Kodin tutut esineet luovat turvallisuuden tunteen niiden keskellä asuvalle iäkkäälle

vanhat esineet

Jokaiseen tavaraan liittyy muistoja. Luopuessaan esineestä menettää myös siihen liittyviä muistoja, kirjoittaa Sirkka-Liisa Kivelä. Kuva: Mostphotos

Teksti Sirkka-Liisa Kivelä

Koteihin kertyneiden, turhilta tuntuvien tavaroiden poistaminen on ollut muodikasta useiden vuosien ajan. Tyhjentämiseen perehtyneet ammattilaiset auttavat ihmisiä, joiden on vaikea luopua vaatteistaan ja esineistään. Kierrätyskeskukset, kirpputorit, vintagepuodit ja netin itsemyyntisivut ovat täynnä kodeista ilmaiseksi luovutettuja tai pientä rahasummaa vastaan myyntiin pantuja asusteita, huonekaluja, astioita ja muita esineitä.

Kyseessä ei ole vain keski-ikäisten, tavaroiden runsauteen kyllästyneiden ihmisten tapa toimia. Ministeri Elisabeth Rehn kertoi lehtihaastattelussaan siitä, miten hän iäkkäänä vähensi tavaramääräänsä äskettäin tapahtuneen asuntonsa muuton yhteydessä. Hän toi esille tavaroiden poistamiseen liittyneen haikeuden. Jokainen esine herätti hänessä mielikuvan tilanteesta, jolloin oli saanut tai ostanut kyseisen esineen. Näiden tapahtumien muisteleminen nosti hänen mieleensä ilon ja surun tunteita aina kyyneliin saakka. Tavaroiden lajittelu poistettaviin ja jäljelle jääviin vei paljon aikaa.

Mainos

Keski-ikäinen tuttavani kertoi kokeneensa samantyyppisen tilanteen myydessään yhdessä 82-vuotiaan äitinsä kanssa omia ja äitinsä lasi- ja posliiniastioita ja muita tavaroita Helsingin toreilla viime kesänä. Tuttavani oli pystynyt lajittelemaan myyntiin pantavat esineet melko nopeasti. Äiti oli miettinyt jokaisen tavaran mahdollista myymistä useiden päivien ajan. Torilla hän oli kertonut esineidensä historiaa jokaiselle niiden ostosta kiinnostuneelle. Kotimatkallakin hän oli miettinyt myymänsä esineen menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Kuolinpesien huutokaupat paljastavat iäkkäiden kotien tavaroiden runsauden. Virkattujen sänkypeitteiden, kudottujen pöytäliinojen, vanhojen taulujen, postikorttien tai muiden esineiden isot kasat osoittavat niiden omistajien keräilyharrastuksia. Kodin tutut esineet luovat elämän jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen niiden keskellä asuvalle iäkkäälle. Nämä muistot pitävät tulevaa luopumista eli kuolemaa lähestyviä iäkkäitä kiinni elämässä.

Jokaiseen tavaraan liittyy muistoja. Luopuessaan esineestä menettää myös siihen liittyviä muistoja. Tuntuu, että poistaisi palan elämästään. Tämä voi kirvellä mieltä. Elisabeth Rehnin haastattelu kuitenkin osoittaa tavaroiden vähentämisen oivalliseksi tavaksi muistella ja jäsentää elämänsä kulkua ja merkitystä ikääntyessä. Tällainen siivoaminen tulisi tehdä vapaaehtoisesti, hitaasti ja ystävien tuella.

Kirjailija Eeva Kilpi teki vanhenemiseen liittyvää siivousta kokoamalla päiväkirjoistaan runoja ja mietteitä sisältävän kirjan Kuolinsiivous (2013). Näin hän poisti kodissaan olevia konkreettisia muistiinpanojaan ja siivosi omaa mieltään kuolemaansa varten.

Kodin turhien tavaroiden poistaminen vanhetessa ei ole vain esineiden vähentämistä. Se on myös elämän lankojen virkkaamista kestäväksi ketjuksi harmonista kuolemaa varten eli mielen tasapainoon vaikuttavaa puhdistamista. Se on hidasta toimintaa.

Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Iäkkäät tietävät, että elämää opitaan tekemällä valintoja, kokemalla ja vetämällä johtopäätöksiä

Vanha ihminen ei koe olevansa vain yksi – Iäkäs kulkee sukupolvet mukanaan

Surun tunteet ovat yksilöllisiä – vanhusten hoito on taitolaji, joka vaatii tunteiden monimuotoisuuden ymmärtämistä