Liikkumisvaikeudet ovat huomattavasti yleisempiä somalialais- ja kurditaustaisessa väestössä koko väestöön verrattuna, osoittaa tuore väitöstutkimus. Liikkumisvaikeuksilla tarkoitetaan koettuja vaikeuksia kävellä puoli kilometriä tai nousta portaita useampi kerrosväli levähtämättä.
Mielenterveysoireet ovat puolestaan selvästi yleisempiä venäläistaustaisilla naisilla sekä kurditaustaisilla miehillä ja naisilla koko väestöön verrattuna. Mielenterveysoireiden ja liikkumisvaikeuksien osoitettiin olevan myös yhteydessä toisiinsa.
– Tutkimus ei kerro ilmiöiden syy-seuraussuhteista. Esimerkiksi liikkumisvaikeuksien taustalla voi olla entisessä kotimaassa tapahtunut vammautuminen, heikko fyysinen kunto tai ympäristötekijöiden, kuten liukkaiden teiden vuoksi koettuja vaikeuksia, kertoo Helsingin yliopistossa väittelevä Shadia Rask.
Sosiodemografisista tekijöistä esimerkiksi työttömyys, matala koulutustaso ja heikko taloudellinen tilanne olivat yhteydessä niin liikkumisvaikeuksiin kuin mielenterveysoireisiin. Samat tekijät lisäävät liikkumisvaikeuksien ja mielenterveysoireiden todennäköisyyksiä myös koko väestössä.
Syrjintä tuottaa terveyseroja
Syrjintäkokemukset lisäsivät heikon koetun terveyden, pitkäaikaissairauden sekä mielenterveysoireiden todennäköisyyttä tutkituissa väestöryhmissä. Epäsuora syrjintä, kuten kokemukset epäkohteliaasta kohtelusta, olivat yleisempiä kuin kokemukset avoimesta syrjinnästä, kuten nimittelystä tai uhkailusta.
– Myös niillä, jotka raportoivat vain epäsuoria syrjintäkokemuksia, heikon koetun terveyden ja mielenterveysoireiden todennäköisyys oli kohonnut, Rask toteaa.
Raskin mukaan maahanmuuttajuuden alleviivaaminen, niin tutkimuksessa kuin palvelujärjestelmässäkin, tuottaa leimoja ja toiseutta. Jaottelu voi ruokkia myös syrjintää.
– Väestön terveyttä tulee jatkossa tarkastella myös muusta kuin kaksijakoisesta lähtökohdasta ”me” ja ”muut”. Suomen moninaisen väestön hyvinvoinnin edistäminen vaatii selkeämpää yhteenkuuluvuuden puolustamista”, Rask sanoo.
