Uteliaan työkaverin tunnistaa siitä, että hän työntää nokkansa vääriin paikkoihin ja tenttaa yksityisasioita voidakseen juoruta ne sitten eteenpäin.
Tällainen käsitys uteliaisuudesta ja uteliaista ihmisistä on piirtynyt moneen mieleen. Organisaatioiden ja johtamisen kehittämiseen erikoistuneen tietokirjailija Mertzi Bergmanin mielestä käsitys on vinoutunut.
– Minut on yllättänyt se, miten moni pitää uteliaisuutta lähtökohtaisesti negatiivisena asiana. Ennen kuin aloin luennoida uteliaisuudesta, en edes ajatellut, että on olemassa myös ”huonoa uteliaisuutta”. Edelleen ajattelen, että uteliaisuus on ensisijaisesti hyvinvointia ja tuloksellisuutta lisäävä supervoima.
Tammikuussa ilmestyneessä kirjassaan, Uteliaisuus – Opas työn, johtamisen ja muutoksen supervoimaan Bergman sukeltaa syvälle uteliaisuuden ytimeen. Hänen mukaansa uteliaisuus on yksi ihmismielen ratkaisemattomista arvoituksista, joille tiedemiehet eivät monista yrityksistä huolimatta ole löytäneet yhtä, yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tämä selittänee myös uteliaisuuteen liitetyt negatiiviset mielikuvat.
– Uteliaisuus on kuin sähkö: sitä ei ole kukaan koskaan nähnyt, mutta sen vaikutus tuntuu. Sen lisäksi, että uteliaisuus mahdollistaa työelämän muutokset ja innovaatiot, se löytyy myös hyvän johtamisen ytimestä. Tätä potentiaalia ei pitäisi hukata. Valitettavasti uteliaisuus on kuitenkin alikäytetty resurssi.
Enemmän kuin kiinnostunut
Uteliaisuus voidaan rinnastaa kiinnostumiseen. Se on myös kosketusetäisyyden päässä luovuudesta ja inspiroitumisesta.
– Uteliaisuus on syvempää ja laajempaa kuin kiinnostuminen. Se on sekä taito että asenne, ja osa persoonallisuutta. Asenteena uteliaisuus näkyy esimerkiksi siinä, miten ihminen tekee havaintoja ja millaisessa suhteessa hän on itseensä, muihin ihmisiin ja maailmaan, Bergman sanoo.
Monelle voi olla havahduttavaa tiedostaa, että uteliaisuutta voi treenata ja kehittää. Toisaalta uteliaisuus riippuu myös ympäristöstä ja tilanteesta.
– Jos esimerkiksi työyhteisö kannustaa uteliaisuuteen, uteliaisuuden potentiaali ihmisessä saa tilaa ja tilaisuuden vahvistua. Sosiaalisena olentona ihminen on jatkuvassa suhteessa itseensä ja muihin ihmisiin.
Bergman kannustaa olemaan utelias myös uteliaisuuden käsitettä kohtaan.
– Uteliaisuus on innostavaa ja intohimoista elämää luova voima, joka tapahtuu tässä ja nyt. Uteliaisuus on valinta. Kaikissa tilanteissa, töissä ja kotona meillä on vapaus valita uteliaisuus tai jättää se valitsematta.
Uteliaisuus lisää työhyvinvointia
Mitä kuuluu? Miten kotona menee? Onko sinulla tähän asiaan ideoita tai parannusehdotuksia? Voisitko opettaa, miten tämä juttu tehdään – sinä osaat sen niin hyvin! Anteeksi, mikä olikaan sinun nimesi – taidat olla uusi täällä? Uteliaisuus ei ole rakettitiedettä, vaan pikemminkin verrattavissa silmien avaamiseen.
– Uteliaisuus on kykyä vastaanottaa aistihavaintoja ja suunnata huomio ulospäin. Kun tiedostaa oman toimintansa vaikutukset ympäristöön, omaa toimintaa voi alkaa muokata. Menestyvän työyhteisön ytimessä on kyky olla utelias muita kohtaan. Uteliaisuus on yksi työhyvinvoinnin avaimista, Bergman linjaa.
Uteliaisuus on aina sidoksissa oppimiseen – ja toisinpäin. Työyhteisöjä voidaankin ajatella eräänlaisina uteliaisuuden ja oppimisen ”koelaboratorioina”, joissa kukin pääsee sekä jakamaan että kartuttamaan osaamistaan. Parhaimmillaan työyhteisö kannustaa avoimuuteen, uteliaisuuteen ja luovaan ajatteluun.
– Jos mietitään esimerkiksi terveydenhoitoalan työyhteisöjä, siellä ihmiset kohtaavat toisensa päivittäin. Kaikki kohtaamistilanteet antavat mahdollisuuden uteliaisuuteen, oli kyse sitten potilaista tai kollegoista. Kun on itse utelias ja kiinnostunut toisesta ihmisestä, se ruokkii myös toisen uteliaisuutta, Bergman sanoo.
