Vanhuspalvelujen asiakkailla on monia pitkäaikaissairauksia ja eri syistä johtuvia kipuja.
Ikääntyminen itsessään ei aiheuta kipuja, niihin on aina jokin syy. Hoito valitaan kiputyypin perusteella, joten ensin täytyy selvittää, mistä kipu johtuu.
– Ykkösprioriteetti on parantaa taustalla oleva tauti. Aina se ei ole mahdollista, esimerkiksi nivelrikon kohdalla, sanoo geriatri Harriet Finne-Soveri. Hän toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vierailevana tutkimusprofessorina.
Finne-Soveri painottaa, että kipu on aina todellista, vaikka sen aiheuttajaa ei saataisi selville. Tehokas hoito ehkäisee kivun kroonistumista, sillä pitkäaikainen voimakas kipu muovaa keskushermoston toimintaa. Lähtökohtana on, että vanhuksen toimintakyky tai elämänlaatu ei saa laskea hoitamattoman kivun vuoksi.
– Lääkkeetön hoito on aina ensisijainen vaihtoehto. Lääkkeet ovat vasta seuraava keino kivun hoitopolussa, Finne-Soveri toteaa.
Vaakakupissa painavat hyöty ja haitat. Aina ei tarjolla ei ole hyviä vaihtoehtoja.
– Iäkkään potilaan kunto ei aina kestä leikkausta. Voimakkaat kivut vaativat lääkityksen, mutta kipulääkkeiden haittavaikutukset korostuva iän myötä.
Kipu ilmenee monin tavoin
Keskushermostoa rappeuttavat sairaudet, kuten muistisairaudet, voivat vaikuttaa kivun kokemiseen ja tunnistamiseen. Muistisairas ei välttämättä ymmärrä, että epämukava tunne on kipua, eikä osaa ilmaista sitä. Kipukynnys itsessään ei nykytiedon mukaan kasva tai madallu iän myötä.
Hoitamaton kipu voi purkautua esimerkiksi käytösoireina tai masennuksena. Pahimmillaan se voi laukaista sekavuustilan. Kivun voi tunnistaa myös muun muassa voimakkaasta hikoilusta, nopeasta sykkeestä ja verenpaineen noususta tai kaatuilusta.
Ikääntymisen muutokset herkistävät lääkehaitoille
– Kestävätkö pää, suolisto ja munuaiset lääkityksen, Harriet Finne-Soveri tiivistää kolme vanhuksen kipulääkityksen kolme ydinkysymystä.
Munuaisten toiminnan heikkeneminen kuuluu normaaliin ikääntymiseen, eikä ole sinällään sairaus. Se on kuitenkin vakavasti otettava tekijä kivunhoitoa suunniteltaessa.
Aivoja rappeuttavia tauteja sairastavilla veri-aivonesteen toiminta heikkenee, joten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vaikutukset monesti korostuvat. Lääkkeet voivat aiheuttaa sekavuutta, vaikkei taustalla olisikaan diagnosoitua muistisairautta.
Myös kehonkoostumuksessa tapahtuu muutoksia. Rasvan osuus kasvaa ja veden vähenee ikääntymisen myötä. Muutos johtaa siihen, että rasvaliukoiset lääkkeet poistuvat hitaammin ja vesiliukoisilla lääkkeellä on suurempi vaste.
Yhdistelemällä parempi teho
Usein kahden tai useamman kipulääkkeen yhdistelmällä saavutetaan parempi teho. Hyvä puoli on myös se, että haittavaikutuksia tulee vähemmän kuin jos vain suurennettaisiin yksittäisen lääkkeen annostusta.
Kipulääkitys aloitetaan aina yhdellä lääkkeellä. Uusien valmisteiden aloitusvälin tulee olla riittävän pitkä, jotta haittavaikutuksia voidaan arvioida.
– Riittävän pitkä aloitusväli on lääkekohtaista. Ainakin puoli vuotta pitäisi olla erityisen valppaana, kun uusi kipulääke tulee kuvioihin, Finne-Soveri sanoo.
Haitallisen yhteisvaikutuksen riski riippuu yksilöllisestä aineenvaihdunnasta ja käytettävien lääkkeiden ominaisuuksista. Lääkkeet voivat joko tehostaa tai vähentää toistensa vaikutusta. Myös ruoka, alkoholi ja luontaistuotteet saattavat vaikuttaa vasteeseen ja turvallisuuteen.
