Lähihoitaja-kirjailija Rake Tähtinen: ”Jokaisella meistä on oma tarinamme”

Lähihoitajan ja kirjailijan työt voi yhdistää, todistaa uusikaupunkilainen Rake Tähtinen.

Kuva Jyri Aikola

Teksti Mari Frisk

Insuliinimurha! Rake Tähtinen hihkaisee ja jatkaa:

Tai ei ehkä sittenkään, insuliinimurhat on jo niin käytetty dekkareissa. Mutta kyllä sosiaali- ja terveysala on sellainen maailma, missä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista.

Rake työskentelee lähihoitajana Hoitokoti Reimarissa, jossa asuu 50 päihde- ja mielenterveyskuntoutujaa. Asukkaiden ikähaarukka on 18–65 vuotta. Sitä ennen hän oli lähes 10 vuotta erityislastenkodissa.

Rake uskoo, että töissä kohdatut ihmiskohtalot tuovat rikos- ja ihmissuhdetarinoihin aitouden tuntua.

Tämä työ näyttää sitä toista puolta yhteiskunnasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen oppinut paljon ihmismielen moninaisuudesta.

Mainos

Kehitysideoita aikuisopintoihin

Rake valmistui lähihoitajaksi viime vuoden marraskuussa. Mikä sai hakeutumaan koulutukseen yli 50-vuotiaana?

Halusin oppia uutta, mutta taustalla oli myös kilpailutusmääräykset, joiden mukaan työntekijöiltä vaadittiin lähihoitajan tutkinto. Minulla oli suoritettuna lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto. Tarkoitus oli jatkaa oppisopimuksella erityislastenkodissa, mutta suunnitelmat muuttuivat ja menin Reimariin.

Lähihoitajaopinnoissa Rake pärjäsi hyvin, mutta hänellä on mielessään myös muutamia kehitysehdotuksia.

Yhteisten aineiden mielekkyyttä pitäisi miettiä aikuisopiskelijoiden kannalta uudelleen. Aikuisopiskelija on nyt yhteisissä aineissa samalla viivalla juuri peruskoulusta tulleen kanssa. Oli kieltämättä turhauttavaa istua pakollisella työelämässä toimimisen kurssilla. Matematiikassakin on eri asia tehdä mielekkäitä lääkelaskuja kuin fysiikassa mitata kultaisen pallon painoa ja laskea auton kiihtyvyyttä. Sen sijaan ammatillinen sisältö oli hyödyllistä ja opetus korkeatasoista. 

Hyvä meininki houkutti

Valmistuttuaan Rake jäi oppisopimuspaikkaansa töihin.

Siihen vaikutti talon hyvä meininki. Jo parin ensimmäisen viikon jälkeen tunsin olevani osa porukkaa. Meillä on töissä lähihoitajia, sairaanhoitajia, sosionomeja, lääkäri, työpajaohjaajia ja terapeutteja. Ammattikunta on moninainen, ja jokainen tuo mukanaan omia vahvuuksiaan, niin ammatillisia kuin persoonaan ja harrastuksiin liittyviä.

Hierarkia on matala.

Koen, että ihmissuhdetyössä tärkeintä on se, miten kohtaa ihmiset, niin asiakkaat kuin kollegat, mutta ymmärrän toki myös, että tarvitaan pätevyyksiä. Kuitenkin soveltuvuus alalle pitäisi olla jo koulutusvaiheessa tarkemmassa tarkastelussa.

Mainos

Arjen apuna monin tavoin

Työ Reimarissa on asukkaiden arjenhallinnan tukemista monin tavoin. Päivät ovat vaihtelevia, mutta rutiineillekin on aikansa ja paikkansa.

On yksilöllistä, millaista apua asukkaat tarvitsevat. Osa kykenee toimimaan itsenäisemmin kuin toiset. Asukkaat tarvitsevat jeesiä esimerkiksi sosiaalisiin taitoihin, vuorokausirytmissä pysyttelyyn ja asioiden hoitamiseen. Aika usein tulee kuskattua ihmisiä lääkäriin ja virastoihin.  

Jokaisen asukkaan kanssa tehdään kuntoutussuunnitelma.

Tavoite on, että asukkaat pääsevät asumaan itsenäisesti, töihin tai opiskelemaan. Se on yksilöllistä, miten näihin tavoitteisiin päästään.

Työtoiminta on isossa roolissa ja Reimarikodissa sitä on tarjolla laidasta laitaan, hevostenhoidosta remonttihommiin.

Rake pyörittää asukkaille kamerakerhoa.

Olen itse tosi innostunut valokuvauksesta. Näen, miten innostukseni tarttuu helposti heihin, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta. Opettelemme valaistusta, kennoherkkyyksiä ja muita kuvaamisen ja kameran toiminnan perusteita, ihan alusta asti.

Silloin, kun Rake ei hoida tai kirjoita, hän siis valokuvaa.

Kuvaan erityisesti ihmisiä, he saavat kuvia omaan käyttöönsä ja minä saan työnäytteitä.

Mainos

Töissä kuin kala vedessä

Rake kokee, että hänen nykyinen työnsä on hyvä jatkumo lähes kymmeneen vuoteen lastensuojelussa.

