Lääkehaitat vievät ikääntyviä päivystykseen – tutkimus paljasti puutteita myös HaiPro-haittailmoitusten käsittelemisessä

Lääkkeiden ei-toivotut vaikutukset sekä virheet määräämisessä, jakelussa ja annostelussa ovat erittäin yleisiä. Parhaiten lääkehaittoja voitaisiin torjua käsittelemällä tapahtuneet vaaratilanteet nykyistä systemaattisemmin.

Lähes joka neljäs yli 65-vuotiaiden käynti erikoissairaanhoidon päivystyksessä johtuu lääkehaitasta. Kuva: Mostphotos

Teksti Mari Vehmanen

Perusterve 75-vuotias mies tuodaan päivystykseen kaatumisen vuoksi. Läheiset kertovat, että hän on käyttäytynyt sekavasti vuorokauden ajan. Päivystyksessä ei löydetä selkeää syytä oireisiin. Lopulta sisätautiosastolla todetaan, että sekavuuden ja kaatumisen aiheutti hammaslääkärin edellisenä päivänä aloittama opioidikipulääkitys.

Toiselle potilaalle anestesialääkäri on määrännyt leikkaussalissa annettavaksi fenyyliefriiniä, mutta hänelle annostellaan erehdyksessä suoneen laimentamatonta noadrenaliinia. Tämä aiheuttaa vakavia rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua. Lääkeampullit ovat nimeä lukuun ottamatta täysin identtiset, ja ne ovat siksi menneet sekaisin. Potilaan tila tasaantuu noadrenaliinin vaikutuksen hiivuttua.

Tällaiset tapaukset ovat MSc, proviisori Outi Laatikaisen mukaan hyvin tyypillisiä esimerkkejä lääkkeisiin liittyvistä ongelmista. Keväällä ilmestyneessä väitöstutkimuksessaan hän havaitsi, että lähes joka neljäs yli 65-vuotiaiden käynti erikoissairaanhoidon päivystyksessä johtuu lääkehaitasta.

− Osuuden on arveltu olevan varsin iso, mutta tällainen lukema oli kieltämättä silmiä avaava yllätys, Outi Laatikainen toteaa.

Lääkkeisiin liittyviin haittatapahtumiin luetaan erilaiset lääkkeiden ei-toivotut vaikutukset sekä virheet lääkkeiden määräämisessä, jakamisessa ja annostelussa.

Väitöstutkimuksen mukaan tällaisia haittatapahtumia esiintyy runsaasti myös sairaalahoidossa: kaikista potilaista noin joka viides altistuu niille sairaalajaksonsa aikana.

Vaikka lääkehaittoja sattuu kaikissa väestöryhmissä, ikääntyneet ovat niille erityisen alttiita. Tähän on Laatikaisen mukaan monia syitä.

Isolla osalla ikääntyneistä on useita pitkäaikaissairauksia, mikä lisää lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten riskiä. Myös kehonkoostumus muuttuu ikääntyessä siten, että lääkkeet saattavat vaikuttaa ennakoimattoman voimakkaasti. Lisäksi muistin heikentyessä lääkkeiden ottaminen voi helposti unohtua tai annostelussa sattua sekaannuksia.

HaiPro-ilmoitus johtaa harvoin muutoksiin

Tutkimus paljasti puutteita myös lääkehaitoista tehtyjen HaiPro-haittailmoitusten käsittelemisessä ja hyödyntämisessä.

− HaiProja tehdään ahkerasti, mikä on erinomainen asia. Liian usein käy kuitenkin niin, ettei raportti johda minkäänlaisiin muutoksiin. Monesti yksikön esimies saattaa luokitella hyvinkin uhkaavan tilanteen lieväksi, ja seuraukseksi riittää tapahtuneen lyhyt toteaminen omassa tiimipalaverissa, Outi Laatikainen kertoo.

