Hyvä varhaiskasvatus ei vaadi täydellistä kielitaitoa

Kielitaito on avain varhaiskasvatustyössä etenemiselle, mutta vähemmän täydellisellä suomella on hyvätkin puolensa. Kielellisesti monenkirjava päiväkoti kasvattaa lapsia kielellisesti kirjavaan yhteiskuntaan.

Piirroskuva ihmisistä.

Varhaiskasvatus on monissa maissa Suomea koulumaisempaa ja suunnitelmallisempaa. Jotkut maahanmuuttajat ihmettelivät toiminnan vapaamuotoisuutta ja lasten vaikutusmahdollisuuksia. Kuva: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Monika Haanpää muutti kuutisentoista vuotta sitten Puolasta Suomeen taskussaan kotimaassa suoritettu kasvatustieteen maisteritutkinto. Töitä löytyi aluksi au pairina ja hotellin siivoojana, se tavallinen tarina maahanmuuttajien ammattitaitoa tuhlaavassa Suomessa.

–  Jossakin vaiheessa törmäsin Salon kaupungin varhaiskasvatuksen varajohtajaan, joka ihmetteli kovasti, mitä varhaiskasvatuksen koulutettu ammattilainen tekee siivoustöissä hotellissa, Haanpää muistelee.

Tapaamisen jälkeen Haanpää alkoi tehdä sijaisuuksia Salon päiväkodeissa. Pian hän sai varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden suoraan Puolassa suoritetun tutkinnon perusteella, ja heti sen jälkeen myös tutkintoa vastaavan vakituisen työpaikan Salosta.

Jatko-opinnot ja väitöskirjan valmistelu Turun ylipistossa alkoivat samoihin aikoihin.

Oma tausta antoi mainiot lähtökohdat tutkia maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden vaiheita suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Haanpään väitöskirja tarkastettiin viime maaliskuussa.

–   Melkein kaikki tutkimukseen osallistuneet maahanmuuttajataustaiset työntekijät olivat olleet ennen päiväkotia erilaisissa sisääntuloammateissa, usein juuri siivoustöissä. Moni oli opiskellut kotoutumiskoulutuksessa suomea ja valinnut siellä harjoittelupaikakseen päiväkodin joko omasta tahdostaan tai viranomaisen suosituksesta, Haanpää kertoo.

Väitöstutkimus käsittelee maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden integroitumista päiväkoteihin. Tutkimusaineiston Haanpää keräsi haastattelemalla 32 maahanmuuttajataustaisia lastenhoitajaa ja varhaiskasvatuksen opettajaa sekä 15 päiväkodin johtajaa. Aineistoa täydentää 30 suomalaistaustaiselle varhaiskasvatuksen ammattilaiselle tehty kysely.

Suomalaiseksi ei tarvitse muuttua

Maahanmuuttajataustaisten päiväkodin työntekijöiden ei Haanpään mukaan odoteta ”suomalaistuvan”. Tutkimuksessa mukana olleet islamilaisittain pukeutuvat naiset eivät esimerkiksi kertoneet asunsa herättäneen epäasiallisia kommentteja tai kohtelua. Mahdollisuus rukoiluun työpaikalla järjestyi pyydettäessä.

–  Tämä pätee ainakin ennestään tuttuihin työntekijöihin. Tuntemattoman sijaisen ilmaantuminen työpaikalle uskonnon vaatimaan huiviin tai kaapuun pukeutuneena aiheutti toisinaan muissa työntekijöissä pientä hämmennystä. Lapset ja vanhemmatkin saattoivat asiaa oudoksua.

Mainos

Jotkut Haanpään haastattelemista maahanmuuttajista puhuivat rasistisista kokemuksista. Johtajat vahvistivat, että rasismiin viittaavia tilanteita oli ollut, joskin hyvin vähän.

–  Aineistoni on liian pieni, jotta siitä voisi tehdä varhaiskasvatuksessa esiintyvää rasismia koskevia yleisiä johtopäätöksiä. Eettisesti katsoen yksikin tapaus on liikaa.

Suomalaiseksi ei tarvitse muuttua, mutta tulijoiden odotetaan omaksuvan suomalaisen päiväkodin työtavat ja toimintakulttuurin. Päiväkodin tiimeihin halutaan Haanpään mukaan yhtenäinen linja esimerkiksi sen suhteen, mitä vapauksia lapsille sallitaan, ja missä asioissa ollaan tiukkoja.

–  Jotkut suomalaistaustaiset työntekijät ja päiväkodin johtajat kertoivat maahanmuuttajataustaisten suomalaisista poikkeavista kasvatus- ja viestintätyyleistä. Maahanmuuttajatkin arvostelivat varovasti suomalaisia kasvatuskäytäntöjä. Arvostelua tuli eniten lähtömaassa varhaiskasvatuksen opettajiksi koulutetuilta, jotka toimivat Suomessa lastenhoitajina.

Varhaiskasvatus on monissa maissa Suomea koulumaisempaa ja suunnitelmallisempaa. Jotkut maahanmuuttajat ihmettelivät toiminnan vapaamuotoisuutta ja lasten vaikutusmahdollisuuksia. Päivä ei toteutunut aina niin kuin suunnitelmassa sanottiin.

Maahanmuuttajat ihmettelivät myös henkilöstön suurta määrää suhteessa lasten määrään – niin oudolta kuin se suomalaisen korvissa kuulostaakin. Haanpäällä on tällekin arvostelulle järkeenkäypä selitys.

–  Monissa maissa työntekijä huolehtii yksin koko suuresta lapsiryhmästä. Yhden aikuisen vetämiä ryhmiä ei voi jakaa, vaan kaikki lapset tekevät samaan aikaan samaa asiaa. Suomessa toimitaan pieniryhmissä, jotta lapset pääsevät tekemään eri asioita eri aikuisten johdolla. Toiminta on monipuolisempaa, mutta työntekijöitäkin tarvitaan enemmän.

Puutteellinen kielitaito tuottaa suoraa puhetta  

Työntekijän tausta vaikuttaa myös siihen, miten päiväkodin asioista ja tapahtumista keskustellaan huoltajien kanssa. Suomalaistaustaiset työntekijät käyttävät Haanpään sanoin ”hampurilaistekniikkaa”. Asiat pyritään kertomaan aina hyvän kautta.

–  On huomattu, että maahanmuuttajat puhuvat vanhemmille suorasanaisemmin. Jyrkempi puhetapa voi johtua myös puutteellisesta kielitaidosta. Asiat sanotaan kulmikkaammin kuin on tarkoitus, koska ei hallita kielen sävyjä. Kielitaito ei vielä riitä ilmaisua pehmentävään small talkiin, Haanpää pohtii.

Maahanmuuttaja aloittaa työuransa päiväkodissa tyypillisesti epäpätevänä lastenhoitajana.  Halu opiskella ja pätevöityä herää usein vasta kuukausia tai vuosia kestäneen työuran jälkeen. Moni pätevöityy lastenhoitajaksi, jotkut varhaiskasvatuksen opettajaksi.

Eniten ura- ja koulutuspolkuun vaikutti suomen kielen taito. Tämä on Haanpään mukaan tärkeä tieto varhaiskasvatuksessa ja kaikilla mullakin aloilla, joilla uhkaavaa työvoimapulaa aiotaan torjua tuontityövoimalla.

–  Työnantajan pitäisi tarjota ulkomaalaistaustaisille työntekijöille mahdollisuus opiskella suomea jo harjoitteluaikana. Tukea tarvitaan erityisesti ammattikielen ja kirjoittamisen oppimisessa. Kielitaitoa ei voi kiirehtiä, sen kehittämiseen on panostettava juuri niin kauan ja niin paljon kuin työntekijä sitä tarvitsee.

