Kun asiakkaalla on ADHD-oireita, hoitajan kannattaa panostaa selkeyteen ja etsiä voimavaroja vaikeuksien sijasta

Visuaalinen tuki kuten kuvakortit ja muistilistat ovat usein hyvä apu. Jumppapallosta tai taustamusiikistakin saattaa hoitajan ja ADHD-oireisen aikuisen tapaamisessa olla hyötyä.

Hoitajan ei kannata tehdä keskustelussa pitkälle meneviä omia tulkintoja, vaan tarkenna ja varmista, oletko ymmärtänyt asian toisen tarkoittamalla tavalla. Kuva Mostphotos

Teksti Elina Kujala

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jonka ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Sitä esiintyy noin kolmella prosentilla aikuisista. Miehillä diagnoosi on yleisempi kuin naisilla, mutta on todennäköistä, että tyttöjen ja naisten ADHD jää yhä usein tunnistamatta.

ADHD-oireiden ilmeneminen muuttuu iän myötä. Aikuisen ADHD näkyy usein vaikeuksina esimerkiksi arjenhallinnassa, aikataulujen noudattamisessa, ihmissuhteissa tai järkevässä rahankäytössä. Projekti aloitetaan innolla, mutta moni homma jää lopulta kesken. Motorinen levottomuus on yleinen lapsen ADHD-oire, mutta iän myötä juoksentelu vaihtuu sisäiseksi levottomuudeksi, jota on toisinaan vaikea tunnistaa ja kuvailla. Ajatus harhailee helposti.

Jos aihe on kiinnostava, ADHD-oireinen ihminen paneutuu siihen usein intensiivisesti, mutta jos asia tuntuu tylsältä, keskittyminen voi olla mahdotonta. Impulsiivisuus ilmenee kärsimättömyytenä, yleisenä lyhytpinnaisuutena ja elämyshakuisuutena. ADHD-oireinen aikuinen voi tehdä nopeita päätöksiä elämänsä isoissakin asioissa.

Kun tapaat työssäsi ADHD-oireisia ihmisiä, suunnittele tapaamiseen ennakoitava rakenne. Pysy aikataulussa, ohjaa tapaamiselle selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tarkenna asioita lyhyillä ja selkeillä ohjeilla. Jos tavoitteena on auttaa ADHD-oireista ihmistä esimerkiksi noudattamaan tiettyjä arjenrutiineja tai ohjata häntä jonkun sairauden hoidossa, visuaalinen tuki on hyvä apu keskustelussa. Käytä kuvakortteja, muistilappuja ja muistilistoja. Stressipallon puristelu tai jumppapallon päällä keinuttelu voi helpottaa ADHD-oireista keskittymään tapaamisessa.  

Ympäristöllä on väliä. Hälyinen ympäristö saattaa kuormittaa ADHD-oireista ja vaikeuttaa keskittymistä entisestään. Häly ei aina tarkoita vain taustamelua, vaan myös ympärillä liikkuvat ihmiset ja värien, valojen ja tavaroiden runsaus voivat kuormittaa. Toisaalta joidenkin ADHD-oireisten aikuisten on helpompi keskittyä, jos taustalta kuuluu jotakin ääntä kuten instrumentaalimusiikkia tai luonnonääniä. Kysy ihmiseltä itseltään, millainen ympäristö tuntuisi hyvältä tapaamispaikalta. Missä hänen on helppo osallistua aktiivisesti?

Jos ADHD-oireinen ihminen vaikuttaa joskus epäkohteliaalta, älä loukkaannu. Hän ei ole tarkoituksella tyly, vaan esimerkiksi kuuntelemisen vaikeus ja toisen puheen jatkuva keskeyttäminen on yksi ADHD:n oire.

ADHD-oireisilla ihmisillä on paljon voimavaroja ja vahvuuksia. Monet kuvailevat itseään sosiaalisiksi, huumorintajuisiksi, energisiksi, oivaltaviksi ja luontaisesti uteliaiksi ihmisiksi. Hoitotyössäkään ei pitäisi jämähtää ongelmakeskeiseen näkökulmaan. Etsi mieluummin ratkaisuja yhdessä asiakkaan kanssa. Vahvista myönteistä ilmapiiriä.

ADHD-oireet ovat vain yksi osa ihmistä, eikä se määritä heidän koko persoonaansa tai loppuelämänsä suuntaa. Vaikka tietyt piirteet ja niiden tuomat haasteet olisivatkin samoja, jokainen ADHD-oireinen aikuinen on erilainen, heillä on oma elämäntarinansa ja usein myös vahvaa asiantuntemusta omasta tilanteestaan. Kysy ja kuuntele.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Monelle aikuiselle naiselle ADHD-diagnoosi tulee yllätyksenä – SuPer verkkolehti (superlehti.fi)

Työpaikan raamit auttavat ADHD-diagnoosin saanutta Tiina Meriläistä keskittymään – SuPer verkkolehti (superlehti.fi)

Lähteet: Kaypahoito, ADHD-liitto, Oppimisvaikeus.fi, Adhdtutuksi.fi

Sinua voisi kiinnostaa myös

Opiskelija, oletko menossa kesätöihin? Nämä asiat kannattaa huomioida ennen töiden alkua

Lähihoitaja Anja Kinnarinen huolehtii, että hoitotarvike löytää perille asiakkaan kotiin

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”