Hoitotyö vaatii usein tarkkaa aseptista osaamista ja hyvää hygieniaa. Kädet tulee osata pestä oikein, käsidesiä ei saa säästellä ja hanskojen kanssa saa pelata joskus kymmeniäkin kertoja päivässä.
Osaamme hoitajina edetä aina puhtaammasta likaisempaan hoitaessamme hoidettaviamme ja emme kuljeskele likaiset hanskat kädessä hoitolaitoksen käytävillä huoneesta toiseen. Muistamme myös säännöt, jotka infektio-kierteen aikana liittyvät esimerkiksi eristyshuoneessa työskentelyyn.
Joskus mietin, onko hoitotyö hetkittäin liiankin kliinistä. Hanskat kädessä, turvallisen välimatkan päästä hypistelyä. Maskin takaakin näkyy vaan silmät, joista voi ehkä hyvällä tuurilla arvata hoitajan hymyilevän.
Jääkö bakteerien pelossa liian usein koskettamatta asiakasta? Emmekö uskalla hipaista hellästi edes olkapäätä, ettei vaan mitään likaa tartu mistään? Emmekö voi silittää hopeisia hapsia tai halata omahoidettavaamme, ettei vain mikään tartu tai likaannu.
Jos ajattelemme esimerkiksi vanhaa yksin asuvaa ikäihmistä, jonka ainoa ihmiskontakti ovat kotihoidon ja vaikkapa intervalliosaston henkilökunta, niin melko köyhäksi voi ihmisen hellyyden ja kosketuksen kiintiö jäädä. Jos ajattelen itseäni ikäihmisen nahkoihin, olisi aivan kamalaa, jos joka välissä minua kosketettaisiin kumihanskat kourassa, eikä kukaan ikinä halaisi. Kokisin, etten enää ole edes ihminen vaan jokin kummallinen, vaarallinen pesäke täynnä likaa ja taudinaiheuttajia.
En voisi kuvitella elämää, jossa kukaan ei ikinä tartu minua kädestä. En tiedä selviäisinkö, jos en ikinä enää tuntisi toisen ihmisen ihoa omaani vasten tai kukaan ei ikinä pörröttäisi hiuksiani. Puhumattakaan siitä, kuinka tärkeää on saada itkeä turvallisen ja luotettavan ihmisen olkapäätä vasten tai nukahtaa rakkaan ihmisen viereen.
Iho on meidän jokaisen suurin elin, ja kosketus on yksi kaikkein tärkeimmistä aisteistamme. Tieteellisesti on tutkittu ja todistettu, että esimerkiksi vauva ei kasva ilman kosketusta. Kosketus saa kehossa kasvua edistävät hormonit vapautumaan. Oksitosiini on verenkierrossa ja aivoissa esiintyvä välittäjäaine, joka lisää ihmisen hyvän olon tunnetta. Ja sitä vapautuu meissä, kun meitä pidetään hyvänä ja kosketetaan.
Kosketus lisää todistetusti ihmisen hyvinvointia. Se vähentää stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta. Koskettaminen parantaa unen laatua sekä keskittymiskykyä ja rauhoittaa. Kosketuksen puute puolestaan lisää keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin. Ihminen kaipaa kosketusta aivan koko elämänsä ajan. Meidän aisteistamme kosketusaisti on ensimmäinen joka kehittyy, ja se myös säilyy pisimpään elämän loppumetreillä.
En toki tarkoita, että jokaista norovirusta, influenssaa tai ruusua sairastavaa mennään lääpystämään ilman suojautumista. Tottakai haavahoidot, katetroinnit ja muut vastaavat toimenpiteet tulee tehdä puhtaasti ja oikein. Mutta onko kuitenkin tilanteita, joissa voisimme laskea aseptista panssariamme ja koskettaa kuten ihminen koskettaa ihmistä?
