Lähes 80 prosentilla yli 65-vuotiaista on vähintään kaksi diagnosoitua sairautta. Heidän joukostaan on tärkeää tunnistaa potilaat, joiden toimintakyky tai elämänlaatu on heikentynyt, riski joutua asumispalveluihin tai sairaalahoitoon on suurentunut tai joilla on ennenaikaisen kuoleman riski. Moniammatillisella yhteistyöllä voidaan parantaa heidän vointiaan.
– Monisairaan potilaan Käypä hoito -suositus on tarkoitettu monisairaan potilaan hoitoon osallistuvalle moniammatilliselle tiimille. Lähihoitajat ovat keskeisiä henkilöitä, jotka työskentelevät monisairaiden potilaiden kanssa. Siksi suositukseen kannattaa perehtyä, kannustaa Oulun yliopistollisen sairaalan vs. hallintoylihoitaja, terveystieteiden tohtori ja sairaanhoitaja Merja Meriläinen, joka on ollut mukana laatimassa suositusta.
Kansainvälisen määritelmän mukaan monisairas potilas tarkoittaa ihmistä, jolla on vähintään kaksi pitkäaikaissairautta, vammaa tai toiminnanvajausta. Potilaan hoidossa ei pitäisi keskittyä yksittäiseen sairauteen, vaan nähdä kokonaistilanne.
Monisairaalla potilaalla on monta diagnoosia, joista voi olla oma hoitosuositus. Mitä useampia diagnooseja on, sitä kuormittavammaksi hoito kasvaa. Erityisesti ikäihmisillä usean hoitosuosituksen noudattaminen voi aiheuttaa kohtuuttoman hoitokuorman. Hoitosuositukset voivat olla myös ristiriidassa keskenään. Niiden kaikkien noudattaminen ei ole aina mahdollista.
– Moniammatillisen tiimin pitää ensin selvittää potilaan omat voimavarat ja hänen toiveensa hoidosta. Sitten tiimi, potilas ja hänen läheisensä suunnittelevat parhaan mahdollisen yksilöllisen hoidon, jossa hoidon taakka ei kasva liian suureksi.
Sairaudet kulkevat käsi kädessä
Monisairaiden potilaiden tavallisimpia sairauksia ovat verenpainetauti, pitkäaikainen kipu sekä masennus ja ahdistuneisuus. On havaittu, että sairaudet kulkevat usein käsi kädessä. Kun tulee yksi tauti, seuraksi saattaa liittyä toinen sairaus.
Kardiovaskulaariset sairaudet muodostavat sairausryppään, jota täytyy hoitaa kokonaisuutena. Tupakka- ja alkoholiriippuvuudesta kärsivä potee usein keuhkoahtaumatautia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien kanssa kamppaileva ihminen saattaa kärsiä myös ärtyvän suolen oireyhtymästä, kroonisesta kivusta ja masennuksesta. Tätä on selitetty keskushermoston herkistymisellä. Metabolisesta oireyhtymästä kärsivä saattaa sairastua myös nivelrikkoon ja perifeeriseen neuropatiaan. Vanhuksilla tulee keskushermoston ikääntymisen seurauksena sairauksia ja toiminnan rajoitteita, kuten kognitiivisten toimintojen häiriöitä sekä näön ja kuulon heikentymistä.
Monisairastavuus heikentää elämänlaatua. Sairauksien määrän lisääntyessä riski masennukseen ja muihin mielenterveyden häiriöihin kasvaa. Siksi monisairaiden potilaiden henkistä hyvinvointia pitää seurata.
– Moniammatillisella tiimillä on suotuisa vaikutus potilaan vointiin. Psykologin tai psykiatrin mukana olo voi auttaa, jos potilaalla on diagnosoitu depressio, Merja Meriläinen sanoo.
Monisairastavuus vaatii monilääkitystä. Lääkehaitat lisääntyvät lääkemäärän kasvaessa. Lääkäri on vastuussa lääkityksestä, mutta lääkityksen arviointiin osallistuu koko moniammatillinen tiimi.
– Hoitaja ohjaa potilasta ja antaa tietoa lääkkeistä, tarkkailee vaikutuksia ja antaa tiimille tietoa lääkehoidon vasteesta. Lääkärin tehtävänä on lopettaa epätarkoituksenmukaiset lääkkeet ja määrätä tarvittaessa uusia lääkkeitä.
Monisairaan hoidossa pitää olla jatkuvuutta
Erityisesti pitkäaikaisista ja vakavista sairauksista kärsivät monisairaat potilaat arvostavat hoidon jatkuvuutta, sillä se parantaa hoidon laatua. Jatkuvuutta pitää olla hoitosuhteessa ja vuorovaikutuksessa, tiedon kulussa sekä hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. Asia kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta käytännössä jatkuvuudessa on puutteita.