Uteliaisuuden uranuurtajana Bergman tunnistaa kuitenkin myös kolikon kääntöpuolen: terveydenhoitoalan arki on hektistä ja työ usein kuormittavaa. Jos uteliaisuudella tarkoitetaan vapaata vaikutteiden virtaan heittäytymistä, sellaiselle ei välttämättä löydy aikaa. Mutta miten paljon aikaa uteliaisuus lopulta vaatii?
– Kiireisinäkin päivinä on mahdollista tuoda uteliaampaa läsnäoloa kaikkiin kohtaamisiin. Uteliaisuudelle voi löytyä sijaa hyvinkin arkisista asioista ja tilanteista, ja pienissä hetkissä pystyy tekemään tärkeitä valintoja.
Utelias tuntee itsensä
Aidon ja ulospäin suuntautuneen uteliaisuuden omaksuminen vaatii usein myös paria taka-askelta – siis syväsukellusta omaan sisimpään. Bergman muistuttaa, että yhtä tärkeää kuin uteliaisuus muita kohtaan on uteliaisuus itseä kohtaan. Sisäinen inventaario voi alkaa esimerkiksi kysymällä, mikä minut saa uteliaaksi.
– Itsetuntemus kasvaa, kun ihminen alkaa ymmärtää, mikä tekee hänet itsensä uteliaaksi. On tärkeää olla kiinnostunut paitsi omista vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista, myös omista heikkouksista ja keskeneräisyydestä. Silloin on helpompaa suhtautua myös muihin ihmisiin lempeämmin ja armollisemmin.
Mutta mitä jos huomaa olevansa kiinnostunut vain harvoista asioista tai ei mistään – tai vastaavasti kaikista maailman asioista? Onko syytä huoleen? Bergmanin mukaan tärkeintä on rajanveto. Kaikesta kiinnostunut saattaa aloittaa monia asioita, mutta lannistuu, kun moni asia jää kesken. Jos taas ihminen ei koe kiinnostuvansa mistään, olennaista on kartoittaa uteliaisuuden esteitä ja raivata uteliaisuudelle tilaa.
– Veikkaan, että jos ihmisellä ei ole lainkaan uteliaisuutta, uuden oppiminen voi olla epämiellyttävää ja jopa vaikeaa. Silloin on tärkeää selvittää, mitä on asenteen taustalla. Organisaatioissa yksi yleisimmistä peloista on se, mitä muut ajattelevat. Vaikutanko hölmöltä, jos alan intoilla liikaa – tai jos en osaakaan?
Bergmanin kokemuksen mukaan useimmilla työpaikoilla kuitenkin ajatellaan, että uudistuminen ja uuden oppiminen on tärkeää, ja siihen myös kannustetaan. Uteliaisuus tuo kilpailuetua ja ylivoimaa – ja onpa sen kaavailtu olevan jopa tulevaisuuden menestyjien valttikortti. Muutoksessa uteliaisuus voi olla vipu, joka kääntää koko systeemin onnellisempaan asentoon.
– Uteliaisuus on ominaisuus, joka voi auttaa ihmistä niin työssä kuin arjessakin. Se on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Uteliaisuus on itsetuntemusta ja itsen johtamista. Sen voima on ihmisyytemme voimaa.
Kohti uteliaampaa työyhteisöä:
1) Näe uteliaisuus supervoimana. ”Uteliaisuus on meissä kaikissa, se on osa ihmisen persoonallisuutta. Uteliaisuus on yksi työhyvinvoinnin ja samalla myös onnellisuuden avaimista. Siksi sitä kannattaa pyrkiä kaikin keinoin vahvistamaan sekä omassa elämässä että työyhteisössä.”
2) Tee sisäinen inventaario. ”Selvitä, mitkä asiat herättävät sinun uteliaisuutesi ja mitkä asiat ovat ehkä uteliaisuutesi tiellä. Kun ihminen alkaa ymmärtää omaa uteliaisuuttaan, itsetuntemus kasvaa ja hänen on helpompaa suhtautua myös muihin ihmisiin lempeämmin ja armollisemmin – ja uteliaammin.”
3) Kiinnostu kollegan osaamisesta. ”Pyydä kollegaa opettamaan sinulle jokin taito, josta hän on itse ylpeä. Kun ihminen kokee, että hänellä on jotain annettavaa, se kohottaa omanarvontuntoa. Meillä kaikilla on paljon osaamista, joka ei pääse työpäivien aikana esille – ja sinä opit samalla uuden taidon.”
4) Kyseenalaista vanhat ajatuksesi uteliaisuudesta. ”Uteliaisuus nähdään usein negatiivisena asiana, ikään kuin kyse olisi vain vääriin asioihin sekaantumisesta. Jotta voisi olla aidosti utelias ja kiinnostunut, täytyy oppia näkemään uteliaisuus supervoimana, joka lisää hyvinvointia sekä työelämässä että arjessa.”
5) Etsi pienimpiäkin mahdollisuuksia uteliaisuuteen ja asioista kiinnostumiseen. ”Tämä on jatkuvan uteliaisuuden ydinstrategia. Pienikin muutos omassa asenteessa riittää. Kaiken ei tarvitse muuttua. Pienten uteliaisuusaskelten merkitys voi olla mittaamaton.”