Seuraaminen vaatii valppautta ja salapoliisityötä
Lääkehoidon suunnittelusta vastaa aina lääkäri, mutta potilaan voinnin ja lääkityksen seurannassa lähihoitaja on avainasemassa.
– Jos vanhus katuu, käyttäytyy sekavasti tai ulosteessa on verta, katsotaan ensin lääkelistaa. Usein lähihoitaja havaitsee nämä muutokset ensimmäisenä, Finne-Soveri sanoo.
Lääkehaitat voivat ilmetä lähes heti lääkkeenoton jälkeen tai kehittyä vähitellen
– Jollakin voi mennä kerta-annoksesta pää sekaisin, hoitaja yleensä huomaa sen nopeasti.
Sen sijaan munuaisten osalta haitalliset muutokset voivat tapahtua ja näkyä pidemmällä aikavälillä.
– Oireetkin voivat olla epäselviä, kuten anemian aiheuttamaa kalpeutta ja jaksamisen puutetta. Niitä on usein lääkärinkin vaikea havaita, Finne-Soveri sanoo.
– Lähihoitaja tuntee hoidettavansa parhaiten. Jos vanhus vaikuttaa jollakin lailla omituiselta, niin sanotusti ei omalta itseltään, se on riittävä syy ilmoittaa lääkärille.
Finne-Soveri korostaa, että potilaan voinnin havainnoimisessa avainsana on muutos.
– On hyvä aina välillä pysähtyä miettimään, että miten mamma Möttönen, oliko hän samassa kunnossa viime jouluna, onko jokin muuttunut? Hengästyykö hän helpommin tai pötkötteleekö aiempaa enemmän? Joskus vakavatkin haittavaikutukset voivat näkyä vain pieninä muutoksina. Aina kyse ei toki ole lääkityksen haittavaikutuksesta, vaan perussairaus on voinut mennä huonompaan suuntaan.
VAS on tärkeä työkalu
Harriet Finne-Soveri suosittelee VAS-mittarin kipulääkkeiden tehon seuraamisen työkaluna. VAS on yksinkertainen työkalu: hoidettava ilmoittaa kivun voimakkuuden asteikolla 0-10. Nolla tarkoittaa ei kipua ja kymmenen kamalinta mahdollista kipua.
– Kannattaa kysyä kivusta esimerkkien kautta. Vieläkö lonkka on kipeä? Jos potilas vastaa kyllä, niin voi jatkaa kyselyä, että tuntuuko vain liikkuessa vai myös levätessä? Samalla havainnoidaan potilaan liikkumista muun hoidon lomassa.
Yleisimmät kivunhoitolääkkeet
Parasetamoli on iäkkäiden ensisijainen kipulääke
- Vatsalle ystävällisin särkylääke, ei kuormita myöskään munuaisia tai aivoja.
Tehoaa hyvin kuumeeseen. - Saa käyttää verenohennuslääke varfariinin kanssa. Annostuksen suhteen pitää olla kuitenkin olla tarkka, sillä verenvuotoriski kasvaa yli 2 gramman vuorokausittaisilla annoksilla.
- Ei rauhoita kudosvaurioon liittyvää tulehdusta ja vaikuttaa huonosti hermokipuun.
- Yliannostus tai pitkään jatkuva käyttö voi vaurioittaa maksaa.
- Parasetamolia saa yhdistelmävalmisteina kodeiinin ja tramadolin kanssa, mutta näiden valmisteiden merkitys arvioidaan yhdistetyn lääkkeen, ei parasetamolin kautta.
Kriittisyyttä tulehduskipulääkkeiden kanssa
- Tehoavat hyvin esimerkiksi nivelrikkoon, johon parasetamoli ei auta.
- Sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ja niiden lääkitykset rajoittavat tulehduskipulääkkeiden käyttöä. Rajoitukset koskevat myös niin sanottuja käsikauppalääkkeitä, kuten ibuprofeenia, ketoprofeenia ja naprokseenia.
- Tulehduskipulääkkeet kuormittavat munuaisia, voivat nostaa verenpainetta ja heikentää verenpainelääkkeiden tehoa.
