Työterveyslaitos esitteli toukokuussa tuoretta tutkimustietoa vuorotyöstä ja sen vaikutuksesta terveyteen. Tietoa on kerätty kymmenen vuoden ajan julkisen puolen sosiaali- ja terveysalan työpaikoista. Tutkimukseen on kerätty tietoja yli 150 000 työntekijältä työvuorosuunnitteluohjelman kautta.
Vuorotyön vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin selvitettiin myös kunta-alan henkilöstön seurantatutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui kaupunkien ja suurien sairaaloiden sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä.
– Tulokset viittaavat siihen, että vuorotyö lisää sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä kaupunkien keski-ikäisillä sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä.
Tieto on entistä tärkeämpää, sillä vuonna 2020 astuu voimaan uusi työaikalaki, joka sallii epäsäännöllisen vuorotyön laajentamisen. Käytännössä se tarkoittaa yötyön teettämisen helpottamista.
Vuorotyön riskit
Työterveyslaitoksen tutkimuksista selviää, että epäsäännöllinen vuorotyö on yhteydessä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin kuten verenpainetautiin, veren korkeaan kolesterolipitoisuuteen ja kakkostyypin diabetekseen.
– Yötyöhön on todettu liittyvän myös dementiaa ja rintasyöpää. Jos työntekijä sairastuu yötyön vuoksi, työterveyshuollon tehtävä on siirtää sairastunut yötöistä päivävuoroihin. Se voi kuitenkin olla vaikeaa esimerkiksi vanhainkotien kroonikko-osastoilla, Mikko Härmä sanoo.
Vuorotyön terveysvaikutukset eivät jää tähän. Sen on todettu olevan yhteydessä myös lisääntymisterveyden ongelmiin.
– Vuorotyötä tekevillä odottavilla äideillä on todettu olevan suurempi riski keskenmenoon, Härmä toteaa.
Yötyö ei sovi aamuvirkuille
Vuorotyö lisää unettomuutta ja unihäiriöitä. Univajetta ei välttämättä pysty paikkaamaan vapaa-ajalla. Vuorotyön on todettu aiheuttavan jonkun verran mielenterveysongelmia. Masennus on niistä yleisin.
Arkeen vuorotyöllä on myös omat vaikutuksensa. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa on haasteita.
– Iltavuorot häiritsevät vapaa-ajan käyttöä ja osallistumista vaikka lasten harrastuksiin.
Voivatko ilta- ja yövuorot sitten sopia joillekin?
– Kyse on nukkumiskyvystä ja siitä, pystyykö nukkumaan eri vuorokaudenaikoina. Aamuihmiset eivät varmaankaan sovi yötyöhön, Härmä sanoo.
Yövuoroputken jälkeen unen saanti ja normaaliin unirytmiin pääseminen ei ole aivan ongelmatonta. Härmä suosittelee, että viimeisen yövuoron jälkeen ei kannata mennä nukkumaan heti aamulla tai päivällä.
– Kannattaa mennä nukkumaan vasta seuraavana yönä. Näin on mahdollista kääntää unirytmi jälleen normaaliksi.
Yhteinen työvuorosuunnittelu auttaa
Vuorotyö lisää riskiä lyhyisiin 1–3 päivän poissaoloihin. Poissaoloriskiä voitaisiin vähentää välttämällä lyhyitä työvuorovälejä, pitkiä työviikkoja ja yövuoroputkia sekä tekemällä työvuorosuunnittelu yhdessä työntekijöiden kanssa.
Toinen tutkimus paljasti, että sairaaloiden vuorotyöntekijöillä yli 40 ja 48 tunnin työviikot, pitkät yövuoroputket ja lyhyet työvuorovälit lisäsivät riskiä lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Varsinkin toistuvat, alle 11 tunnin työvuorovälit lisäsivät sairauspoissaolojen lisäksi väsymystä, työn ja muun elämän yhteensovittamisen ongelmia ja tapaturmia.
Mikko Härmä epäilee, että sairaaloissa sairastetaan kaupunkien pienempiä yksiköitä harvemmin, sillä suurimmissa sairaaloissa on helpompaa siirtyä pois vuorotyöstä kuin kaupunkien pienemmissä yksiköissä.
Ratkaisuksi Työterveyslaitos tarjoaa yhteistä työvuorosuunnittelua.
– Työntekijöiden yhdessä tekemän vuorosuunnittelun aloittaminen vähensi sairauspoissaoloja. Se myös paransi työn- ja muun elämän yhteensovittamista, sanoo erityisasiantuntija Jarno Turunen Työterveyslaitokselta.
Liikennevalot kertovat kuormituksesta
Työterveyslaitos on tehnyt työvuorosuunnitteluun tarkoitetut liikennevalosuositukset. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on onnistunut suositusten mukaisella vuorosuunnittelulla vähentämään merkittävästi lyhyitä vuorovälejä ja viikonlopputyötä.
Liikennevaloilla voidaan vuorolistojen suunnittelussa arvioida työaikojen kuormittavuutta ja vähentää vuorotyön terveyshaittoja. Liikennevalosuositukset ovat käytössä useissa suurissa sote-organisaatioissa. Suositukset ovat myös laajasti käytössä olevissa Titania-vuorosuunnitteluohjelmistoissa.
