Uudenvuodenlupauksia

Teksti Hanna Jokinen

Nyt mennään jo siinä vaiheessa vuotta, jolloin uudenvuodenlupauksien lunastaminen on kovassa vauhdissa. Elellään niitä viikkoja, joiden aikana on luotu ehkä jo uusia, toivottavasti pysyviä muutoksia parempaan. Varmasti on myös niitä tapauksia, joissa on huomattu, että tulipahan haukattua liian iso pala kakkua. Noin niin kun henkisesti tai jopa fyysisesti. Yhtä kaikki, toivon toki kaikkien pääsevän tavoitteisiinsa ja voivan hyvin.

Asia, mikä tänäkin vuonna loisti poissaolollaan ihan täysin uudenvuodenlupauksissa oli ammatillisen kehittymisen suunnitelmat. En muista bonganneeni yhdenkään hoitajakollegan hehkuttaneen ammatillisia pyrkimyksiä tulevalle vuodelle. Kukaan ei kertonut, että haluaa kehittyä lähihoitajana paremmaksi. Laihdutus-, kuntoilu- ja ruokavaliomuutoksista kyllä hehkutettiin somessa niin, että välillä pursui jo korvista ulos.

Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää meille kaikille miettiä miten voimme kehittää omaa osaamistamme työssä ja oman ammattimme arvostusta. Toki on hienoa, jos jaksaa vuoden lopussa kyykätä tuplaten isommat painot niskassa salilla, mutta miten saisimme myös omien etujemme valvonnan ja ammattiylpeyden habaa kasvatettua? Vai nähdäänkö lähihoitajan työ niin vähäpätöisenä, ettei sen eteen kannata panostaa? Toivottavasti ei!

Voisimme kaikki tehdä nyt ainakin muutaman loppuvuotta koskevan ammatillisen uudenvuodenlupauksen. Teen tässä julkisesti omat lupaukseni, josko se innostaisi muitakin pohtimaan tämän vuoden tavoitteitaan hoitajana.

1) Muistihoitajaopinnot. Muistisairaudet ovat itselle haastava osa-alue työssä. Koen usein, ettei tahdo olla keinoja kaikkiin vaikeisiin tilanteisiin. Ei vain onnistu niin hyvin kuin haluaisi. Ei saa kontaktia. Ei saa rauhoiteltua aggressiivisesti käyttäytyvää muistisairasta ja niin edelleen. Siksi aloitin muistihoitajaopinnot työn ohella. Jotta olisin ammatillisempi ja osaavampi vuoden lopulla tässä asiassa.

2) En tee harmaata ylityötä. En suostu helposti jäämään tekemään toista vuoroa omani perään. Jos jään tekemään ylityötä, vaadin siitä asianmukaisen korvauksen ja hälytysrahan. Asianmukainen korvaus ei ole tunti tunnista samalla listalla takaisin otettu vapaa. Annan surutta ylimääräisten tuntien mennä maksuun! Jos työnantajataho koettaa ehdottaa muuta, kerron ystävällisen napakasti, ettei sellainen ole oikein minua ja lainmukaisia oikeuksiani kohtaan. Kerron tästä myös työkavereille ja kannustan pitämään kiinni omista oikeuksista.

3) Arvostan ammattiani ja puhun hyvää lähihoitajien ammattitaidosta. Uskon itse siihen, että olemme kovan tason ammattilaisia ja asiantuntijoita omalla alallamme. Pyrin omalta osaltani siihen, että saamme omassa yksikössämme jatkossakin käyttää osaamistamme laaja-alaisesti ja myös vaikuttaa meihin kohdistuviin päätöksiin.

4) Koetan tsempata siinä, että olisin ajoissa töissä. Jotenkin kummasti se aika työmatkalla hukkuu johonkin ja säntään osastolle liian usein 2–5 minuuttia myöhässä.

Oikein hyvää loppuvuotta kaikille ja tsemppiä uudenvuodenlupausten kanssa. Vielä ehtii hyvin myös tekemään ne ammatilliset lupauksetkin!

Kirjoittaja on lähihoitaja. Lisää Hannan ajatuksia löydät hänen blogistaan http://www.lily.fi/blogit/run-babe-run

Sinua voisi kiinnostaa myös

Hoitajan tärkein työväline on hän itse – se korostuu kaikessa, vaikka maailma ympärillä olisi sekaisin

Olenko huono hoitaja vai inhimillinen ihminen? Stressin jatkuessa viikosta toiseen luhistuu jokainen lopulta

Entä jos ei ole yhtään sankarillinen fiilis?