- Vähentävät vatsan ja suoliston limakalvoa suojaavia aineita. Samanaikaisesti tulisi ottaa happopumpun salpaaja.
- Sisäisten verenvuotojen riski kasvaa, kun tulehduskipulääkkeitä käytetään yhdessä tiettyjen lääkkeiden kanssa (esimerkiksi varfariini ja SSRI-lääkkeet).
- Useampaa ei tulehduskipulääkettä ei käytetä samanaikaisesti, mutta tulehduskipulääkkeen ja opioidin voi yhdistää
Opioideihin liittyy riippuvuusriski
- Opioideja voidaan käyttää, kunhan huomioidaan perussairaudet ja muut lääkkeet ja aloitetaan pienillä annoksilla.
- Iäkkäät ovat muita alttiimpia saamaan haittavaikutuksia.
- Tärkeää seurata, että vatsa toimii. Suositellaan samanaikaista ummetuslääkitystä.
- Muita haittavaikutuksia ovat muun muassa tokkura, pahoinvointi ja kutina.
Masennuslääkket tepsivät hermokipuun
- Masennus ja krooninen kipu esiintyvät usein yhdessä. Masennuksen hoito voi vähentää myös kipua.
- Yleisimmät kivunhoidossa käytetyt masennuslääkkeet ovat duloksetiini ja venlafaksiini.
- Jos dosetista löytyy trisyklisiä masennuslääkkeitä, amitriptyliinia ja nortriptyliinia, konsultoi lääkäriä.
- Antikolinergisia haittavaikutuksia, muun keskittymiskyvyn, tarkkaavaisuuden ja muistin heikkeneminen, sydämen tiheälyöntisyys, suun kuivuminen ja virtsaamisvaikeudet.
Pintapuudute helpottaa kanyylin laittoa
- Iholla voidaan käyttää pintapuudutteita voiteena tai laastarina ennen pienehköjä toimenpiteitä esimerkiksi ennen verinäytteenottoa tai kanyylin laittoa.
- Chilipaprikan sisältämää kapsaisiinia käytetään ulkoisesti neuropaattisen kivun hoitoon geeli- voide- tai linimenttimuodossa.
Erilaisia kiputyyppejä
Nosiseptiivinen kipu. Kudosvauriokivun syynä on kipureseptoreiden aktivoituminen, kun kudosvaurio on tapahtunut tai se on uhkaamassa. Kudosvaurioita ovat esimerkiksi haavat, luunmurtumat, nivelrikot ja tulehdukset. Tähän ryhmään kuuluvat myös flunssasta ja influenssasta johtuvat kivut
Neuropaattinen kipu. Kipua välittävän hermojärjestelmän vauriosta tai sairaudesta aiheutuva hermokipu.
Viskeraalinen kipu. Sisäelinperäinen kipu, jota on usein vaikea paikantaa ja johon voi liittyä heijastekipua. Voi liittyä myös toiminnallisiin vaivoihin, kuten ärtyneeseen paksusuoleen.
Älä murskaa lääkkeitä!
- Potilaalle miellyttävin annostelutapa on ottaa lääke suun kautta.
- Jos potilaalla on nielemisvaikeuksia, suosi tippoja, liuoksia, poretabletteja ja suuhun liukenevia tabletteja.
- Murskaaminen ruuan sekaan voi heikentää tai voimistaa merkittävästi lääkkeen vaikutuksia. Murska on myös usein pahanmakuista.
- Sun kautta otettu lääke ei aina tehoa riittävästi tai riittävän nopeasti tai se aiheuttaa haittavaikutuksia. Tarvittaessa kipulääkkeet voidaan annostella myös laastareina, voiteina, suppoina tai injektioina.
Jutussa ja infobokseissa on käytetty lähteinä: Kipu, Käypä hoito -suositus, Duodecim Oppiportti Iäkkään kivunhoito -verkkokoulutus lähihoitajille, Lääkkeiden haitalliset yhteisvaikutukset, Lääkärikirja Duodecim, Fimea.fi, Ikääntyneen optimoitu lääkehoito perusterveydenhuollossa, Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, nro 13/20, Kroonisen kivun ja syöpäkivun hoidon kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2017–2020
