Ravinnossa esiintyvää B9-vitamiinia kutsutaan folaatiksi. Sitä on runsaasti etenkin vihreissä vihanneksissa, esimerkiksi pinaatissa, parsassa ja lehtikaalissa, mutta myös marjoissa ja täysjyväviljassa.
Folaatti on herkkä vitamiini, joka kärsii ruoan säilytyksestä, prosessoinnista ja pakastamisesta. Sitä sisältävät vihannekset ja marjat tulisikin syödä mahdollisimman tuoreina.
Suomalaisilla folaatin saanti jää jonkin verran alle ravintosuositusten, mutta se ei aiheuta terveelle, monipuolisesti syövälle ihmisille haittaa.
Raskaus kuitenkin lisää folaatin tarpeen niin suureksi, ettei sitä yleensä saa riittävästi ravinnosta. Folaattia tarvitaan solujen jakautumiseen ja verisolujen muodostumiseen ja sen tarve on suurimmillaan alkuraskaudesta.
Hedelmällisessä iässä oleva nainen saa ravinnosta vuorokaudessa folaattia noin 200 mikrogrammaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville naisille on kaksinkertainen.
Heille asiantuntijat suosittelevat ravintolisää, jossa on mukana folaatin synteettistä muotoa foolihappoa.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heli Malm suosittaa ottamaan foolihapon raskausajan monivitamiinivalmisteena.
– Niissä on mukana myös B6- ja B12-vitamiineja, jotka tehostavat foolihapon hyödyntämistä elimistössä, sekä lisäksi jodia, jota suomalaiset saavat nykyisin ravinnosta suositusta vähemmän.
Foolihappolisän ottaminen tulisi aloittaa kahdesta kolmeen kuukautta ennen ehkäisyn pois jättämistä, jotta elimistössä on riittävästi foolihappoa sikiön kehittymiseen.
Käyttöä tulisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan jatkaa raskauden ensimmäisten 12 viikon ajan.
Riskiryhmille, kuten epilepsiaa tai diabetesta sairastaville, foolihapon suositellut määrät ovat suuremmat. Isompia annoksia voidaan suositella myös joidenkin lääkkeiden käytön yhteydessä.
Samoin jos omassa tai puolison suvussa on ollut sikiön epämuodostumia, foolihappolisän määrää on syytä nostaa. Annostuksesta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa.
Halpa ja helppo lääke
Riittävä foolihapon saanti ennen raskautta ja alkuraskauden aikana pienentää merkittävästi sikiön epämuodostumien, tarkemmin sanottuna hermostoputken sulkeutumishäiriön, riskiä ja mahdollisesti myös vaikeiden sydänvikojen riskiä.
– Ensimmäiset viikot ovat sikiön kehityksen kannalta herkintä aikaa. Elimistö erilaistuu kymmenen ensimmäisen raskausviikon aikana. Sen jälkeen varsinaisia epämuodostumia ei enää synny, Heli Malm kertoo.
Suomessa syntyy vuosittain noin 50–60 lasta, joilla todetaan hermostoputken sulkeutumishäiriö. Näille epämuodostumille on myös muita syitä kuin folaatin puute, mutta varmuudella suurin osa hermostoputken sulkeutumishäiröistä voitaisiin ehkäistä foolihappolisällä.
– Kohdistetusti käytettynä foolihappo on halpa, turvallinen ja erittäin hyödyllinen lääke.
Hermostoputken sulkeutumishäiriön aiheuttamien vammojen syvyys vaihtelee suuresti. Vakavimmillaan se johtaa aivojen kehittymättömyyteen ja keskenmenoon.
Lievempänä se aiheuttaa eriasteisia alaraajojen toiminnan häiriöitä tai esimerkiksi virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä.
– Nykyisistä tapauksista valtaosa pystytään toteamaan ultraäänellä, mutta vaikeusastetta ei pystytä aina arvioimaan.
Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että foolihapon riittävällä saannilla ehkäistäisiin jonkin verran myös keskenmenoja ja raskaudenkeskeytyksiä.
Vaikeasti tavoitettava kohderyhmä
Tutkittua tietoa foolihappolisän merkityksestä sikiön kehitykseen on ollut vuosikymmeniä, mutta silti moni nainen kuulee asiasta ensimmäisen kerran aivan liian myöhään neuvolan ensikäynnillä. Miksei näin yksinkertainen tieto tavoita niitä, joita asia koskettaa?
Sitä ihmettelee myös Heli Malm.
Suomessa Terveyden ja hyvinvoinninlaitos lisäsi foolihapposuosituksen raskaudenaikaisiin ravintosuosituksiin vasta neljä vuotta sitten, kun suosituksia edellisen kerran päivitettiin.
Työpaikallaan Teratologisessa tietopalvelussa Heli Malm on huomannut, että melkeinpä kaikki palveluun yhteyttä ottavat äidit ovat kuitenkin kuulleet foolihaposta.
– Mutta kuinka kattava otos se on kaikista raskaana olevista tai raskautta suunnittelevista naisista, hän pohtii.
Toinen ongelma on se, että läheskään kaikki raskaudet eivät ala suunnitellusti. Pitäisikö siis kaikkien hedelmällisessä iässä olevien naisten syödä foolihappolisää ihan vain varmuuden vuoksi?
Maailmalla on tilanteen korjaamiseen kokeiltu jo vuosia erilaisia keinoja. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa foolihappoa lisätään jauhoihin. Elintarvikkeeseen lisääminen on suhteellisen vaivaton tapa lisätä foolihapon saantia, mutta toisaalta se altistaa foolihappolisälle koko väestön.
– Lisätty määrä on kuitenkin niin pieni, ettei se yksinään riitä kattamaan raskaudenaikaista tarvetta, Malm huomauttaa.
Yksi vaihtoehto oikean kohderyhmän tavoittamiseen voisi olla foolihapon lisääminen ehkäisypillereihin. Silloin vaikutus kohdistuisi hedelmällisessä iässä oleviin naisiin. Yhdysvalloissa on Heli Malmin mukaan näin tehtykin.
Elintarvikkeisiin lisättyjen foolihappomäärien katsotaan olevan turvallisia kaikille. Foolihappo on kuitenkin biologisesti hyvin aktiivinen aine ja vaikuttaa esimerkiksi geenien toimintaan.
– Pitkäaikaisen saannin vaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi, voiko se aktivoida geenejä, jotka eivät muuten vaikuta aktiivisesti, tai voiko käyttö vaikuttaa esimerkiksi alkuvaiheessa olevien syöpäkasvainten kasvuun.
Tämän suuntaiset arvelut vaikuttavat varmasti osaltaan siihen, miksi foolihapon puolesta puhutaan edelleen niin varovaisesti – huolimatta siitä, että raskauteen liittyvällä ja suositusten mukaisella foolihappolisän käytöllä ei tiedetä olevan mitään haittoja.
