Loukkaavien sanojen ja tekojen määrää on vähennettävä hoitoyhteisöissä ja koko yhteiskunnassa

ikäihminen

Vanhojen ihmisten syrjintä on yleistä, kirjoittaa Sirkka-Liisa Kivelä. Kuva: Ingimage.

Teksti Sirkka-Liisa Kivelä

Kuntatason poliittisessa päätöksenteossa vuosikymmeniä toiminut 74-vuotias ystäväni oli järkyttynyt nuoren kunnanvaltuutetun käytöksestä. Oman puolueensa kokouksessa tuo valtuuston jäsen oli kehottanut ystävääni lopettamaan poliittisen toimintansa ja tokaissut hänelle: ”Me nuoret osaamme hoitaa asiat. Älä sinä enää puutu päätöksentekoon.” Nuo sanat loukkasivat ystävääni niin paljon, että hän oli itkuinen kertoessaan tapahtumasta minulle.

Ystäväni haluaa antaa kokemustaan yhteisen hyvän edistämiseen politiikan avulla. Hän kertoi luopuneensa vapaaehtoisesti ehdokkuudestaan valtuustoon ja lautakuntiin. Hänen mielestään nuoren sanat loukkaavat kaikkia ikääntyviä, jotka haluavat esittää mielipiteensä ja osallistua.

Tutkimukset kertovat ikääntyvien syrjinnästä työelämässä. Ne tuovat esiin myös sen, että vanhojen ihmisten syrjintä on yleistä. Syrjityin ryhmä ovat kaikkein huonokuntoisimmat vanhukset. Räikeimmillään tämä näkyy kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoidon työntekijöiden liian vähäisenä määränä ja tästä johtuvana huonona hoitona. Hauraiden vanhusten lisäksi syrjitään myös heidän hoitajiaan.

Mainos

Fyysisesti vahvat ja kognitiivisesti sekä psyykkisesti terveet ihmiset pystyvät vastustamaan syrjintää. Kielteiset sanat ja teot eivät heikennä heidän omanarvontuntoaan. Tilanne muuttuu, kun vanheneminen ja sairaudet vievät voimat. Iäkäs joutuu luopumaan tehtävistään ja vahvan ihmisen roolistaan. Loukkaavat sanat luhistavat hauraan ikäihmisen. Hän saattaa passivoitua ja vetäytyä täysin, mistä seuraa nopea fyysisten ja kognitiivisten kykyjen heikkeneminen.

Ystäväni on päättänyt jatkaa poliittista uraansa puolueensa seniorijärjestön puheenjohtajana. Onneksi monilla muillakin syrjittyihin ryhmiin kuuluvilla ihmisillä on riittävästi omaa tahtoa ja itsetuntoa mitätöinnin estämiseksi.

Muistisairautta sairastavalla miehelläni ja minulla on ollut tapana käydä kuolinpesien huutokaupoissa. Nämä retket ovat osoittaneet muistisairaan herkän – ja aiheellisen – loukkaantumisen, kun hänen viereensä istuva henkilö tarkoituksettomasti tönii häntä. Sanallisten itsepuolustuskeinojen vähentyessä nyrkillä huitaiseminen on muistisairaan lähes ainoa keino puolustaa itseään näissä tilanteissa.

Samanlainen oman arvon puolustaminen tulee esille, kun muistisairasta tai muuten huonokuntoista vanhusta auttava henkilö toimii liian nopeasti tai muuten virheellisesti siten, että vanhus kokee tulleensa mitätöidyksi ihmisenä.

Kaikki eivät pysty puolustautumaan, joten meidän on vähennettävä loukkaavien sanojen ja tekojen määrää hoitoyhteisöissä ja koko yhteiskunnassa. Se tapahtuu arvostamalla ikääntyviä ja vanhoja ihmisiä sekä ymmärtämällä toimintakyvyltään heikentyneitä ihmisiä ja antamalla riittävästi aikaa heidän auttamiseen.

Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Avuttomien tai kärsivien ihmisten auttaminen on elämän tärkein tehtävä – Millaisia jälkiä tästä työstä jää?

Yllättävään kunnon heikkenemiseen ja kuolemaan on syytä valmistautua tarvittavin dokumentein

Rakenteet rajoittavat – Esteettömyys parantaa ikäihmisen itsenäistä suoriutumista