Oikeaa hoitotyötä, osa 2: Päihdeyksikössä pohdittiin asukkaalle parempaa tulevaisuutta

päihdetyö tiimipalaveri

Kuva: Mostphotos

Teksti Jukka Järvelä

Oppisopimusopiskelijana kovinta ydintyötä on ollut se, kun hoidin liikuntakyvyttömiä vuodepotilaita letkuineen ja eritteineen. Vastaavan tasoista ydintyötä päihdepuolella on mielestäni se, kun asiantuntijajoukolla pohditaan asukkaalle parempaa tulevaisuutta. Pääsin kerran mukaan tällaiseen istuntoon.

Ilmeisesti kaikki kynnelle kykenevät vakiohjaajat olivat lomilla, joten sain toimia tukihenkilönä ja saattaa asukkaan palaveriin. Huoneeseen oli sulloutunut seitsemän asiantuntijaa hoitavasta lääkäristä lähtien. Myös omaisia. Olin innostunut, tällaisen istunnon olin halunnut kokea.

Lääkäri kävi läpi päihdepotilaan historiaa ja tilannetta. Vaikeuksia oli ollut, mutta myös positiivisia pilkahduksia. Hyviä yrityksiä eteenpäin, mutta sortumisiakin. Muutaman minuutin jälkeen ohjattavani korotti ääntään. Asiat eivät hänen mielestään olleet menneet niin kuin keskustelussa esitettiin. Hänellä meni omasta mielestään paljon paremmin kuin lääkäri kertoi. Asukas ponnahti ylös ja ryntäsi kiroillen huoneesta: ”Ei v—u tuossa puheessa oo mitään järkee!”

Hetken hiljaisuus. Ihmiset tuijottelivat toisiaan. Mietiskelin, oliko tämä kuitenkin normaalia, sillä aika nopeasti yhteinen pohdiskelu tulevasta jatkui ilman asiakasta. Syvälle päihteiden suohon uponneen saaminen tällaiseen palaveriin oli hienoa. Seuraavan askeleen ottaminen kohti paranemisprosessia näytti olevan vaativampi harppaus.

Minulta kysyttiin, minkälaista asukkaan arki on. Kerroin, että hän on rauhallinen, mutta että hän viihtyi mieluummin muualla kuin tukiasunnollaan. Jatkoin, että hänellä oli tulevaisuuden suunnitelmia ja yritystä parempaan. Ainakin puheissa. Lähiomainen katsoi minuun ja kertoi kuulleensa, että asukkaan huoneesta varastetaan tavaraa, koska avaimia olisi väärissä käsissä. Vastasin, että tällaista ei ole havaittu.

Asukas palasi huoneeseen yhtä kiukkuisena kuin lähtiessään ja jatkoi huutamistaan. Hänen mukaansa suurin ongelma oli lääkäri, joka ”keksii huumejuttuja”. Asukas nimitteli häntä alatyylisesti. Metelin yltyessä ovi avautui ja vartija ilmestyi näkyville. Lääkäri ehdotti vielä vieroitushoitoa osastolla, mutta asukas kieltäytyi tästä kuuluvasti.

Umpikuja. Kokous huudettiin pikaisesti loppuun. Kaikki poistuivat suhteellisen rauhallisesti suuntiinsa. Asukas jutteli minulle tyynesti. Hän halusi tukea, koska häntä oli kohdeltu väärin: muun muassa syytetty huumeidenkäytöstä, vaikka hän oli melkein irti aineista. Nyökkäsin.

Yritystä ja merkkejä elämänhallinnasta oli ilmassa: asukas soitti potilasasiamiehelle.

Jukka Järvelä on lähihoitajaopiskelija ja SuPer-lehden entinen toimittaja.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Kirjaviisautta käytäväpsykologille

Lähihoitajaopiskelijan havaintoja: Jos puhuminen rauhoittaa, niin voi rauhoittaa tanssiminenkin

Kotityötilanteissa mitataan ohjaajan ammattitaidon tila: saadaanko ohjattava tekemään normaalielämään kuuluvia asioita