Hoitajien on tunnettava hoidettavien vanhusten tarinat – Voisivatko iäkkäiden videokertomukset syventää ymmärrystä?

vanhuus elämäntarina

Kuva: Mostphotos

Teksti Sirkka-Liisa Kivelä

Vanhusten hoitajien on tunnettava pitkäaikaishoidossa olevien toiveita hoidosta ja päivittäisestä elämästä. On tiedettävä heidän elämänsä vaiheista ja tavoista. Ajankohtaisen avun tarpeeseen perehtyminen ei riitä. Toiveiden ja elämänvaiheiden kartoitus onkin kuulunut rutiineihin lähes 30 vuotta. Iäkkäitä ja omaisia haastatellaan, ja tärkeimmät tiedot kirjataan hoitosuunnitelmiin. Perehtymistä syvennetään päivittäisissä keskusteluissa ja muisteluryhmissä.

Hoitosuunnitelmat ovat tärkeitä dokumentteja, mutta niihin pystytään kirjoittamaan vain periaatteet annettavasta avusta. Tiedot elämästä ja toiveista saattavat jäädä puutteellisiksi, eikä jokainen hoitoon osallistuva ehtine keskustelemalla perehtyä niihin työnsä lomassa.

Mieheni kirjoitti elämäkertansa 74-vuotiaana. Painettu kirja on ollut hieno apu hänen hoidossaan. Olen antanut sen jokaiselle miestäni hoitaneelle kotihoitajalle ja pyytänyt lukemaan kirjan. Samalla olen lyhyesti kertonut mieheni elämästä. Hoitajat ovat voineet tutustua hänen aikaisempiin vaiheisiinsa. Olen vakuuttunut, että se on auttanut heitä ymmärtämään miestäni ja toimimaan hänen kanssaan. Elämäkertansa avulla mieheni on parantanut hoitonsa laatua.

Suomen muistiasiantuntijoiden julkaisema elämänlaatutestamentti on eräs tapa kertoa elämästään, tavoistaan, sairauksistaan ja tulevan hoitonsa toiveista. Sen paras täyttöaika on ikääntyessä eli ennen toimintakyvyn heikkenemistä. ”Testamentti” on tarkoitettu hoitajien toteutettavaksi palveluissa ja hoidossa. Se syventää kotihoitajien tai pitkäaikaisen hoitoyksikön työntekijöiden ymmärrystä vanhuksesta. Iäkäs voi näin vaikuttaa hoitoonsa.

Mainos

Tekstien kirjoittaminen ei suju kaikilta. Puhuminen on lähes jokaisen taito. Videointi mahdollistaa elämän kokemusten ja hoitotoiveiden taltioimisen niille, jotka eivät ole tottuneet kirjoittamalla kuvaamaan tapahtumia.

Videointimahdollisuuksien kehitys on syrjäyttämässä muistojen ja toiveiden kirjalliset dokumentit. Järjestöissä videoidaan ikääntyvien muisteluita ja elämäntarinoita. Tavoitteena voi olla kulttuurin ja historian taltioiminen tai järjestön jäsenten elämänlaadun ja kognitiivisten kykyjen ylläpitäminen.

Elämänsä kertomuksen ja hoitotoiveittensa nettipohjaisen videoinnin voi tehdä tietokoneen tai älypuhelimen avulla kodissaan. Tarinat ja toiveet ovat valmiita hoidon alkaessa, kun taltioinnin aloittaa siirryttyään eläkkeelle. Itse tehdyt videokuvaukset ovat oivallisia ”nuorehkojen iäkkäiden” varustautumiseen huonokuntoisten vuosiensa hoitoon.

Kotihoidon hoitaja kuuntelee ja katselee työnsä lomassa asiakkaidensa videokertomuksia. Palveluyksikön hoitajaryhmä perehtyy hoitoon tulleiden iäkkäiden elämään heidän videotaltiointiensa avulla. Joskus niitä esitetään muiden asukkaiden ja hoitajien ryhmille. Vanhukset istuvat yksin tai ystäviensä kanssa huoneissaan ja kertaavat elämäänsä kuvakertomustensa kautta. Ne ovat muisteluryhmien tuki. Voiko tämä olla realistinen todellisuus vai onko se vain minun haaveeni siitä, miten iäkkäät voivat parantaa hoitonsa laatua?

Sinua voisi kiinnostaa myös

Aktiivisia senioreja arvostetaan, mutta huonokuntoiset vanhukset kohtaavat syrjintää

Ystäviä tarvitsevat kaikenikäiset – vanhuksille ystävät tuovat myös turvaa arkeen

Avuttomien tai kärsivien ihmisten auttaminen on elämän tärkein tehtävä – Millaisia jälkiä tästä työstä jää?