Naisten asunnottomuus Suomessa on turvattomuutta & toivon pilkahduksia

Asunnottomuus on Suomessa vähentynyt, mutta naisten suhteellinen osuus asunnottomista on kasvanut 2000-luvulla. Asunnottomilla naisilla hyväksikäytön ja turvattomuuden kokemukset ovat yleisiä. Moni pääsee jaloilleen, kunhan saa riittävästi apua.

Naisten tuvan Inka Kasurinen näkee työssään asunnottomien naisten haavoittuvuuden. – Jos naisella on kova kiire hoitaa asiansa, siitä voi päätellä, että mies odottaa ulkona. On erittäin tärkeää, että naisilla on omia paikkoja, joissa heitä kuunnellaan. Kuva: Anna Autio

Teksti Mari Frisk

Kuka on asunnoton? Sen määrittely ei ole yksinkertaista, sillä läheskään kaikki asunnottomat eivät majaile kadulla tai ”luukuissa”. Asunnottomiksi voidaan tilastoida muun muassa ulkona ja autoissa, asuntoloissa ja tilapäisesti laitoksissa yöpyvät sekä vapautuvat vangit, joilla ei ole tiedossa asuntoa. Sukulaisten ja tuttavien luona oleskelevat eivät välttämättä edes näy tilastoissa.

Suomessa oli viime vuonna 1 190 asunnotonta naista, eli 50 henkilöä vähemmän kuin vuoden 2018 tilastoissa. 2000-luvulla valtakunnallisissa asunnottomuusohjelmissa on kehitetty palveluja, mutta niitä käyttävät pääsääsääntöisesti miehet. Naisten suhteellinen osuus asunnottomista on kasvanut 2000-luvulla, vaikka asunnottomuus on kokonaisuudessaan vähentynyt Suomessa.
– Metsien miehet on myytti, joka on pikkuhiljaa murenemassa. Asunnottomuuden monimuotoisuuteen, muun muassa nuorten ja maahanmuuttajien asunnottomuuteen on kiinnitetty huomiota viime vuosina. Nyt on vuorossa naisten tarpeet, Leena Lehtonen Y-Säätiöstä sanoo. Lehtonen toimii projektipäällikkönä NEA-hankkeessa, lyhenne tulee sanoista naiserityisyys asunnottomuustyössä.

Mainos

Elämää marginaalin marginaalissa

Asunnottomilla naisilla hyväksikäytön ja turvattomuuden kokemukset ovat yleisiä. Henkilökunnan läsnäolosta huolimatta naiset voivat kokea hätämajoitus- ja kohtaamispaikat turvattomiksi, sillä suurin osa kävijöistä on miehiä.
– Pärjätäkseen kadulla nainen on usein riippuvainen miehestä, joka tarjoaa ”suojelua” ja päihteitä. Epäterveet suhteet estävät naisia hakeutumasta avun pariin. Yksin olevalle asunnottomalla naisella on riski joutua useamman miehen hyväksikäyttämäksi, Lehtonen sanoo.

Kun naiset eivät hakeudu palvelujen pariin, heidän asunnottomuutensa jää piiloon.
– Asunnoton nainen elää marginaalin marginaalissa, Lehtonen tiivistää. Piiloasunnottomuus on naisten asunnottomuuden erityispiirre. Sen vuoksi palvelujen tarve ja puute eivät tule yhtä vahvasti esille kuin miesten kohdalla. Moni nainen kokee tuttavien luona yöpymisen miellyttävämmäksi vaihtoehdoksi tilapäismajoitukselle. Aina sekään ei ole turvallista, vaan hinta katosta pään päällä saattaa olla esimerkiksi seksi.

Vain huonoja vaihtoehtoja

Leena Lehtonen korostaa, että asunnottomuudesta puhuttaessa tulee huomioida myös asunnottomuusuhan alla elävät. Ei ole tavatonta, että nainen pysyy väkivaltaisessa parisuhteessa ainoastaan sen takia, ettei joutuisi asunnottomaksi.
– Asunnottomuuden uhkaan voi liittyä myös taloudellista hyväksikäyttöä ja vuokravelkoja. Tilanteita voi olla vaikea tunnistaa. Taloudellista hyväksikäyttöä voi olla esimerkiksi se, että naisella ei ole mahdollisuutta päättää omien rahojensa käytöstä tai lainoja otetaan hänen nimiinsä, Lehtonen kertoo.

