Tahto. Suomen lain mukaan jokainen on automaattisesti elinluovuttaja, jos ei ole sitä erikseen kieltänyt. Elinluovutustahdon ilmaiseminen on silti tärkeää, sillä se selkeyttää elinluovutusprosessia. Oman elinluovutustahtonsa voi kertoa OmaKanta-verkkopalvelussa, jonka päävalikosta löytyy kohta Elinluovutustahto.
Henkien pelastaja. Elinluovuttaja voi pelastaa jopa kuuden eri ihmisen hengen, sillä eri elimet voidaan luovuttaa eri ihmisille. Vuoden kuluttua siirteistä toimii yli 90 prosenttia.
Tehohoidossa. Yleinen käsitys on, että elinluovuttajat ovat esimerkiksi liikenneonnettomuudessa äkillisesti kuolleita. Todellisuudessa onnettomuudessa kuolleelta elinluovutus onnistuu harvoin. Elimet säilyvät yleensä käyttökelpoisina vain, jos elinluovuttaja on kuollessaan jo valmiiksi tehohoidossa sairaalassa.
Ikä. Elimissä tärkeää on niiden kunto, ei luovuttajan kalenteri-ikä. Elinluovuttajan yläikäraja on Suomessa 85 vuotta, ja myös iäkäs ihminen voi saada elinsiirron. Myös lapset ja nuoret voivat toimia elinluovuttajina, mutta siihen tarvitaan huoltajan lupa.
Sairaus. Vain aktiivinen hepatiitti B- tai HIV-infektio estävät elinluovuttajana toimimisen. Esimerkiksi sairastettu syöpä ei estä elinluovutusta, jos syöpä on parantunut vähintään viisi vuotta sitten.
Jono. Suomessa on tehty vuodesta 1964 alkaen yli 12 000 elinsiirtoa. Elinsiirtoa odottaa tällä hetkellä noin 400 ihmistä.
Lähde: Munuais- ja maksaliitto
Lue myös:
