Istuin olohuoneemme sohvalla ja maksoin nettipankin kautta laskuja. Muistisairas mieheni istui sohvapöydän toisella puolella. Televisiosta tuli urheilua, joka on mieheni lempiohjelma. Mieheni yritti nousta tuoliltaan. Kysyin, haluaako hän kävellä. Hän vastasi: ”Joo. Minua harmittaa. Kukaan ei huolehdi.” Suljin tietokoneen ja pyysin anteeksi, että olin tehnyt töitä välittämättä hänestä. Sitten kävelimme, ja juttelin miehelleni.
Muistisairailla on enemmän yksinäisyyden, turvattomuuden ja arvottomuuden tunteita kuin ei-muistisairailla. Myös äskettäin leskeytyneet, surevat, masennustilasta kärsivät ja kuolevat kokevat syvää yksinäisyyttä. Mieheni koki itsensä hylätyksi, vaikka istuimme vastapäätä toisiamme ja puhuin hänelle laskujen maksamisen lomassa. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä on ihmisiä.
Kuntosalilla tapaamani 77-vuotias nainen kertoi käyvänsä salilla ylläpitääkseen fyysistä kuntoaan ja poistaakseen yksinäisyyttään. Hän oli saanut uusia ystäviä salilla, ja kuntoilun lisäksi he tapasivat toisiaan lounailla.
Yksin asuva, rollaattorin avulla kävelevä 88-vuotias ystäväni kertoo minulle yksinäisyydestään jokaisen puhelinkeskustelumme aikana. Kotihoidon työntekijöiden lyhyet käynnit, vierailut naapurissa iltaisin, seurakunnan tilaisuudet, päivittäiset kävelyt ulkona ja puhelinkeskustelut ystävien kanssa vähentävät näitä tunteita. Toisen ihmisen kaipuu on voimakkainta yksin vietettyinä iltoina ja juhlapyhien aikana.
Lehteen haastateltu iäkäs nainen kertoi pari vuotta aikaisemmin tapahtuneen muuttonsa pienestä kaupungista Helsinkiin olleen elämänsä paras ratkaisu. Hän iloitsi siitä, että isossa kaupungissa on tekemistä. Hän täytti päivänsä harrastuksilla, eikä kokenut yksinäisyyttä.
Yksinäisyyden kokemukset altistavat fyysisille ja psyykkisille sairauksille sekä runsaalle psyykenlääkkeiden ja terveyspalvelujen käytölle. Noiden kokemusten ehkäiseminen ja poistaminen ovat valtava haaste yhteiskunnassamme. Aktiivisilla eläkeikäisillä on tapoja löytää ystäviä ja seurustelukumppaneita. Kotona yksin asuvat, huonokuntoiset ja muistamattomat vanhukset tarvitsevat muiden tukea lievittämään yksinäisyyden kokemuksiaan.
Toisen ihmisen ystävällinen puhe ja fyysinen kosketus vähentävät yksinäisyyttä kokevan ahdistusta. Lemmikkieläimillä on myönteinen vaikutus mielialaan. Ulkona kulkevien ihmisten ja autojen tai lintujen ja muiden eläinten katseleminen ikkunan kautta luo valoa yksinäisille. Puhelinkeskustelut ystävien kanssa ovat mainio kanssakäymisen tapa.
Iäkkäiden kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden haastattelut ja elämänkerrat tuovat esille mielenkiintoisen tavan estää yksinäisyyden tunteita valtaamasta mieltä. Taiteilijat seikkailevat mielikuvituksissaan maalatessaan ja kirjoittaessaan ja seurustelevat kuvaustensa kohteina olevien hahmojen kanssa. Huonokuntoisten vanhusten savi- ja muulla taidetoiminnalla saattaa olla samanlainen vaikutus. Jopa valokuvien, kirjojen kuvien tai television katselu tai radion kuuntelu voi tuoda mieleen yhteisöön kuulumisen tunteen.