Kodittomuuden tunne kalvaa

Naisilla asunnottomuuteen liittyy miehiä vahvemmin tunne kodittomuudesta sekä oman paikan ja lähipiirin puuttumisesta. Myös yhteiskunnalliset ja kulttuurisidonnaiset käsitykset naiseudesta ja naisellisuudesta nousevat esiin.  Naisiin ja miehiin kohdistuvat yleiset asenteet kuuluvat myös puhekielessä: kadunmies herättää erilaisia mielikuvia kuin katunainen.
– Naisilla asunnottomuuteen liittyy usein moninkertaista häpeää, Lehtonen kertoo. Häpeänkokemukset kietoutuvat asunnottomuuden lisäksi esimerkiksi lasten huostaanottoon, päihdeongelmiin ja siihen, että kokee erottuvansa massasta ulkonäön suhteen.

– Kun asunnottomana ollut nainen saa asunnon, tärkeää on turvallisuus ja kodin tunteen luominen, jotta elämää pääsee rakentamaan uudelleen. Kodittomuuden tunne voi johtaa siihen, ettei asunnossa haluta olla tai sen kunnosta tai vuokranmaksusta huolehdita. Tuloksena saattaa olla pahimmassa tapauksessa paluu asunnottomuuteen. Esimerkiksi niinkin tavallinen asia kuin ovisilmä voi olla merkittävässä asemassa turvallisuuden tunteen syntymisessä, Lehtonen sanoo.

Lehtosen mukaan asunnottomilla naisilla on usein taakkanaan pitkällä ajanjaksolla kerrostuneita traumoja, jotka vaativat traumasensitiivistä työotetta kaikissa palveluissa.

Naisten tuvassa pääsee hoitamaan asioita

Viime vuonna marraskuussa avattu Naisten tupa on Sininauhasäätiön projektityöntekijä Inka Kasurisen idea. Hän pyörittää toimintaa yhdessä työparinsa ja vapaehtoisten kanssa. Tupa on avoinna kolmena päivänä viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Naisten tupa on osa NEA-hanketta.
Asunnottomien naisten arki on tullut Kasuriselle tutuksi jo ennen Naisten tupaa. Hän työskenteli aiemmin päihdepalveluissa ja sitä ennen muun muassa kotihoidossa ja varhaiskasvatuksessa. Kasurinen teki lähihoitajan töitä vuoteen 2016 saakka ennen kouluttautumistaan sosionomiksi.

– Naisten tupa syntyi tarpeesta saada naisille oma paikka, jossa he voivat levätä ja hoitaa asioitaan. Aiemmin tapasin naisia kaduilla ja kahviloissa. Sovituista tapaamisista kiinni pitäminen ei aina onnistunut ja tilanteissa oli hälinää ja rauhattomuutta, Kasurinen kertoo. Hän muistuttaa, että naisiin kohdistuva työ ei ole uutta.  – Viitisentoista vuotta sitten oli nykyistä enemmän juuri asunnottomille naisille tarkoitettuja palveluja, mutta niitä ajettiin alas ja toimintaa supistettiin.

Kasurinen vakuuttaa, että apua saa, kunhan tietää mistä sitä hakee. Palvelujen löytäminen voi olla hankalaa.
– Asunnottomia auttava kenttä on sirpaleinen, toimijoita ovat kunnat, yksityinen puoli ja kolmas sektori, kuten järjestöt ja yhdistykset.
Naisten tuvassa saa myös jeesiä byrokratian kiemuroihin.
– Hoidamme yhdessä Kela-asioita ja varaamme sossuaikoja. Meillä on asiakkaiden käytössä muutama kännykkä, joilla he voivat soittaa omia puhelujaan.

