Maailma tarvitsee herkkien lasten lempeää viisautta

Joka viides lapsi on erityisherkkä. Erityisherkkyys on synnynnäistä tunne- ja aistiherkkyyttä. Ympäristön suhtautumisesta riippuu, tuleeko siitä supervoima vai taakka.

Erityisherkkä lapsi kuormittuu muita helpommin päiväkodin hektisessä arjessa. Ylikuormittuneena herkkyydestä tulee rasite, joka peittää piirteen hyvät puolet. Kuva Mostphotos

Teksti Mari Frisk

Tunnetko pienen tytön tai pojan, joka tuntuu osaavan lukea muiden ajatuksia, on ensimmäisenä lohduttamassa itkevää kaveria ja säikähtää kovia ääniä? Onnittelut, sinulla on mahdollisuus tutustua erityisherkkään lapseen ja siinä sivussa myös omaan itseesi.

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, eikä erityisherkkä lapsi ole niin sanottu erityislapsi. Erityisherkkä lapsi tarvitsee yksilöllistä huomiota, mutta hän ei ole lumihiutale, jota pitää ylisuojella. Kyseessä on normaali temperamenttipiirre, jota on vasta viime vuosikymmeninä alettu ymmärtää – ja arvostaa.

Erityisherkkä-käsitteen on luonut ja tehnyt tunnetuksi amerikkalainen Elaine Aron. Psykologi ja tietokirjailija Heli Heiskasen kirja Erityisherkän lapsen kanssa on ensimmäinen suomalainen kirja lasten erityisherkkyydestä. Heiskanen kouluttaa päiväkotien ja koulujen henkilökuntaa aiheesta.

Mainos

Voimakkaat tunteet eivät aina näy ulospäin

Erityisherkän koko hermojärjestelmä on virittynyt hienoviereiseksi aistimaan, havaitsemaan ja kokemaan asioita. Ominaisuus tulee näkyviin monella osa-alueella: niin tunneherkkyytenä, empatiana, aistiherkkyytenä, syvällisyytenä kuin herkkyytenä vivahteille. Moni erityisherkkä on tunnollinen, intuitiivinen ja luova.

Erityisherkkä lapsi kokee tapahtumat – niin kivat jutut kuin vastoinkäymisetkin – voimakkaammin kuin ei niin herkkä lapsi.

– Toisilla se voi näkyä ulospäin vahvoina tunnereaktioina, esimerkiksi sanoina tai ilmeinä, mutta se voi myös jäädä lapsen sisälle, riippuen luonteesta, Heiskanen sanoo.

Käytännössä erityisherkkä lapsi tarvitsee keskivertoa enemmän tunnetaitojen harjoittelua

Jos erityisherkkä lapsi ei tule hyväksytyksi omana itsenään, hän voi alkaa rakentaa itselleen panssaria. Heiskasen mukaan tällaisia suojakuoria ovat esimerkiksi reippaus, suorittaminen, ylenpalttinen miellyttäminen tai kontrollointi. Pidemmän päälle ne kuormittavat mieltä ja kehoa.

Päiväkoti voi olla kuormittava ympäristö erityisherkälle

Aistiärsykkeiden tulva, kuten häly, melu ja yleinen liikehdintä kuormittavat kaikkia, mutta erityisesti herkkiä. Lapset eivät osaa välttämättä säädellä itse sosiaalista kuormitustaan, vaan tarvitsevat siinä aikuisen apua. Ylikierrokset voivat näkyä kiukutteluna tai pörräämisenä. Ratkaisu ei ole toruminen, vaan lapsi tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa.

Päivähoidon aloittaminen on usein stressaavaa erityisherkälle lapselle. Hän voi kulkea koko ajan antennit pystyssä, eikä osaa rauhoittua. Pikkuhiljaa lapsi kuitenkin rentoutuu huomatessaan, että voi luottaa hoitajiin ja pääsee mukaan ryhmään ja sen rytmiin. Heiskasen mukaan alkutaipaleen suurin haaste voi joillakin olla arkuus tai uskalluksen puute, mutta myös virikkeiden ja uusien ihmisten äkkinäisestä lisääntymisestä johtuva kuormitus.

Omat ja toisten tunteet sekoittuvat

Eritysherkkä lapsi aistii herkästi toisten tunteita.

– Hän voi tuntea erilaisia tunteita kehossaan ja mielessään, osaamatta heti sanoa, mistä on kyse tai mistä ne tulevat. Lapsi tarvitsee fyysistä ja henkistä tilaa kuulostella näitä tunteita. Tunteiden sanoittamisen sijaan aikuinen voikin kysyä, miltä sinusta tuntuu, mitä sinä tarvitset.

