Olen tuntenut Tiinan 30 vuotta. Pikkutyttöinä annoimme sattumalta syntymäpäiväjuhlissa sankarille saman lahjan. Sen jälkeen halusimme olla mieluiten kaksin aina koulupäivien jälkeen.
Pitkä ystävyys virtaa, siinä on vapautta olla monenlainen. Ehtii hurahtaa, vaatia, perua, rakastaa, riidellä, erota ja lohduttaa, kasvaa teiniksi, aikuiseksi, ehkä vanhemmaksi ja jos elämä antaa, vielä vanhukseksi.
Kun Tiinasta tuli hoitaja, hänen elämäänsä tuli maailma, josta oli vaikeaa ja kiellettyä puhua. Kerran erityisen raskaan päivän jälkeen hän tuli kotini sohvalle makaamaan ja vain oli. Siitä mitä töissä oli tapahtunut, ei voinut puhua. Verta oli kuulemma ollut paljon. Tällaisia tilanteita varten on tietysti olemassa työnohjaus, mutta myös työbestiksestä on paljon apua. Ihminen, jonka kanssa voi jakaa jotakin sellaista, mitä ulkopuoliset eivät koskaan saa ymmärtää. Työbestiksen kanssa vuoro kuin vuoro menee vauhdilla, sillä sopiminen ja selittäminen on helppoa, joskus jopa sanatonta – ja huumori pelaa. Silloin lomaltakin saattaa tulla ikävä työvuoroon.
Ystävyys voi myös auttaa kapinoimaan, ottamaan yhteyttä liittoon ja sanomaan: Tämän ei kuulu mennä näin!
Olen oppinut, että kun työtahti kiristyy liian tiukaksi, elämästäni katoavat ensimmäisenä harrastukset ja ystävät. Uupuneena ystävyys tuntuu suoritukselta, jota en halua enää työpäivän jälkeen tehtävälistalleni. Ristiriita on räikeä, sillä rakastan ystäviäni enemmän kuin työtäni.
Hoitajat uupuvat poikkeuksellisen paljon. Silloin vaarana on, että elämään jäävät jäljelle vain työ ja koti. Ystävyyden tarjoama heijastepinta sille, mikä on normaalia jaksamista, katoaa. Ystävyys kestää huonosti suorittamista. Se, minkä pitäisi rakentua virtaukselle ja pehmeydelle, ei taivu asialistoiksi ja hoidettavaksi velvoitteeksi. Parhaimmillaan ystävä voi kannatella uupumuksen keskellä ja antaa näkökulmaa, joka auttaa pysähtymään lepäämään. Ystävyys voi myös auttaa kapinoimaan, ottamaan yhteyttä liittoon ja sanomaan: Tämän ei kuulu mennä näin!
Yt-neuvottelut muuttavat työn järjestelyjä. Samalla ne myös katkovat ystävyyssuhteita. Jos työkaveri irtisanotaan tai hänet siirretään kymmenien kilometrien päähän, työssäjaksamista todella koetellaan. Ystävyyden tarjoama työnohjaus katoaa. Työpaikalla vaeltaa enää työbestiksen haamu muistuttamassa, mitä hän tähänkin asiaan sanoisi. Vasta, kun työbestiksen menettää näkee todella, miten tärkeä osa hän oli työpäivien iloa.
Olen Tiinalle mustasukkainen hänen työbestiksestään. Ja samalla iloitsen, että on olemassa joku, joka tietää ja jolle hän voi kertoa. Ja ehkä pieni kateus tekee myös hyvää, sillä se saa minut pitämään lapsuudenystävästäni tiukasti kiinni: Sinä olet minun ystäväni, sinusta en luovu.
