Lissabonin sotamuseo antoi minulle viime talven matkojeni huikeimman kokemuksen. Laajojen salien kanuunat ja tykit sekä niiden kuljetusrattaat ja kiväärit toivat esille ihmisten valloitushalun historiaa. Isot taulut ja seinämaalaukset kertoivat taistelevista miehistä, mutta myös haavoittuneista sodan uhreista. Vanhoihin sotilaspukuihin puetut mieshahmot arvomerkkeineen näyttivät sotilaan ammattiylpeyden.
Saleissa oli lisäkseni vain pari henkilöä. Hiljaisuus, hälinän ja puheensorinan puute sekä yksin olemisen tunne antoivat minulle mahdollisuuden keskittyä näkemääni. Vanhat esineet ja kuvat veivät minut flow-tilaan. Museosta tultuani tajusin käyneeni hurmiomaisessa tilassa, jossa olin menettänyt ajan ja paikan tajun. Flow-kokemus oli syventänyt käsitystäni maailmasta ja itsestäni. Tunsin iloa siitä, että olen saanut elää, tehdä työtä ja ikääntyä tässä ajassa. Museo oli antanut minulle mahdollisuuden kokea syvällisiä vanhenemisen kasvun ja kypsymisen tunteita. Historian keskellä kokemani oli edistänyt kehittymistäni arvokkaaseen vanhuuteen.
Katsellessani aseita mieleeni nousi muistoja omaishoitajuuteni ajoilta. Mieheni nukkuessa luin Ruotsin vallan aikaista Suomea käsitteleviä kirjoja. Sotien historiaa. Taistelut, ravinnon puute ja ahtaissa majoituksissa ja laivoissa tarttuneet taudit tappoivat miehiä. Kytkin näkemäni sekä omaan elämääni että vuosisatojen historiaan. Tunsin olevani ihmiskunnan historian jatkumon osa. Ilman taistelevia miehiä ja kotimaataan viljeleviä naisia minua ei olisi.
Suurten taulujen ja seinämaalausten kuvat nostivat mieleeni miesten ja naisten psykologisia eroja. Haaveenomaisina näkyinä kuvatut taistelevien miesten mieleen nousseet kauniit naishahmot saivat minut uskomaan, että naistensa ja kotiensa puolustaminen kuuluu miesten syviin psyykkisiin tunteisiin. Haavoittuneina kotiin palanneet ja naisen syleilyyn vaipuneet miehet vahvistivat tätä ajatustani. Seniorina käsittelin siis sukupuolisen identiteettini kuvaa, vaikka koin maalaukset vain miesidentiteetin kautta tehdyiksi.
Olen suomalainen. Kahdeksan kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi luokitellun maan kansalainen. Portugalin ja Suomen sotien historiat poikkeavat toisistaan. Jouduin pohtimaan maittemme kulttuurieroja ja jopa oman käyttäytymiseni piirteitä. Luomaan kokonaiskuvaa itsestäni.
Kokemukseni sotahistorian museossa kuuluvat psyykkisen vanhenemisen ja pitkäikäisyyden tutkijoiden dokumentoimiin korkean iän, tasapainoisen vanhuuden ja onnellisuuden saavuttamista ennustaviin tekijöihin. Flow-kokemukset todellakin edistävät ikääntymisen kasvu- ja kehitysprosessia.
Flow-kokemukseen ei tarvita käyntiä museossa, taidenäyttelyssä tai konsertissa. Immersiotiloja ja –seiniä on rakennettu seniori- ja vanhuspalveluyksiköihin. Virtuaalitodellisuudessa iäkkäät voivat kokea aikaisempia tunteitaan, syventää mielikuvaa itsestään ja löytää paikkansa elämän jatkumossa. Ja mikä tärkeintä – huomata oma arvonsa ihmiskunnan historian palasena.
Syvä onnellisuuden ja oman arvon tunne voi syntyä näennäisiltäkin tuntuvien kokemusten kautta. Huonokuntoinen mieheni innostui kertomaan elämänsä tapahtumia, kun luin ääneen hänen pyytämiään kertomuksia. Hän koki ylpeyttä tekemästään työstä. Pöydälläni on sininen savienkeli, jonka sain iäkkäältä naiselta 50 vuotta sitten. Hän oli tullut kuuntelemaan esitelmääni ja sanoi luoneensa enkelin minulle, arvostamalleen professorille. Konkreettisen teoksen luomisen ja lahjaksi antamisen tavoite lienevät nostaneet hänet arjen yläpuolelle.
Lue myös:
Oppimisen laaja kirjo – Uuden oppiminen onnistuu myös ikääntyneenä
Kuuntelemisen ja kuulemisen salaisuus – Vanhuuden kehitystehtävä on hyväksyä eletty elämä