Erityisherkkä lapsi voi herättää aikuisessa ärtymystä, etenkin jos aikuinen itse ei ole kovin herkkä tai on joutunut peittelemään omaa herkkyyttään.

– Näitä vaikeita tunteita on hyvä pysähtyä tarkastelemaan ja pohtia miten suhtautuu omaan herkkyyteen. Kyse voi toki olla myös ihan vain stressistä ja väsymyksestä.

Rutiinit vaativat totuttelua

Yhteinen ruokailu tai päiväunet voivat tuntua erityisherkästä isolta asialta.

– Pakko on aina paha, se lisää stressiä ja ahdistusta, Heiskanen painottaa ja jatkaa: – Päivälepo on toki tärkeää, mutta nukkumista tärkeämpää on, että lapsi saa rauhoittua ja levätä.

Lounaalla erityisherkkä ei kiinnitä huomiota vain siihen, miltä ruoka maistuu, vaan äänimaailma ja tuoksut ovat hänelle tärkeitä tunnelmanluojia. Lapsi voi vaikuttaa nirsolta, vaikka kyse olisi vain siitä, että hän vaatii totuttelua päiväkodin sapuskoihin.

Päiväkodin pihalla sattuu ja tapahtuu. Erityisherkkä voi olla tavallista kipuherkempi ja kauhistua pienistäkin pipeistä.

– Myötätunnon osoittaminen auttaa, voivotteluun ei kannata lähteä mukaan. Kun aikuinen pysyttelee rauhallisena, niin lapsi saa viestin tunnetilasta ja käytöksestä, että tämä ei olekaan vakavaa, Heiskanen havainnollistaa.

Erityisherkkyydestä on hyvä puhua

Empatia voi kuormittaa, etenkin, jos lapsi ottaa vastuuta toisten tunteista.

– Lasta kannattaa kehua empaattisuudesta, mutta selventää toistuvasti rooleja, sanoa vaikka, että lohduttaminen on aikuisen vastuulla ja sinä voit mennä leikkimään.

Heli Heiskanen kannustaa ottamaan herkkyyden puheeksi vanhempien kanssa positiivisessa hengessä.

– Keskustelu on hyvä aloittaa kertomalla niistä asioista, mitä hyvää herkkyys tuo lapselle ja sitten vasta nostaa esille pohdinnat ongelmista ja esimerkiksi siitä, miten kuormitusta voisi vähentää. Aina rasittuminen ei näy kotona, jos lapsella on enemmän tilaa ja aikaa rauhoittua ja toisinaan taas lapsi voi pinnistellä koko päiväkotipäivän ja purkaa ikävät tunteet vasta kotona.

 

Entä jos kyseessä onkin jokin muu kuin erityisherkkyys?

 

  • Joskus erityisherkkyydeltä ensivaikutelmalta näyttävän käytöksen taustalla voi olla esimerkiksi pitkittynyttä stressiä, jokin häiriö tai sairaus tai rankkoja kokemuksia.
  • Erityisherkän lapsen aistiherkkyys on eri asia kuin aistiyliherkkyys, mikä on aistitiedon käsittelyn häiriö. Erityisherkkyys ei rajoitu vain aistiherkkyyteen, vaan se on kokonaisvaltaisempi piirre.
  • Jos lapsi on pitkään epätavallisen väsynyt, surullinen, ahdistunut, vihainen tai pelokas tai jos hänellä on toistuvia ongelmia esimerkiksi kaverisuhteissa, keskittymisessä tai jos lapsi jatkuvasti rikkoo päiväkodin sääntöjä, kyse on todennäköisesti jostakin muusta kuin erityisherkkyydestä. 

 

Jutussa ja faktalaatikoissa on käytetty lähteenä Heli Heiskasen kirjaa Erityisherkän lapsen kanssa.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Tiina Auvinen: ”Olen huomannut, että nuoremmatkin hoitajat ovat nykyään aktiivisia ja valveutuneita edunvalvonnan asioissa”

Taina Viinikainen: ”Hyvä luottamusmies ei pyllistä kumpaankaan suuntaan, hän on reilu sekä jäsenille että työnantajalle”

Sanna Ängeslevä: ”Jäsenen helpottunut itku raskaan kuulemisen jälkeen tai onnellinen hymy oikeudenmukaisen onnistumisen keskellä säilyvät mielessäni pitkään”