Hän sanoo tutkimusaineistossa törmänneensä tapauksiin, joissa vaikkapa insuliinin annostelu täysin väärälle, diabetesta sairastamattomalle potilaalle on jälkikäteen luokiteltu lieväksi haitaksi. Todellisuudessa tilanne on voinut olla henkeä uhkaava.

Entä millaisin keinoin lääkehaittoja olisi mahdollista ryhtyä vähentämään? Outi Laatikaisen mielestä ensin tulisi myöntää ongelman laajuus ja vakavuus. Tämän jälkeen keskeistä olisi käsitellä havaitut haittatilanteet nykyistä systemaattisemmin ja kootummin.

− Ilmoitusten käsittely tulisi ehdottomasti siirtää erillisiltä yksiköiltä koko organisaation tasolle, ja tähän työhön pitää myös ohjata riittävästi resursseja. Lisäksi seurannan täytyy olla reaaliaikaista, eikä menneeseen katsovaa niin kuin nyt. Ja kun toimintavoista löydetään virheille altistavia käytäntöjä, ne pitää korjata viipymättä, Outi Laatikainen sanoo.

Yksittäisten työntekijöiden harteille lääkehaittojen torjunta ei hänen mukaansa saa jäädä.

− Kehotukset olla huolellisempi eivät hyödytä, sillä jokainen haluaa varmasti tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Sen sijaan on tarkasteltava lääkehoidon koko prosessia ja sen heikkouksia.

Tee lääkehaitoista aina ilmoitus

  • Yksittäisen työntekijän tärkein ja oikeastaan ainoa keino vähentää lääkehaittoja on täyttää aina tarvittaessa HaiPro-ilmoitus, vaikka niiden laatiminen saattaa tuntua turhauttavalta. Jo pelkkä epäily on perusteltu syy täyttää raportti. Organisaation vastuulla on reagoida ilmoituksiin ja luoda työilmapiiri, jossa ihmiset uskaltavat kertoa sattuneista virheistä.
  • Suullisista ohjeista lääkkeiden käsittelyssä tulisi pyrkiä kokonaan eroon. Virheen mahdollisuus informaation kulussa lisääntyy aina, kun potilas siirtyy paikasta toiseen.
  • Kaikkien työyhteisössä olisi hyvä käyttää lääkkeistä samoja nimityksiä. Eri ammattiryhmillä saattaa olla oma vakiintunut lääkeslanginsa.

Nämä aiheuttavat runsaasti lääkehaittoja

  • PKV- eli keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat varsinkin iäkkäille herkästi sekavuutta, huimausta ja pahoinvointia. Haitat ilmenevät nopeasti, usein jo seuraavana päivänä lääkityksen aloittamisesta. Pahimmillaan seurauksena voi olla kaatumisia ja invalidisoivia murtumia.
  • Antikoagulantit eli veren hyytymistä vähentävät lääkkeet aiheuttavat verenvuotoja. Erittäin yleinen Marevan-hoito edellyttää jatkuvaa seurantaa ja annoksen tarkkaa säätämistä, mikä tekee siitä samalla vaativan.
  • Antibiootit aiheuttavat tyypillisesti ripulia ja yliherkkyysreaktioita. Useimmiten haitat ovat onneksi lieviä.
  • Insuliinit aiheuttavat erityisesti sairaalahoidossa paljon vakaviakin haittoja. Lyhyt- ja pitkävaikutteiset insuliinit saattavat mennä sekaisin. Jopa diabeetikkopotilaiden tunnistamisessa on ongelmia, jolloin insuliini jää antamatta tai päätyy väärälle henkilölle.
  • Suonensisäiset valmisteet sekoittuvat herkästi toisiinsa samankaltaisen pakkausten ja samalta kuulostavien nimien vuoksi. Tällainen riski on esimerkiksi kaliumkloridi- ja natriumkloridikonsentraattien käsittelyssä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Uusi tehohoito pakko-oireisiin – HUSin johtava psykologi Hannamari Heino kertoo, mistä menetelmässä on kyse

Painonhallinta auttaa uniapneaa sairastavaa

Verenluovuttajan ei tarvitse olla perusterve