Syitä lääkityksen jättämiseen on tutkittu paljon, mutta HUS Apteekin vastaava proviisori Kirsi Kvarnström sanoo, että perimmäinen vastaus on yhä mysteeri. Ongelma liittyy erityisesti pitkäaikaissairauksiin, esimerkiksi verenpainetautiin tai kakkostyypin diabetekseen. Lääkkeet jätetään väliin, sillä näihin sairauksiin ei aina liity selkeitä oireita, joiden helpottaminen motivoisi jatkamaan lääkkeen käyttöä. Se tekee hoidosta haastavaa.
– Verenpainelääkkeet ja diabeteksen hoidossa käytetyt statiinit jäävät usein ottamatta, koska niiden ottaminen ei palkitse oireiden helpottumisella. Esimerkiksi reuman hoidossa nykyisin käytetyt lääkkeet auttavat nopeasti, mikä motivoi jatkamaan lääkehoitoa ohjeen mukaan, Kvarnström sanoo.
Hoitaja välittää tiedon
Lähihoitajilla on tärkeä rooli vanhusten lääkehoidon silminä ja korvina. Tieto
siitä, miten lääkitys iäkkään potilaan arjessa onnistuu, tulee terveydenhuoltoon usein juuri lähihoitajien kautta.
– Kun lääkkeitä on paljon, niiden ottamiseen liittyy paljon muistamista. Eniten lääkkeitä on
iäkkäillä, joilla usein on myös muistamisvaikeuksia. Ongelma ei ratkea kehittämällä yhä parempia dosetteja, sillä paraskaan dosetti ei kerro, onko lääke mennyt potilaan suuhun vai lattian rakoon.
Lääkkeen ottamisen voi varmistaa vain toinen ihminen, sanoo Kvarnström.
Näyttääkö siltä, että iäkäs potilas ei syystä tai toisesta pysty lääkettä käyttämään? Toimiiko verenpainelääke, pysyvätkö arvot tavoitteissa? Tuleeko lääkkeestä oireita, huimaako potilasta, onko ollut kaatumisia? Näiden asioiden varmistaminen ja tuominen lääkärin tietoon on äärimmäisen tärkeää.
– Jos tämä osa hoidosta sakkaa, iäkkäälle potilaalle ehtii tapahtua vaikka
mitä ennen kuin asia huomataan terveydenhuollossa. Tätä puolta lähihoitajien työssä tulee korostaa, ja siihen pitää panostaa, Kvarnström painottaa.
Kvarnström selvitti Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastetussa väitöskirjassaan lääkehoitoon sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisten välisen tiedonkulun merkitys korostuu tutkimustuloksissa.
Lääkärin auktoriteetti voi vaientaa potilaan
Lääkehoitoon liittyy paljon käytännöllisiä pulmia, jotka potilaan ja terveyden ammattilaisen pitäisi ratkoa yhdessä. Potilas tuntee oman arkensa hoidolle asettamat ehdot, ammattilainen
taas tuntee hoidolliset tarpeet.
– Miten lääkkeen ottaminen onnistuu vuorotyössä? Miten käy bussikuskilta verensokerin mittaaminen ja insuliinin pistäminen työvuoron aikana?
Lääkehoito pitää miettiä yhdessä sellaiseksi, että se on oikeasti toteutettavissa,
Kvarnström korostaa.
Hyviä paikkoja neuvonnalle ovat muun muassa vastaanotto tai apteekki. Olipa paikka mikä tahansa, ratkaisevaa neuvonnan onnistumiselle on Kvarnströmin mukaan osapuolten välinen luottamus. Potilaan tulisi uskaltaa kertoa ammattilaiselle totuus siinäkin tapauksessa, että lääke on syystä tai toisesta jäänyt ottamatta.
– Lääkärin auktoriteetti voi tehdä asiasta puhumisen potilaalle vaikeaksi. Hoitaja ja farmaseutti ovat sen verran sivussa lääkkeen määräämisestä, että heille laiminlyönnistä voi olla helpompi puhua. Heidän kauttaan tieto kulkee edelleen lääkärille, joka voi tarvittaessa muuttaa lääkehoidon toteutustapaa, sanoo Kvarnström.
Oikeisiin mittasuhteisiin
Lääkkeen myyntilupa edellyttää, että kaikki lääkkeellä todetut haitat, hyvin epätodennäköisetkin, mainitaan lääkepakkauksen sisältämässä selosteessa.
Pitkä haittaluettelo voi pelottaa etenkin tottumatonta lääkkeiden käyttäjää.
Kirsi Kvarnström sanoo, että pelkoja voidaan hälventää asettamalla neuvontakeskustelussa haitat oikeisiin mittasuhteisiinsa.
– Esimerkiksi ripuli on paljon todennäköisempi antibiootin haittavaikutus kuin moni muu pakkauksen pitkässä listassa mainittu asia. Neuvontaa kannattaa tehdä jo apteekissa: mitä haittavaikutuksia lääkkeestä tulee usein, mitä hyvin harvoin, ja mihin pitää ottaa yhteyttä,
jos jotakin vakavampaa ilmaantuu.
Kallista yhteiskunnalle
Lääkehoidon tarkoituksena on joko parantaa sairaus tai ainakin pitää tilanne
hallinnassa. Jos lääkkeet jäävät ottamatta, oireita alkaa jossakin vaiheessa ilmaantua. Seurauksena on ylimääräisiä päivystyskäyntejä ja sairauslomia, jotka tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
– Lääkäri voi ajatella sairauden pahentuneen ja lähettää potilaan lisätutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, vaikka potilaan tilan heikkenemisen syynä
olisikin lääkkeiden laiminlyönti, huomauttaa Kvarnström.
Lääkehoidon laiminlyönnistä seuraa harmia ihmiselle itselleen, mutta se on myös yhteiskunnallinen kysymys.
– Kun haetaan julkisia säästöjä, puhutaan usein lääkkeiden Kela-korvausten vähentämisestä ja omavastuiden kasvattamisesta. Kannattaisi paneutua enemmän siihen, miten potilaat saadaan käyttämään jo maksettuja lääkkeitä ohjeiden mukaan, sanoo Kvarnström.
SuPerin Lääkehoidon päivä -webinaari järjestetään 16.3.2023.
