Tulehduksellisia suolistosairauksia todetaan nyt 16 kertaa enemmän kuin 2000-luvun alussa – Samalla kasvaa myös riski sairastua osteoporoosiin

Osteoporoosi on yksi tulehduksellisten suolistosairauksien yleisimmistä liitännäissairauksista. Se jää usein lääkäriltä huomaamatta. Luuntiheysmittaus pitäisi tehdä aina ainakin potilaille, joiden suolistosairaus on laaja-alainen.

Tulehduksellisiin suolistosairauksiin kuuluvat haavainen ja välimuotoinen koliitti sekä Crohnin tauti.

Teksti Kerttu Juutilainen

Nopeasti yleistyvät tulehdukselliset suolistosairaudet lisäävät riskiä sairastua osteoporoosiin.

Suolistosairauksissa tulehdusvälittäjäaineiden eritys lisääntyy, mikä lisää luun hajoamista ja aiheuttaa vähitellen luuston haurastumista. Nuorella tulehduksellinen suolistosairaus voi heikentää myös luumassan karttumista.

Mainos

Tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa käytettävän pitkäaikaisen kortisonihoidon tiedetään myös aiheuttavan luuston haurastumista. Toisinaan hoitokeinoina tehtävät suolen poistoleikkaukset voivat aiheuttaa rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymishäiriöitä, mikä myös lisää osteoporoosiriskiä.

Suomessa noin 54 000 ihmistä sairastaa tulehduksellisia suolistosairauksia, joita ovat haavainen ja välimuotoinen koliitti sekä Chronin tauti. IBD-sairauksiin (inflammatory bowel disease) liittyy krooninen maha-suoli-kanavan tulehdus ja niiden yleisimpiä oireita ovat ripuli, vatsakivut, väsymys, laihtuminen sekä ajoittainen kuumeilu.

Syy yleistymiseen on mysteeri

IBD-sairaudet yleistyvät nopeasti kaikissa länsimaissa.  Viimeisen 20 vuoden aikana tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys on jopa kuusitoistakertaistunut ja sairastuminen painottunut erityisesti nuoriin ihmisiin. Syytä tähän ei tunneta.

− Vastaus olisi varmasti Nobelin arvoinen. Taudin syntymekanismit ovat epäselvät, mutta ympäristön ja mikrobien muutokset on nähty siinä keskeisinä, emeritusprofessori ja Helsingin yliopistossa ja HUS:in Vatsakeskuksessa tutkijana toimiva Martti Färkkilä sanoo.

Koska tulehduksellisten suolistosairauksien syntymekanismeja ei tunneta riittävästi, mitään ohjeita niiden ennaltaehkäisemiseksi ei voida myöskään antaa.

IBD-potilaalla jo puhjenneen osteoporoosin hoidossa sekä sairauden ennaltaehkäisyssä keskeistä on taudin aktiviteetin rauhoittaminen.

Osteoporoosin hoitoon ja ennaltaehkäisyyn suositellaan IBD:tä sairastaville samanlaisia terveellisiä elämäntapoja kuin muillekin. Näitä ovat esimerkiksi monipuolinen liikunta, riittävästi kalsiumia sisältävä ravitsemus sekä tupakoimattomuus. Lisäksi D-vitamiinilisällä voidaan pyrkiä hillitsemään tulehdussoluja.

Riskiryhmien huomiointi tärkeää

Osteoporoosi on vuosittain jopa 40 000 luunmurtuman taustalla. Luunmurtumat heikentävät sairastuneen toimintakykyä ja aiheuttavat kipua, sekä vaativat usein pitkäaikaista hoitoa ja kuntoutusta.

Osteoporoosi jää usein tautia sairastavalta tai häntä hoitavilta lääkäreiltä huomaamatta. Monesti sairaus havaitaan vasta ensimmäisen murtuman yhteydessä. Riskiryhmien luuntiheysmittauksista tulisikin huolehtia terveydenhuollossa aiempaa tarkemmin.

Diagnosointivaikeudet perusterveydenhuollossa liittyvät myös riittämättömiin resursseihin, esimerkiksi luuntiheyttä mittaavia laitteita ei ole riittävästi käytössä. Tästä syystä diagnoosi voidaan usein tehdä vain epäsuorasti, pituuden lyhenemän ja murtuman perusteella.

Tarkkaan diagnoosiin päästäkseen erityisesti riskitekijöistä kärsivien potilaiden pitäisi päästä luuntiheysmittaukseen. Yleisiä riskitekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi, sukuhistoria, aiemmat murtumat ja naisilla menopaussi.

− Luuntiheysmittaus tulisi tehdä myös jokaiselle IBD-potilaalle, jolla on laaja-alainen tauti, Martti Färkkilä sanoo.

 

Lähteet:

Luustoliiton mediatilaisuudet 7. ja 19. 10.2021

Terveyskirjasto, Duodecim

8.12.2021 Korjattu juttuun haastateltavan nimi.

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Katse vanhuksen suuhun

Vapaa-aika ei saisi kulua vain työn rasituksista palautumiseen

Kielihäiriöinen lapsi tarvitsee tukea ja toistoja