Elämäntaidot kunniaan! Mikseivät isovanhempien neuvot enää kelpaa?

Iäkkäiden ihmisten elämäntaitoja pitäisi arvostaa nykyistä enemmän. Se voi edistää eri ikäisten ihmisten, myös iäkkäiden itsensä, hyvää elämää, kirjoittaa yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä.

Iäkkäiden elämäntaidot voivat edistää eri ikäisten ihmisten hyvää elämää, pohtii Sirkka-Liisa Kivelä. Kuva: Mostphotos

Teksti Sirkka-Liisa Kivelä

Yli 80-vuotias ystäväni kertoo minulle siitä, miten hänen lapsenlapsensa mitätöivät isoäitinsä elämänohjeita. Ystäväni koulutustaso on korkea, ja hän on työskennellyt vaativissa tehtävissä. Tiedän hänen seuraavan Suomen, Euroopan ja koko maailman tapahtumia. Hän esittää järkeviä ajatuksia ja elämänkokemuksensa opettamia seikkoja yhteisissä keskusteluissamme. Arvostan hänen kokemusperäisiä tietojaan ja kannanottojaan.

Äiti tai isä ohjaa ja auttaa pientä lastaan pukeutumaan talvivaatteisiin ulkoilua varten syystalven koittaessa. He neuvovat lastaan varomaan käden asettamista lieden kuumalle levylle. Vanhemmat siirtävät paljon kokemusperäisiä tietojaan ja taitojaan lapsilleen.

Päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten opettajat eivät ole pelkkiä mekaanisia tietojen siirtäjiä. He ovat pohtineet oppimiaan tietoja ja yhdistelleet niitä aikaisemmin oppimaansa ja kokemaansa ollakseen hyviä ohjaajia. Ammatissa oppiminen, senioreiden ohjeet työssä ja nuorten tai keski-ikäisten työntekijöiden mentoroinnit ovat esimerkkejä siitä, miten taidot yhdistyvät tietojen välittämiseen.

Miksi isovanhempien neuvot ja elämäntaidot eivät kelpaa? Nuoret eivät liene huomanneet, että tiedon välittäjien kokemukset kuuluvat kaikkeen heidän oppimaansa. Perheiden ihmissuhteet voivat heijastua siihen, että nuoret eivät arvosta isovanhempiensa ohjeita. Nuorten tiedot ja käsitykset elämästä ovat erilaisia kuin vanhojen ihmisten. Nuorilla on tarve olla päteviä, luoda uutta ja muuttaa maailmaa, mikä voi johtaa iäkkäiden pitämiseen arvottomina. Vanhat etsivät itseään ja elämänsä merkitystä. He ovat olleet nuoria, mutta tiedot ovat lisääntyneet ja kulttuuri on muuttunut tuon ajan jälkeen. Kummankin ryhmän on vaikea ymmärtää toisiaan. Tietojaan ja osaamistaan korostavat nuoret eivät oivalla voivansa oppia elämäntaitoja kuuntelemalla iäkkäitä.

Yhdysvalloissa työskentelevä psykologian professori Kurt Pillemer on nostanut keskusteluun nuorten ja iäkkäiden kanssakäymisen vähäisyyden ja iäkkäiden arvostamisen puutteet. Hän pyrkii kohottamaan iäkkäiden arvoa tuomalla esille heidän elämäntaitojensa merkitystä tasapainoiseen kasvuun ja kehittymiseen kaikissa ikävaiheissa. Tutkimuksissaan hän etsii vastausta kysymykseen, miten iäkkäiden elämäntaidot voisivat edistää eri ikäisten ihmisten – myös iäkkäiden itsensä – hyvää elämää.

Kuinka iäkkäiden elämäntaidot
voisivat edistää eri ikäisten ihmisten hyvää elämä?

Pillemerin haastattelemat iäkkäät kertoivat monia viisaita, jopa hauskoja elämänohjeita. Ystävyys elämänkumppanin valinnassa on yhtä tärkeä kuin romanttinen rakkaus. Parisuhteessa ei tulisi mennä nukkumaan vihaisena kumppanilleen. Ammattia ei pitäisi valita rahan, vaan omien taitojen ja mielenkiinnon kohteiden perusteella. Jotakin uutta tulisi oppia jokaisena päivänä. Syvät ystävyyssuhteet rikastuttavat elämää. Kuoleman merkitystä kannattaisi pohtia.

Haastattelujen jälkeen järjestettiin keskustelutilaisuuksia, joissa nuoret saivat kysellä senioreilta pitkän elämän aikana opittuja elämäntaitoja. Tämä kokeilu toi rohkaisevia tuloksia. Nuoret oppivat arvostamaan iäkkäitä ja suhtautumaan myönteisesti työhön vanhusten parissa. Tässäpä idea koulujen ja seniorijärjestöjen yhteistyöksi.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kaveria ei jätetä

Unien taikaa

Vanhojen laajat näköalat