Itseohjautuvuus – sopiiko se hoitoalalle?

Itseohjautuvuus on yksi työelämän uusia suuntia. Siinä työntekijät ottavat entistä enemmän vastuuta työnsä suunnittelusta ja toteuttamisesta. Järvenpään kotihoidossa itseohjautuvuus on edennyt pitkälle.

hoitotyö itseohjautuvuus

Erityisasiantuntija Tanja Hiilinen-Häsä on yksi Keski-Uudenmaan sotealueen itseohjautuvuushankkeen tärkeistä taustahenkilöistä. Lähihoitaja Riitta Asiakainen esittelee Keusote-opasta. Kuva: Jukka Järvelä.

Teksti Jukka Järvelä

Lähihoitaja Riitta Asikainen tutkii asiakkaansa Ulla Lahtisen jalkatuen toimivuutta tämän kotona. Järvenpääläinen Lahtinen kaatui rollaattorilla ja on nyt päässyt kotikuntoutusjaksolle. Tavoitteena on nousta pyörätuolista pian tukevasti takaisin omille jaloille.

– Kyllä mä pärjään, otan neuvosta vaarin.

Kotikuntoutustiimissä työskentelevä Asikainen ja koko Järvenpään kotihoito ovat siirtyneet kohti uudenlaista työnteon tapaa, jonka avainsana on itseohjautuvuus. Se tarkoittaa sitä, että hoitaja toimii itsenäisesti ja tekee entistä enemmän työtä ilman ulkopuolista ohjausta.

Hoitajalle lisää päätösvaltaa

Järvenpään kotihoidossa ja koko Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymässä eli Keusotessa itseohjautuvuudessa on edetty verrattain pitkälle. Asiaa on toteutettu muuallakin, muun muassa Etelä-Karjalassa Eksoten alueella ja Helsinginkin kotihoidossa.

– Kun termi esiteltiin meille syksyllä 2017, se tietenkin synnytti monenlaisia ajatuksia. Osa mielsi, että hoitajilla teetetään taas lisätöitä, jotka kuuluisivat esimiehille. Toiset olivat sitä mieltä, että kiva kun pääsee itsenäisesti tekemään, Asikainen muistelee.

Mainos

Asikaisen työpaikassa, kotikuntoutustiimissä itseohjautuvuus näkyy muun muassa asiakastyössä, työvuorosuunnittelussa ja työhyvinvointitoiminnassa. Hoitajilla on entistä enemmän toimintavaltaa näissä asioissa.

Myös organisaatiorakenteeseen on tehty muutoksia. Esimerkiksi tiimivastaavaa ei enää ole, vaan tehtävän on korvannut kahden sairaanhoitajan malli, jossa sairaanhoitajat keskittyvät aiempaa enemmän sairaanhoidollisiin tehtäviin lähihoitajan parina.

– Tiimivastaavana toimineeseen sairaanhoitajaan tukeuduttiin ennen enemmän. Hän laittoi asioita tiedoksi vähän niin kuin ylhäältä alaspäin. Nyt tällaista hierarkkisuutta on purettu.

– Nyt ei voi nojautua tiimivastaavaan, vaan on itse muistettava varmistaa, ettei kukaan putoa kuntoutusjakson jälkeen tyhjän päälle ja että jatkohoidot on turvattu.

Asiakkaan hoito lähihoitaja-sairaanhoitaja-parin vastuulla

Kotikäynnillä asiakas saa parempaa palvelua, kun hoitaja voi tehdä itsenäisemmin päätöksiä hänen hyväkseen.

– Nyt voi omalla työvuorolla esimerkiksi katsoa, miten asiakas pärjää arjen rutiineissa kotonaan, ja toteuttaa sen pohjalta saman tien hänen toiveitaan vaikkapa kahville lähdössä.

Itseohjautuvuuden kautta tullut muutos näkyy myös niinkin tärkeässä asiassa kuin kotikäyntien määrässä.

Asiakkaan koko hoito on yhä enemmän lähihoitaja-sairaanhoitaja-parin vastuulla. Itseohjautuvuuden kautta tullut muutos näkyy myös niinkin tärkeässä asiassa kuin kotikäyntien määrässä: vastuuhoitaja voi vähentää päivittäisiä käyntejä asiakkaan muuttuvan hoidontarpeen mukaan.

– Jos kotikäynti kestää aluksi tunnin, voin itsenäisesti lyhentää käyntiaikaakin asiakkaan voimistumisen myötä. Koko prosessi siis on hoitajan vastuulla.

Asikainen on kokenut hoitaja ja tehnyt työtä omasta mielestään aina melko itsenäisesti. Hän ei näe itseohjautumista tai tietokone- ja paperitöiden lisääntymistä epämielekkäänä.

– Taidot kehittyvät ja ymmärryskin on varmaan kehittynyt. Työntekijä pystyy nyt suunnittelemaan ajankäyttöään aikaisempaa paremmin. Ennen työtehtäviä saattoi tulla yllättäen sotkemaan valmiiksi ajateltua päiväsuunnitelmaa. Nyt pystyy paremmin itse ohjelmoimaan päivän kulkua.

Hoitajan oman työn on oltava hallussa

Kaikille työntekijöille itseohjautuvuus ei sovi.

– Jotkut ovat sanoneet, ettei työstä tule mitään, kun itse pitää tehdä kaikki eikä aika tahdo riittää. Ymmärrän tämän, jos oman työn hallinta on vaikeaa. Itsekin joutuu katsomaan joskus peiliin.

