Olin puhunut senioreille ikääntymisen laajoista näköaloista. Puheenvuoroni jälkeen siirryimme keskustelemaan osallistujien vanhenemisen kokemuksista. Ryhmämme vanhin, 93-vuotias nainen, laajensi aihetta. Hän kertoi käsityksistään hyvän elämän ja pitkäikäisyyden pilareista. Nämä oivallukset näyttivät hämmästyttävän jokaista kuulijaa.
Nainen kertoi kasvattaneensa miehensä kanssa neljä omaa lasta ja kolme kasvattilasta. Lasten kasvun ja oppimisen seuraaminen sekä heidän ohjaamisensa rehellisiksi, työtä tekeviksi ja lähimmäisiä arvostaviksi kansalaisiksi olivat antaneet hänelle rikkaan elämän. Muistan hänen lauseensa: ”Lasten kasvattamisesta löysin elämäni tarkoituksen. Se oli minun pieni osani elämän suuressa virrassa. Koin iloa tavallisesta, jokapäiväisestä elämästä.”
Tämä oli yhden henkilön omakohtainen todiste onnelliseen elämään ja pitkäikäisyyteen johtavista tekijöistä. Perimä ja geenit määrittävät vain osan elämämme pituudesta ja onnellisuudesta. Ravinnolla, liikunnalla, unella ja monella muulla elämäntavalla on osuutensa. Psyykkiset ja sosiaaliset seikat ovat tärkeitä. Joustavuus ja mukautuminen muutoksissa, jatkuva uuden oppiminen, hyvät ystävyyssuhteet sekä rakkauden ja turvallisuuden kokeminen kuuluvat tutkimusten havaintoihin. Merkitystä on myös sillä, että kokee oman toimintansa ja elämänsä hyödyttävän lähimmäisiä ja yhteiskuntaa. Tutkijat pitävät elämän tarkoituksen löytämistä ja toteuttamista onnellisuuden ja pitkäikäisyyden tärkeänä osatekijänä.
Naisen kertomus nosti mieleeni kysymyksen, kuuluuko oman elämän tarkoituksen toteuttaminen vain keski-ikäisyyteen. Mistä löytää oma tehtävänsä yhteiskunnassa, kun lapset ovat kasvaneet, valmistuneet ammattiinsa ja poistuneet? Tätä kysyin häneltä.
Tuo 93-vuotias nainen sanoi lasten ja nuorten ohjaamisen olevan hänen tehtävänsä edelleen. Hän oli opetellut käyttämään internetkanavaa ja pystyi keskustelemaan nuoriin sukupolviin kuuluvien perheenjäsentensä kanssa. ”Tietokoneen kuvissa näen lasten ja nuorten kasvavan. Kerron heille elämästäni ja yritän kokemusteni kautta ohjata heitä tuntemaan maamme historiaa ja tapoja sekä kasvamaan lähimmäisiään kunnioittaviksi,” hän sanoi.
Olen kuullut vain muutaman iäkkään kertovan näin hienon esimerkin perheyhteydestä ja elämän tarkoituksellisuudesta perheen kautta vanhanakin. Valitettavasti perhe ei ole arvokas kaikille suomalaisille.
Suuri osa keski-ikäisistä löytää tarkoituksensa työnsä kautta. Rakennustyöntekijä näkee uusia taloja. Muusikko vie sanomaansa sävellysten ja laulujen kautta. Hoivatyöntekijän auttama henkilö tuntee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.
Mistä työkeskeiset ihmiset löytävät elämänsä tarkoituksen siirryttyään eläkkeelle? Osa jatkaa työtään, joskin rauhallisemmin. Osa löytää uusia tehtäviä. Vapaaehtoistoiminta, kodin remontointi, puutarhan hoito, sukkien kutominen, golfin pelaaminen, kulttuuritapahtumiin osallistuminen ja matkailu ovat yleisiä senioreiden keskuudessa. Niiden rinnalla kulkee oman elämäntarinan kutominen eli elämän tarkoituksen lopullinen löytäminen muisteluiden kautta.
Entä kunnoltaan heikentyneet? Heille tärkeää on edes vähäinen kyky toimia itse ja se, että toinen ihminen on kiinnostunut heistä, kuuntelee heidän elämäntarinaansa ja arvostaa heitä. Ystävät ja hoivatyöntekijät voivat antaa heille mahdollisuuden löytää menneen ja nykypäivän elämänsä tarkoituksen.