– Monisairaalla potilaalla voi olla lyhyessä ajassa monta hoitopaikkaa. Hoitoketjun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä täytyy toimia. Tiedon pitää kulkea riippumatta siitä, missä potilasta hoidetaan, Merja Meriläinen muistuttaa.
Hoidon jatkuvuudella on merkittävät seuraukset. Se saattaa vähentää erikoissairaanhoidon käyntejä ja on yhteydessä pienempään kuolleisuuteen.
– Jatkuvuus lisää potilaan ja omaisten tyytyväisyyttä. Heidän ei tarvitse aloittaa perehdyttämistä joka kerta uudelleen. Se lisää myös turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. Jatkuvuus parantaa myös hoitajien työtyytyväisyyttä. Kun kaikki toimii hyvin, näkee oman työnsä merkityksen.
Kun potilaan hoito jatkuu häiriöttä paikasta riippumatta, se tuo myös kustannussäästöjä.
– Kun tieto siirtyy paikasta toiseen, ei tarvitse tehdä uusia laboratoriotutkimuksia ja diagnostisia testejä, jos ne on juuri tehty. Myös ensihoidon hälytykset vähenevät.
Ihminen ei ole pelkkä diagnoosi
Merja Meriläinen korostaa monisairaan potilaan ja hoitajan hoitosuhteen merkitystä. Jos potilas ei anna palautetta tai hoitaja ei ehdi kuunnella, se estää parhaan mahdollisen hoidon toteutumisen. Molemmilla on oma roolinsa ottaa vastuu hoitosuhteen onnistumisesta.
– Hoitaja ei saa tehdä oletuksia, vaan hänen pitää uskaltaa kysyä. Kommunikoinnin pitää olla potilasta arvostavaa ja kunnioittavaa ja sille pitää varata riittävästi aikaa. Jos huoneessa tai kotona pyörähdetään kiireessä, iäkäs monisairas potilas ei ehdi lähteä mukaan vuorovaikutukseen.
Hoitotyössä keskeisiä ovat kohtaamisen taidot. Pelkät tiedot ja taidot eivät tee kenestäkään hyvää hoitajaa.
– Jos keskitytään vain potilaan sairauksiin, ihminen jää näkemättä. Hoitajan pitää pysähtyä kuuntelemaan, jotta ihminen tulisi nähdyksi sairauksiensa takaa.
Monilääkitys lisää riskejä
- Suomessa 18–64-vuotiaista 31 prosenttia miehistä ja 44 prosenttia naisista on monisairaita. Sairastavuus kasvaa eläkeiässä. 65–85-vuotiaiden ikäryhmässä vähintään kahta sairautta potee 77 prosenttia miehistä ja 79 prosenttia naisista.
- Jos potilaalla on käytössä 15 tai sitä enemmän lääkkeitä, hän joutuu useammin päivystyksellisesti sairaalahoitoon kuin potilas, jolla on käytössä vähemmän lääkkeitä. Suuri lääkemäärä lisää myös kuoleman riskiä.
- Suomalaisen tutkimuksen mukaan neljäsosa geriatristen potilaiden käynneistä erikoissairaanhoidon päivystyksessä johtuu todennäköisesti tai mahdollisesti lääkityksen haitoista. Yleisimpiä lääkehaittoja oli huimaus, kaatuminen ja murtuma. Yli puolella lääkehaitan oli aiheuttanut hermostoon vaikuttava lääkeaine, kuten opioidit, antipsykootit ja antidepressantit.
Tunnista gerastenia
- Gerastenia eli hauraus-raihnausoireytymä on ikääntymiseen liittyvä tila, johon liittyy ruokahalun heikentyminen, lihaskato, osteoporoosi, tahaton painon lasku, väsymysherkkyys, uupumus, lihasheikkous ja hitaus.
- Gerastenian todennäköisyys kasvaa sairauksien määrän lisääntyessä.
- Se altistaa kaatumisille ja hoidon komplikaatiolle. Oireyhtymä voi johtaa palveluasumisen tai sairaala- ja laitoshoidon tarpeeseen sekä suurentuneeseen kuoleman riskiin.
- Gerasteniaa voidaan seuloa kävelynopeus tai TUG-testillä. Kaatumisvaaraa voidaan arvioida erilaisilla mittareilla. Jos tulos viittaa oireyhtymään, potilas tarvitsee kokonaisvaltaista geriatrista arviota.
