Kävelyä ja jumppaa – iäkkäiden kaatumiset vähenevät ja liikuntakyky paranee harjoitusten avulla

vanhusten fyysinen kunto

Erittäin huonokuntoistenkin vanhojen ihmisten lihasvoimat ja kävelykyky paranevat oikein suoritettujen harjoitusten avulla. Kuva: Ingimage.

Teksti Sirkka-Liisa Kivelä

Mieheni ja minä olemme pyrkineet ylläpitämään muistisairautta ja imukudoksen syöpää sairastavan mieheni kävelykykyä, koska ajattelemme liikuntakyvyn kuuluvan hyvään elämänlaatuun. Olemme hänen noin kahdeksan vuoden sairastamisensa ajan nousseet melkein jokaisena päivänä autoomme ja ajaneet kauppoihin, kierrätyskeskuksiin, vanhojen tavaroiden liikkeisiin, huutokauppoihin, ravintoloihin, museoihin ja moniin muihin paikkoihin, ja kävelleet niiden tiloissa. Lisäksi olemme kävelleet kotimme sisätiloissa ja ulkona jokaisena päivänä. Olemme pitäneet huolta hyvästä ravinnosta ja yöunesta sekä välttäneet psyykenlääkkeiden käyttöä.

Kaikista näistä toimista huolimatta mieheni kävelykyky muuttui viime talvena laahustavaksi. Pyysin fysioterapeutin kotiimme kertomaan meille kävelykyvyn parantamisen keinoista. Saimme hyviä ohjeita: reisi- ja pohjelihasten venytyksiä, alaraajojen nivelten liikkuvuutta edistäviä liikkeitä, palloiluohjeita ja yläraajojen nivelten liikkuvuutta lisääviä voimisteluohjeita. Niitä olemme toteuttaneet jokaisena päivänä kävelyn ja muun liikunnan lisäksi. Mieheni laahustava kävely muuttui normaalimmin askeltavaksi jo parin kolmen viikon harjoitteiden avulla.

Mainos

Tämä kokemuksemme vahvistaa yksilötasolla niiden useiden tutkimusten tuloksia, jotka 1990-luvulta lähtien ovat osoittaneet iäkkäiden liikuntakyvyn paranevan harjoitusten avulla. Dosentti Terttu Parkatin tutkimukset viime vuosituhannen vaihteessa osoittivat sauvakävelyn myönteiset vaikutukset 62–87-vuotiaiden lihasvoimien, koordinaation, nivelten liikkuvuuden ja tasapainon paranemiseen. Tämän jälkeen suoritetut tutkimukset ovat näyttäneet todeksi, että erittäin huonokuntoistenkin vanhojen ihmisten lihasvoimat ja kävelykyky paranevat oikein suoritettujen harjoitusten avulla.

Tapasin 2000-luvun alussa jyväskyläläisen 90-vuotiaan naisen, joka ohjasi ikätovereittensa sauvakävelyryhmiä. Hän oli kahden vuoden ajan kävellyt rollaattorin tukemana. Parkatin tutkimusten innostama vapaaehtoistoiminta sai hänet mukaan sauvakävelyihin. Muutaman kuukauden harjoitusten jälkeen hän pystyi liikkumaan turvallisesti ilman apuvälinettä. Tämän ”ihmeen” kannustamana hän ryhtyi ohjaamaan muita.

LT Niko M Perttilän vuonna 2018 julkaistu väitöskirja todistaa huonokuntoisten ja hauraiden tai kohtalaisessa kunnossa olevien Alzheimerin tautia sairastavien iäkkäiden hyötyvän liikunnasta. Heidän fyysinen toimintakykynsä paranee ja kaatumiset vähenevät.

Seniorit ovat löytäneet kuntosalit, kävelyreitit, ladut ja liikuntaryhmät. Kohtalaisessa tai hyvässä kunnossa olevat pystyvät itsenäisesti huolehtimaan kuntonsa säilymisestä. Vanhusten fyysisen kunnon ylläpitäminen kuuluu työntekijöiden tehtäviin laadukkaissa palveluissa. Onko siihen riittävästi aikaa? Ketkä auttavat kodissa yksin asuvia, kävelykyvyltään heikentyneitä vanhoja ihmisiä liikkumaan ja jumppaamaan? Kannustetaan järjestöjä ja vapaaehtoisia vetämään kävely- ja jumpparyhmiä palvelutaloissa sekä omaisia ja ystäviä kävelemään ja voimistelemaan vanhusten kanssa!

Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Aktiivisia senioreja arvostetaan, mutta huonokuntoiset vanhukset kohtaavat syrjintää

Ystäviä tarvitsevat kaikenikäiset – vanhuksille ystävät tuovat myös turvaa arkeen

Hoitajien on tunnettava hoidettavien vanhusten tarinat – Voisivatko iäkkäiden videokertomukset syventää ymmärrystä?