Ikäpolveeni kuuluva mies käveli vastaani Munkkiniemen kadulla ja kysyi, olenko professori Kivelä. Kuultuaan myönteisen vastaukseni, hän kertoi ryhtyneensä kirjoittamaan runoja vanhuksista ja pyysi saada lausua minulle yhden runoistaan. Keskellä jalkakäytävää kuulemani runo kannusti ihmisiä katsomaan vanhusten kirkkaisiin ja loistaviin silmiin. ”Näitä runomaisia ajatuksia nousee mieleeni itsestään. Olen julkaissut niitä kaupunkilehdessä,” mies kertoi.
Olen saanut lahjoina monia todisteita iäkkäiden luovuudesta. Minulle tuntemattomat vanhenevat ja vanhat ihmiset ovat antaneet tai lähettäneet itse tekemiään pöytäliinoja, villasukkia, pannulappuja, runokirjoja, elämäänsä tai elämää laajemmin kuvaavia kirjoja, tauluja, kortteja, keramiikkalautasia, savipatsaita ja muita koriste-esineitä. Näkemäni iäkkäiden kirjoittamat ja esittämät näytelmät ovat osoittaneet hämmästyttävää luomisvoimaa.
70-luvulla ajateltiin, että luovuus häviää iän myötä. Professori Matti Bergström kumosi tämän oletuksen 80-luvulla tuoden esille, että ikääntyneiden aivot eivät aseta rajoja luovuudelle. Myös muut tutkijat ovat osoittaneet luovuuden olevan riippumattoman iästä. Se on kaikenikäisten ominaisuus.
Eläkkeelle siirtymisen vapaus tarjoaa mahdollisuuden luovuuden laajenemiselle. Virheiden tekemisen pelot vähenevät vanhetessa. Rohkeus, uuden etsiminen ja ennakkoluulottomuus lisääntyvät. Iäkkäät ovat vapautuneita ajattelua ehkäisevistä, liian ehdottomista käsityksistä. Heillä on valtava kokemusvarasto, joka voi toimia luovuuden lähteenä. Teoksissa saattaa näkyä kulttuuriperinnön säilyttämisen ja siirtämisen tarve.
Itseluottamuksen ja uskalluksen puute voi olla luovuuden esteenä. Yhteisöllistä asumista tai palveluasuntoja yhdessä ikääntyneiden asukkaiden kanssa kehittäneet keski-ikäiset kertovat joidenkin vanhenevien tarvinneen paljon rohkaisua siihen, että ovat uskaltaneet esittää ideoitaan talojen ja asuntojen suunnittelussa. Myönteisen kannustuksen myötä rohkaistuneet iäkkäät ovat laatineet itselleen soveltuvia, kauniita tiloja ja maalanneet niiden seinäpintoja suunnittelemillaan kuvioilla.
Hoivatyössä voidaan puhua myös tuetusta luovuudesta. Muistisairaiden tai fyysisesti huonokuntoisten savityöt, maalaukset, valokuvista kootut elämänkerrat ja monet muut yhteistyössä ohjaajan kanssa tehdyt teokset kertovat tästä.
Luovuus ei lopu koskaan. Monet tulevaa kuolemaansa pohtivat iäkkäät muodostavat mielikuvansa kuolemasta ja siitä, mitä ajattelevat kuoleman jälkeen tapahtuvan. Tämä mielikuvatyöskentely on elämän yhteenvetovaiheen luovuutta, jossa heijastuu tarve löytää syvempi merkitys elämälle.
Luovuuden toteuttaminen on ihmisyyden osa. Se tuo kokemuksen osaamisesta ja pätevyydestä. Itsetunto vahvistuu, mikä parantaa elämänlaatua sekä fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä. Luovat toiminnat tuovat iloa ja mieltä elämiseen. Ryhmätoiminta lisää yhteisöllisyyttä.
Luovuutta voi toteuttaa monella tavalla. Sen tulisi olla osa vanhusten elämää ja vanhustyötä.
Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.