Arvostan suuresti kollegoja, jotka tekevät fyysisesti rankkaa työtä vanhustenhoidossa. Meillä lähihoitajan työ ei ole niin käsityöpainotteista, toki asukkaissa on heitäkin, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi pesulla käymiseen, mutta ei kovin montaa. Koen juuri tämän vuorovaikutukseen painottuvan duunin omakseni, olen siinä kuin kala vedessä.

Rakelle on tärkeää, että työssä saa laittaa oman persoonansa peliin.

Loppupeleissä minulle on tärkeää, että työssäni saan olla, mitä olen. Toki minulla on ammatillinen roolini, joka on tietenkin erilainen kuin roolini himassa ja isänä. Olen kuitenkin sama ihminen niin töissä kuin vapaalla. En halua töissäkään piiloutua nimikyltin taakse.

Ei elokuvia iltaisin

Vaativa vuorotyö, mistä aikaa ja energiaa piisaa kirjoittamiselle?

Tähän on helppo vastata, jätän illan elokuvat katsomatta, Rake sanoo ja naurahtaa.  

Myös kotona perhe-elämä on rauhoittunut lasten kasvaessa.

Kolmesta lapsestani kaksi on täysikäistä, mikä tekee kirjoittamisesta helpompaa verrattuna aikaan, kun he olivat pieniä. Pikkulapsivuosien ansiosta pystyn kuitenkin keskittymään myös metelissä ja melkein missä vain. Ja toki sekin helpottaa, että en tee yövuoroja, vaan meillä on erilliset yököt.

Rake on tykännyt kirjoittaa koulupojasta asti. Ainekirjoitus oli yksi hänen lempiaineistaan.

Lopetettuani lehtityöt kirjoittamisen himo jäi kalvamaan ja aloin kirjoittaa tarinoita. Lopulta niistä tuli kirjoja.

Kirjoittaessaan Rake ajattelee itseään, eikä laskelmoi kaupallista menestystä tai mieti, mistä lukijat saattaisivat pitää.

Halusin kirjoittaa kirjan, jollaisesta itse tykkäisin. Kirjoissani seurataan myös päähenkilöni rikoskomisario Petri Petäjänmäen siviilielämää, ihmissuhteita ja lähipiiriä. Itse olen tykännyt erityisesti Mauri Sariolan Susikoski-sarjasta. Luin aiemmin paljon poliisiaiheisia jännitysromaaneja, mutta kun aloin kirjoittaa niitä, niin oma lukemisgenreni siirtyi kauhun puolelle.

Työkaverit antavat ideoita

Kirjoihinsa Rake ammentaa aihioita ja henkilöhahmojen piirteitä arjesta.

Jos vain istuisin päivät pitkät koneen äärellä, niin aineiston keruu olisi haastavampaa.

Raken mukaan ainakaan työkaverit eivät pelkää päätyvänsä kollegan kirjoihin, eikä kahvihuoneen hurttia huumoria rajoiteta sen pelossa.

He heittelevät kaikenlaisia ideoita ja usein kuulee, että hei, tämä sun täytyy laittaa kirjaasi!

Jos joku odottaa, että kirjailijan arkiset, töihin liittyvät kirjaukset olisivat erityisen vetäviä, niin saa pettyä.

 Luulisi, että kun kirjoittaminen on toinen ammattini, niin töissäkin kirjaamiseni olisivat esimerkillisiä. Päinvastoin, olen varmasti yksi kehnoimpia kirjaajia, laitan ylös ydinasiat ja piste.

Rake kertoo juuri tehneensä kustannussopimuksen kymmenennestä jännitysromaanista.

Yksi kirjan henkilöistä asuu hoitokodissa, ja poliisitkin siellä käyvät tutkimassa.

Sen enempää hän ei vielä voi uutukaisesta paljastaa. Näillä näkyminen se ilmestyy ensi syksynä ja kustantaja on Myllylahti.

Veikko Lavi lauloi, että jokainen ihminen on laulun arvoinen, olen samaa mieltä. Jokaisella meistä on oma tarinamme ja se tarina on kunnioitettava ja arvostettava. Sen kun muistaa töissä, niin homma sujuu.

Rake Tähtinen, 53

  • Työskentelee päihde- ja mielenterveyskuntoutujien parissa Hoitokoti Reimarissa Uudessakaupungissa.
  • Valmistui lähihoitajaksi marraskuussa 2022. Suorittanut aiemmin lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinnon.
  • Työskennellyt pitkään erityislastenkodissa. Työkokemusta myös muun muassa mainosalalta, paikallislehdestä ja leipomosta.
  • Kirjoittaa jännitysromaaneja, 10. kirja ilmestyy syksyllä 2023.
  • Harrastaa valokuvausta.
  • Mieleenpainuvin palaute kirjoista oli, kun tuttu lastenkotinuori kehui Raken romaania ja kertoi sen olevan ensimmäinen hänen lukemansa kirja.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Koko lapsuus soi – musiikkipäiväkodissa musiikki auttaa rytmittämään päivää ja luo yhteisöllisyyttä

Ensimmäinen Queen Silvia -palkinnon voittanut lähihoitaja Karoliina Tiura: ”Taide tuo hoitotyöhön läheisyyttä”

Lähihoitaja Susanna Kumpulainen viihtyy teho-osaston sykkeessä