät, ne tuovat jo joulun.
Joulusta kyllä puhutaan ja sitä suunnitellaan. Ketä on tulossa käymään ja koska, milloin haetaan kylään? Jälkipolvi tulee mantereelta saarelle. Hailuotolaiset ovat kotiseuturakkaita. Ihmiset ovat tunteneet toisensa usein lapsuudesta asti. Äkkiä täällä huolestutaan, jos naapurissa ei näykään liikettä. Saaren ikäihmisille omavaraisuus on ollut tärkeää. Keleistä, kalastuksesta, marjastuksesta ja hirvijahdista riittää aina puhuttavaa.
On tietenkin niitäkin asiakkaita, joiden kanssa lähimmäiset eivät ole niin paljon tekemisissä. Silloin otamme puhelimen käteen ja soitamme yhdessä jollekin tuttavalle. Lyhytkin puhelu voi olla tärkeä.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Joulunaikana meillä ei ole kotihoidossa minnekään kiire, silloin asiakkaille annetaan aikaa.”
Sari Nieminen
Päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsu, Tampere
”Huoltsun tunnelma on erilainen aattona, rauhallinen ja jollakin lailla herkkä. Sitä on vaikea selittää. Joulunaika on monelle asiakkaalle vaikea. Jouluhan on perhe- ja sukujuhla, jolloin kokoonnutaan yhteen. Huoltsun asiakkaita harvemmin kutsutaan näihin juhliin. Kaikilla ei ole paikkaa eikä ketään, jonka kanssa joulua viettäisi.
Kerran naisasiakas, sanavalmis ja suora ihminen, halasi ja toivotti hyvää joulua kyyneliin herkistyen. Ja toki minä myös olin silmät kyynelissä, herkkä kun olen. Ne sanat ja se rutistus kertoivat olemassaoloni tärkeydestä. Sen tilanteen muistan aina.
Aatto alkaa riisipuuron keitolla. Puuron jälkeen katselemme joulurauhan julistuksen yhdessä ja sitten jäämme odottelemaan jouluruokia, jotka toimitetaan meille Ruokapankin kautta. Silloin onkin kova hulina keittiössä, että saadaan kaikki valmiiksi. Jouluaattona käy samoja asiakkaita kuin arkenakin, mutta myös vähävaraisia uusia ihmisiä, pääasiassa vanhuksia, jotka ovat kuulleet Huoltsulla jaettavasta jouluruokakassista. Vapaaehtoistyöntekijöitä on useampia. Tänä vuonna mukana ovat myös aviomieheni Matti ja poikani Jere, he ovat virallisia vapaaehtoistyöntekijöitä Huoltsulla. Aikuiset poikani käyvät säännöllisesti kahvilla täällä.
Itse viihdyn Huoltsulla jouluna todella hyvin. Tosin viihdyn täällä aina. Opiskelin päästäkseni töihin Huoltsulle. Olen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tainnut olla viime vuosina aina jouluna täällä joko opiskelijana, vapaaehtoisena tai töissä. Ihmisten kohtaaminen on itselleni helppoa, sillä vaikka en päihdeongelmainen ole ollutkaan, minulla on elämänkokemusta. Tatuointini ja omanlainen hiustyylini ovat varmasti apuna. Lempinimen Justiina olen saanut asiakkailta, sillä olen sääntöjen suhteen tarkka.
Aattona olemme auki, muut pyhät suljettuna. Moni asiakas miettii, missä viettää ne päivät, kun olemme kiinni. Joillekin Huoltsun ruoka on päivän ainoa lämmin ateria.”
Elina Peltonen
Saattohoitokoti Koivikko, Hämeenlinna
”Lämminhenkinen, kaunis ja haikea. Niillä sanoilla kuvailisin saattohoitokodin joulua. Täällä olevilla ihmisillä on elinaikaa jäljellä päivistä muutamiin kuukausiin. Tuntuu hyvältä, että voin olla mahdollistamassa jollekin hänen viimeisen joulunsa. Olen toivonut taas täksi jouluksi työvuoroja ja uudenvuoden vapaaksi.
Vietämme joulua Koivikossa perinteisesti. On aattohartaus ja jouluruokaa. Jos kunto suinkin sallii, monet potilaat lähtevät käymään vielä kerran kotona. Sekin on minusta ihanaa; auttaa heitä valmistautumisessa ja pukemisessa, kysellä suunnitelmista ja jouluperinteistä.
Joulukuussa yöhoitajat jakavat aamulla potilaille pieniä karkkipussukkoja, se on meidän oma joulukalenterimme. Hoitokoti koristellaan perin pohjin jo hyvissä ajoin, Koivikossa on joulunaikaan aina todella kaunista. Viime vuonna annoimme potilaille lahjaksi ihanat villasukat. Jotkut omaisista halusivat pukea ne sitten myöhemmin vainajalle arkkuunkin.
Eräs omainen osti saattohoidossa olleelle puolisolleen lahjaksi muhkean, lämpimän talvitakin, että jos vielä päästään ulkoilemaan talvella yhdessä. Se oli sympaattinen, koskettava ele. Saattohoitokodissa kuolema on tietenkin koko ajan läsnä. Silti tunnelma on joulunaikana jotenkin kevyempi, kuolema siirtyy hetkeksi vähän sivummalle ja nautimme juuri tästä hetkestä.”