– Mutta pidän tällaisesta vastuusta ja itsenäisyydestä. Luottamuksen ilmapiirin tämä tietysti vaatii, ja sitä on pidettävä aktiivisesti yllä.

Asikainen suosittelee itseohjautuvuutta muillekin.

– Työ on mielekästä ja antoisaa, kun tietää, mitä tuleman pitää. Asioita pystyy nyt ennakoimaan aikaisempaa paremmin.

Oikeita Ratkaisuja oikeassa paikassa

Keski-Uudenmaan soten erityisasiantuntija Tanja Hiilinen-Häsä kertoo, että Järvenpää kotihoito mietti pitkään keinoja, joilla työntekijät voisivat lisätä omaan työhönsä vaikuttamista. Pilottina ovat toimineet Järvenpään kotihoidon kaikki yksiköt, mutta itseohjautuvuutta työstetään eteenpäin koko Keusoten organisaatiossa.

– Tavoitteena on ollut, että tehtäisiin ratkaisuja siellä, missä asiakastyötäkin tehdään.

Taustalla oli tietoja muun muassa kotihoidon niin sanotusta Hollannin mallista, jossa työskennellään ilman esimiehiä. Järvenpäässäkin haluttiin nopeampia ratkaisuja työhön ja parempaa työvuorosuunnittelua.

Uudistukset eivät synny itsestään. On tarvittu työpajoja, palavereja ja tehokasta tiimityötä. Runsaasti sopimista, työstämistä ja raamitusta. Koko asiakkuus ja tiimin sisäiset tavat on pitänyt miettiä uudelleen.

– Kaikki on edelleen käynnissä. Sellaista hiljaista mylläystä koko ajan, eli ei voi jäädä laakereilla lepäämään.

Hiilinen-Häsän mielestä on hienoa, että tiimit pitävät nyt itsenäisesti yllä toiminnallisia arjen rakenteita.

– Työn arjen pyörittäminen on tiimin käsissä. Esimiehiä tarvitaan isoihin linjauksiin ja budjetointiin.

Myös esimiehiä on valmennettu uuteen rooliin, ja he ovat ymmärtäneet uudistetun järjestelmän hyvin.

– Esimiehillä on käytössä valmentava johtamistyyli. He eivät ole portinvartijoita, käskijöitä tai määrääviä kontrolloijia, vaan tukijoita ja mahdollisuuksien ylläpitäjiä.

Vaikka työntekijöiden osallisuus on koko hankkeen ydintä, Hiilinen-Häsä antaa kiitosta myös kotihoidon johdolle, joka on mahdollistanut koko itseohjautuvuusmallin toteuttamisen.

Sopii etenkin kotihoitoon

Kotihoidon esimiehenä Järvenpäässä toimivan Kati Vuoren mukaan itseohjautuvuudessa parasta on yhdessä tekemisen meininki, etenkin kun kaikilla on riittävät tiedot asioista päättämisen tueksi.

– Esimiehenä olen voinut keskittyä entistä enemmän ihmisten valmentamiseen ja muodon johtamiseen sen sijaan, että kerron, miten asiat tehdään. Tiimit itse tietävät miten asiat kannattaa tehdä.

Valmentavina johtajina toimivien esimiesten on pohdittava, miten antaa vapautta, mutta toimia samalla tiimien tukena.

– Olemme miettineet paljon vastuuasiaa. Miten esimiehenä voin vastata asioista, jos en ole tietoinen siitä, miten asiat toteutuvat? Tiedonkulku onkin yksi suurimmista kotihoidon itseohjautuvuuden haasteista.

Vuoren mukaan itseohjautuvuus ei välttämättä sovi kaikille hoitajille, mutta kotihoitoon se käy, koska sinne muutenkin hakeutuu itsenäiseen ja itseohjautuvaan työskentelyyn kykeneviä hoitajia.

– Tiimin tulee yhteisöohjautua siten, että jokainen saa yksilönä tukea itseohjautuvuuteen. Toinen toistamme auttaen ja tukien koko tiimin osaaminen kasvaa ja yhteisöohjautuvuudessa päästään eteenpäin.

SuPerin asiantuntija Sari Erkkilä uskoo, että itseohjautuvuus toimii sellaisissa työpaikoissa, joissa hoitohenkilökunnan työ on jo lähtökohtaisestikin hyvin itsenäistä. Tällaisia työpaikkoja löytyy muun muassa vanhus- ja vammais- sekä päihde- ja mielenterveystyöstä.

– On kuitenkin huomioitava, että työpaikan ilmapiirin on oltava tasapainoinen ja avoin, jotta kehittämistyöhön voidaan lähteä, Erkkilä sanoo.

Mitä itseohjautuvuus tarkoittaa?

  • Työntekijä toimii ilman ulkopuolista ohjausta.
  • Ideat ja ratkaisut syntyvät koko työyhteisössä.
  • Mukana on vahva luottamuksen ilmapiiri.
  • Esimies johtaa kysymysten avulla.
  • Esimies luo mahdollisuuksia työn toteuttamiseen.

Mitä itseohjautuvuus ei tarkoita?

  • Työntekijä jätetään oman onnensa nojaan.
  • Johdon työt siirtyvät työntekijöille.
  • Tehdään niin kuin aina ennenkin.
  • Esimies kertoo, miten työt tehdään.
  • Esimies on tiimin paras asiantuntija.

Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 4/2019.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Välinehuolto vaatii laajaa osaamista

Lähihoitajasta on yrittäjäksi – Jalkojenhoitaja Marita Länsmans ei kadu päätöstään

Jeannette Andersson halusi lähihoitajaksi niin kuin äitinsäkin