Lämmin sauna ja lämmin ruoka

Sauna hohkaa lämpimänä Naisten tuvan aukioloaikoina. Asiakkaat saavat uudet alusvaatteet ja puhtaat vaatteet. Mukaan voi napata lahjoituksina tullutta kosmetiikkaa ja kuukautissuojia. Vaaterekin alla on rivissä kauniita korkokenkiä.

– Kokkaamme aina ravitsevan ruoan. Asiakkaat auttavat mielellään ruoanlaitossa taitojensa ja jaksamisensa mukaan, Kasurinen kertoo.
Aktiivinen ei kuitenkaan tarvitse olla. – Täällä saa hyvällä omallatunnolla levätä sohvalla.

Ei kahta samanlaista tarinaa

Erityisesti toistuvaan ja pitkäaikaisasunnottomuuteen liittyy usein normaalia asumista olennaisesti vaikeuttavia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, kuten mielenterveyden häiriöitä, päihderiippuvuutta tai väkivaltaisuutta.
– Jokaisen naisen tarina on omansa, mutta samankaltaisuuksia niissä kuitenkin on, Kasurinen pohtii ja jatkaa: – Suuri osa tapaamistani asunnottomista naisista on äitejä ja tavallisesti heidän lapsensa on otettu huostaan. Monella naisella on lastenkoti- tai nuorisokotitausta tai heillä on ollut haastavia tilanteita lapsuudessa tai nuoruudessa. Kaikilla asunnottomilla ei ole päihderiippuvuutta tai ongelmia mielenterveyden kanssa.

Lasten huostaanotto voi sysätä asunnottomuuteen yhtenä osatekijänä. Tulot pienenevät huomattavasti ja asunto saattaa olla liian suuri. – Huostaanoton jälkeen vaihtuu sosiaalityöntekijä, toimeentulo- sekä asumistuki voivat pienentyä ja lapsilisät ja elatusmaksut eivät enää ohjaudu äidille, Kasurinen selvittää.

Asunnon saaminen vaikeutuu, jos on paljon hoitamatonta vuokravelkaa. – Vuokravelka voi syntyä esimerkiksi siivottomaan kuntoon jätetystä asunnosta, häädöstä, tai rikkoutuneesta ikkunasta, Kasurinen kertoo.

Avainsana on yhteistyö

Tutkimukset ja media esittävät asunnottomat naiset usein uhreina. Kasurinen haluaa korostaa toistakin puolta. – Nämä naiset ovat selviytyjiä. Moni pääsee jaloilleen, kunhan saa riittävästi apua. Yksin minun on vaikea ketään auttaa, yleensä tarvitsemme siihen mahdollisimman moniammatillisen tiimin.
Yhteistyö onkin auttamisen avainsana. – Asunnottomuuden ennalta ehkäisy on tärkeää. Kotipalveluissakin voi kysyä, onko vuokrat maksettu, jos herää huoli. Ihminen ei välttämättä itse ota aihetta puheeksi.

Elina odottaa uutta kotia perheelleen

Naisten tuvan keittiössä leijailee herkullinen tuoksu. Hellan ääressä 35-vuotias Elina paistaa sipulia ja jauhelihaa makaronilaatikkoa varten.
Elina ja hänen tuore miesystävänsä majailevat tällä hetkellä veneessä. Elina jäi asunnottomaksi viime talvena, taustalla oli lähisuhdeväkivaltaa. Elinan lapset asuvat sijaiskodissa, ja hän tapaa heitä muutaman kerran kuukaudessa. Ikävä on kova.
– Äitiys on minulle erittäin tärkeää, oli yhteiskunta minusta mitä mieltä tahansa, hän painottaa. – Halusin pois pienemmältä paikkakunnalta, jossa en kokenut oloani turvalliseksi. Viimeiset kuukaudet olen yöpynyt tuttavieni mökillä, Airbnb-asunnoissa ja jopa autossa, Elina kertoo.
Hänen tavaroistaan valtaosa on varastossa uutta kotia odottamassa.