– Terveyden kannalta vuorotyönä tehtävässä jaksotyössä on erityisesti huomioitava yövuorojen määrä, peräkkäisten työvuorojen välinen vapaa-aika ja työajan pituus kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa. Liikennevaloissamme punainen tarkoittaa voimakasta ylikuormittumista. Punaista valoa ei pidä siis sallia lainkaan työvuorosuunnittelussa, Härmä toteaa.
Vuorotyö on kehittynyt
Kymmenen vuoden seurantatieto osoittaa, että yötyö on yleistynyt naisilla sosiaali- ja terveydenhuollossa. Noin neljäsosa 35–54-vuotiaista naisista teki vähintään kolmekymmentä yövuoroa vuoden 2016 aikana. Vuonna 2008 näin paljon yövuoroja teki vain viidesosa sote-alan naisista.
Uuden työaikalain mukaan vuorokausilevon pitäisi pääsääntöisesti olla vähintään yksitoista tuntia. Vuorotyönä tehtävässä jaksotyössä hyväksytään kuitenkin myös yhdeksän tunnin vuorovälejä.
Pitkiä, yli kymmenen tunnin työvuoroja on edelleen runsaasti. Pitkien työvuoroputkien osuus on puolestaan laskenut. Vaikka sote-henkilöstöstä suurin osa on naisia, niin sote-alalla työskentelevät miehet tekevät edelleen kuormittavia työvuoroja naisia yleisemmin.
Lisäksi lyhyet, alle yhdentoista tunnin työvuorovälit ovat yleisiä, niitä on keskimäärin 15 prosentilla kaikista vuoroväleistä jaksotyötä tekevillä vuorotyöläisillä. Eniten lyhyitä vuorovälejä tekevät alle 25-vuotiaat naiset.
– Vuorotyö lisääntyy, sillä vanhustenhuollossa potilaat ovat entistä raskashoitoisempia ja näin enemmän työntekijöitä tarvitaan yötyöhön, Mikko Härmä sanoo.
SuPer on ollut mukana yhdessä muiden työmarkkinajärjestöjen ja Työterveyslaitoksen kanssa suunnittelemassa, kuinka työvuoroja voitaisiin suunnitella entistä paremmin.
Vuorotöissä raskaana
Tutkimuksissa on todettu, että vuorotyö lisää riskiä keskenmenoihin ja ennenaikaiseen synnytykseen. Siihen liittyy myös sikiön kasvun hidastumisen riski.
Raskaana olevaa ei voi velvoittaa tekemään yövuoroja. Työvuorot pitää pyydettäessä järjestää niin, että yötöitä ei tule. EU:n raskaana olevien työntekijöiden turvallisuutta koskevan direktiivin mukaan raskauden aikana ei voi velvoittaa tekemään yötyötä, jos se lääkärin arvion mukaan on haitallista terveydelle. Myös työturvallisuuslaki määrää, että yötyötä tekevälle työntekijälle on tarvittaessa järjestettävä mahdollisuus työtehtävien vaihtamiseen tai siirtymiseen päivätyöhön.
Erityisäitiysvapaaseen yötyö ei kuitenkaan Suomen lainsäädännön mukaan oikeuta.
Yöllä pitää syödä oikein
Säännöllisen ateriarytmin säilyttäminen on vuorotyöläiselle haaste. Se, mitä syö ennen työvuoron alkamista on yhtä tärkeää kuin se, mitä syö työvuoron aikana. Suosituksen mukaan olisi hyvä syödä kolmen, neljän tunnin välein.
Ateriarytmin merkitys korostuu valvoessa. Alkuillasta, ennen yövuoron alkua, voi syödä illallisen sekä juuri ennen töihin lähtöä vielä kunnollisen, proteiini- ja kuitupitoisen iltapalan. Puolenyön aikaan kannattaa syödä kevyt, lämmin ateria tai tukeva välipala, mutta aamuyön tunteina vireystila pysyy parhaiten yllä hedelmillä, pähkinöillä ja välipalapatukoilla. Raskaat ja rasvaiset, hiilihydraattipitoiset ruoat väsyttävät. Monet syövät aamupalan töissä yövuoron viimeisen tunnin aikana, sillä silloin pääsee nukkumaan kotona heti töistä tullessaan. Nälkäisenä ei kannata mennä sänkyyn.
Riittävä veden juonti on tärkeää yövuorossa, sillä se virkistää. Kofeiinin vaikutus on yksilöllistä, mutta jos haluaa varmistaa itselleen hyvän unen aamulla heti yövuoron jälkeen, ei kahvia tai energiajuomia kannata juoda enää kahden jälkeen aamuyöllä.
Iltavirkut teinit, aamuvirkut vanhukset
- Suuri osa aikuisista tarvitsee unta 7-9 tuntia vuorokaudessa. Teini-ikäiset ovat usein iltavirkkuja, mutta vanhetessaan ihmiset muuttuvat enemmän aamuvirkuiksi.
- Useimmilla ihmisillä sopeutuminen epäsäännöllisiin työaikoihin ja etenkin yövuoroihin heikkenee 45 ikävuoden jälkeen. Toisaalta aikaisiin aamuihin herääminen helpottuu.
- Luonnollisesta unentarpeesta sekä siitä, onko aamu- vai iltaihminen selittyy kolmasosa geneettisillä syillä.
Lähteet: Duodecim, Työterveyslaitos ja www.superliitto.fi/ukk, asiantuntijana ravitsemusterapeutti Linda Viitasalo
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 6–7/2019.