Osa johtajista mietti tarkkaan, mihin tiimiin maahanmuuttajataustainen työntekijä parhaiten sopii. Tiimissä on aina joku, joka osasi perehdyttää ja tukea tulokasta. Tukea annettiin niin kauan, että kyky itsenäiseen työhön tuli varmistetuksi.

–  Varhaiskasvatuksen työvoimapula saattaa pahimmillaan vahvistaa toisenlaista toimintatapaa: pyritään ottamaan maahanmuuttajataustaisesta työntekijästä täysi hyöty irti mahdollisimman nopeasti, Haanpää arvelee.

Kolminäkökulmainen tutkimus maahanmuuttajataustaisesta varhaiskasvatushenkilöstöstä suomalaisessa päiväkodissa. Turun yliopisto 2023.

Kielellinen kirjavuus tekee hyvää lapsille ja huoltajille

Maahanmuuttajataustaiset varhaiskasvattajat tekevät Monika Haanpään mukaan paljon muutakin kuin helpottavat alan työvoimapulaa: heidän ja suomalaistaustaisten lasten eritasoiset suomen kielen taidot kehittävät lasten erilaisuuden sietoa.

Tämä näkökulma ei tosin ollut kovinkaan yleinen Haanpään kerätessä kymmenisen vuotta sitten haastatteluaineistoaan.

–  Maahanmuuttajatyöntekijän monikielisyys nähtiin kyllä suurena hyötynä niin lapsille, huoltajille kuin muulle päiväkodin henkilöstöllekin, mutta vain siinä tapauksessa, että yksiköissä oli samaa kieltä puhuvien maahanmuuttajaperheiden lapsia.

Vain yksi tutkimukseen osallistuneista päiväkodin johtajista piti päiväkodin monikielisyyttä rakentavana asiana sinänsä. Johtajan mielestä suomalaistaustaisille lapsille oli hyväksi kuulla varhaiskasvatuksen työntekijän puhetta, jossa on kielivirheitä ja vieras aksentti.

–  Johtajan mukaan se opetti lapsia pitämään luonnollisena tilannetta, jossa ympärillä on ihmisiä, jotka heikommasta kielitaidostaan huolimatta kykenevät toimimaan yhdessä suomea äidinkielenään puhuvien kanssa.

Päiväkodin kasvatustiimissä saa olla vain yksi suomea puutteellisesti puhuva henkilö, joten suomenkielisten lasten kielen kehitys ei siitä häiriinny. Asiasta puhutaan Haanpään mielestä kuitenkin yhä turhan negatiiviseen sävyyn, kieliongelmaa korostaen.

–  Nykyisin kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudesta on tullut varhaiskasvatuksen uusi normaali. Pelkästään suomea äidinkielenään puhuvien lasten ryhmät ovat harvinaisia ainakin suurilla paikkakunnilla.

Lapset eivät enää ihmettele eri tavalla suomea puhuvia kavereita ja aikuisia, ja Haanpään mukaan lasten huoltajatkin ovat tottumassa muuttuneeseen tilanteeseen.

–  Huoltajat ymmärtävät, että tärkeää on ihminen ja hänen työtapansa. Hyvä suomen kielen taito on avain sujuvaan kommunikaatioon, mutta työntekijän muut taidot ovat vähintään yhtä tärkeitä.

Positiivisten puolien korostaminen on Haanpään mukaan äärimmäisen tärkeää myös maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle itselleen.

–  Maahanmuuttajataustaisille varhaiskasvatuksen työntekijöille tulee tehdä selväksi, että heistä on työssään hyötyä juuri sellaisina kuin he ovat.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kouluyhteisöohjaaja Mika Önkki: ”On tärkeä osata erottaa, milloin kyse on tavallisista teini-iän kuohuista ja milloin vakavammasta ongelmasta”

”Työpäivä voi alkaa avantouinnilla asukkaan kanssa” – Virikeohjaaja Kirsi Sauvala järjestää ohjelmaa palvelutalon asukkaiden arkeen

Lähihoitaja toteuttaa lääkehoitoa koulussa