Elina ei käytä päihteitä. – Olen ollut kuivilla 12 vuotta, silti päihde- ja lastenkotihistoriani nostetaan esiin jokaisessa tapaamisessa viranomaisten kanssa, Elina sanoo. Hän kokee sen turhauttavaksi ja epäreiluksi. – Aina ei ole voimia taistella ennakkokäsityksiä vastaan, mutta koen olevani vähän tällainen yksinäinen aktivisti.

Elina on aiemmin työskennellyt muun muassa päiväkodissa. Hän on päässyt työkokeiluun järjestöön, joka tekee päihdetyötä. – Nyt tilanne näyttää toiveikkaammalta asunnon suhteen, mahdollisesti sellainen on pian tarjolla ja lapsetkin pääsevät luokseni.
Puhuessaan Elina katsoo silmiin ja kertoo tarinansa pohdiskelevasti. Hän näyttää raikkaalta ja huolitellulta, olemuksessa ei ole viitteitä asunnottomuuteen. – Se nostaa itsetuntoa, kun saa laitettua itsensä nätiksi, hän sanoo.

Faktaa asunnottomuudesta

  • Vuonna 2019 Suomessa oli 4 600 asunnotonta, joista 1 190 (26 %) naisia.
    Naisten osuus asunnottomista on lisääntynyt 2000-luvulla 17 %:sta yli 26 %:iin vuonna 2019. Viime vuosina naisten määrä asunnottomista vähentynyt, vuonna 2018 asunnottomia naisia oli 1 240.
  • Yli puolet (52 %) asunnottomista elää pääkaupunkiseudulla. Tilastoissa seuraavina ovat Turku ja Tampere.
  • Palvelut vaihtelevat kunnittain. Laki velvoittaa vain tilapäisen hätämajoituksen tarjoamiseen, ei asunnon järjestämiseen. Palveluja tuottavat myös muut tahot, esimerkiksi Sininauhasäätiö, Y-säätiö ja Vailla vakituista asuntoa ry.
  • Palveluja ovat muun muassa neuvontapalvelut, tuettu asuminen, tilapäismajoitus, yökahvilat ja päiväkeskukset.

Tavoitteena on poistaa asunnottomuus 2027 mennessä

  • Hallitusohjelmassa ja hallituksen toimintasuunnitelmassa on kunnianhimoinen tavoite puolittaa asunnottomuus Suomesta vaalikauden aikana ja poistaa kahdessa vaalikaudessa, eli vuoteen 2027 mennessä.
  • Toimenpiteitä ovat muun muassa Asunto ensin -periaatteesta kiinni pitäminen, asumisneuvonnan saatavuuden parantaminen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisy, erityisinä painopisteinä nuoret ja maahanmuuttajat.
  • Asuntoneuvonnasta tulee lakisääteistä.
  • Asunto ensin -periaatteen mukaan tukitoimista ensimmäinen on asunnon järjestäminen. Muu kuntoutuminen mahdollistuu vasta, kun ihmisellä on asunto.

NEA-hanke

  • NEA eli naiserityisyys asunnottomuustyössä on Y-Säätiön koordinoima hanke. Siihen kuuluu kahdeksan osahanketta pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella.
  • Mukana on useita tahoja, muun muassa Sininauhasäätiö, Diakonissalaitos ja Ensi- ja Turvakotien liitto.
  • Tavoitteina ovat poistaa naisten asunnottomuus sekä nostaa naisnäkökulma esille asunnottomien palveluissa ja kohtaamisissa.
  • Rahoittajana toimii STEA.Lähteet: Asunnottomat 2019 -selvitys, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, Varmista asumisen turva! Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (AUNE) loppuraportti, 2019, Y-Säätiö, Sininauhasäätiö

Sinua voisi kiinnostaa myös

Vammaisten laitosasuminen ei vielä lopu Suomessa, vaikka niin päätettiin jo vuosikymmen sitten

Kun yhteiskunta sulkeutui koronan takia, porilainen ystäväkahvila jatkoi toimintaansa, ja se oli monen nuoren pelastus

Surusta puhutaan julkisesti enemmän kuin koskaan, mutta sureva ihminen jää usein ilman tarvitsemaansa tukea