Vaatteiden kurkottelu ylähyllyltä sattuu olkapäähän. Paidankin pukeminen tuntuu hankalalta. Yöllä on maattava vain vasemmalla kyljellä, koska oikealla kyljellä ei pysty olemaan. Tuntuu siltä, että olkapää on mennyt rikki. Ei auta muu kuin mennä lääkäriin. Röntgen- ja magneettitutkimus osoittavat, että olkapää on ahdas ja kiertäjäkalvosimessa on repeämä. Diagnoosi saa olon tuntumaan entistä sairaammalta. Auttaisiko tähän leikkaushoito?
– Aiemmin tehtiin paljon avarrusleikkauksia. 1970-luvulla syntyi uskomus ahtaasta olkapäästä, jonka mukaan jänteet ovat puristuksessa. Ahtaan olkapään hoitona käytettiin leikkaushoitoa, väitöskirjatutkija, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Thomas Ibounig kertoo.
Nykyään avarrusleikkauksia tehdään harvemmin. 2010-luvulla tehdyssä FIMPACT-tutkimuksessa havaittiin, että avarrusleikkauksessa ja lumeleikkauksessa olleet potilaat olivat yhtä tyytyväisiä lopputulokseen. Tutkimukset osoittivat myös, että leikkauksen ja fysioterapian vaikutukset olivat yhtä hyvät.
– Näiden tutkimusten jälkeen ymmärrettiin, ettei leikkaushoito auta tässä vaivassa. Sata vuotta sitten lääkäreiden ohjeena oli se, että kuuntele potilasta, hän tekee diagnoosin. Kun tekniikkaa tuli lääketieteeseen enemmän mukaan, pahimmillaan lääkäri hoiti magneettikuvaa enemmän kuin potilasta. Nyt pitää palata potilaan kuuntelemiseen.
Magneettikuvaa ei aina tarvita
Thomas Ibounig on ollut mukana tekemässä suomalaista väestötutkimusta, joka osoitti, että potilaan olkapääkivut selittyvät harvoin jännepoikkeamilla, jotka ovat nähtävissä magneettikuvassa. Jama Internal Medicine -lehdessä helmikuussa julkaistuun tutkimukseen osallistui 602 satunnaisesti valittua 41–76-vuotiasta ihmistä. He kävivät kliinisessä tutkimuksessa ja molempien olkapäiden magneettitutkimuksessa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että 99 prosentilla oli vähintään yksi poikkeava löydös. Joka neljännellä todettiin alkava jänteen rappeuma, 62 prosentilla osittainen repeämä ja 11 prosentilla täydellinen repeämä. Iän myötä muutoksia oli enemmän. Löydöksiä oli sekä oireettomissa että oireellisissa olkapäissä.
– Tämä tutkimus osoitti, että magneettitutkimus on usein tarpeeton, ellei kyseessä ole selkeä juuri tullut olkapäävamma tai äkillinen toiminnan vajaus. Diagnooseja ja hoitopäätöksiä ei pitäisi tehdä pelkästään kuvien perusteella.
Ibounigin mukaan sata vuotta sitten ajateltiin, että poikkeavat jännemuutokset, kuten repeämät, ovat normaali ikääntymisen muutos. Kun lääketiede kehittyi ja kuvantamisella päästiin katsomaan kehon sisään, huomattiin yhä pienemmät rakenteen muutokset.
– Alettiin ajatella, että jotain on rikki ja tarvitaan korjausta. Nyt on lisääntyvä ymmärrys siitä, etteivät löydökset välttämättä tarkoita, että jotain on rikki tai että ne ovat olkapääoireiden syy, koska näitä muutoksia nähdään usein myös oireettomilla.
Ibounig uskoo, että olkapääkivun syyt ovat monitekijäiset. Ikääntyminen, epäergonominen työskentely ja liikunnan vähäisyys aiheuttavat oireita.
Joka neljännen vaiva
Olkapäävaivat ovat yleisiä, jopa joka neljännellä on ollut olkapäässä kipua viimeisen kuukauden aikana. Kaikista tukielinvaivoista olkapääkipu on kolmanneksi yleisin syy hakeutua hoitoon. Hoitotyö altistaa kiertäjäkalvosinoireyhtymälle, koska työssä on toistuvia yläraajojen nostoja ja kohoasentoja.
– Esitiedot, kliininen tutkimus ja natiiviröntgenkuva riittävät useimmiten diagnoosin tekemiseen, jolloin hoito voidaan aloittaa. Tärkeää on sulkea pois mahdolliset vakavat ja kiireellistä hoitoa vaativat sairaudet, Thomas Ibounig sanoo.
Röntgentutkimus osoittaa merkittävät olkanivelen ja olkalisä-solisluunivelen rappeumamuutokset, murtumat, sijoiltaanmenot, verenkiertohäiriöt ja kasvaimet. Kiertäjäkalvosin ei näy röntgenkuvassa.
Olkanivel on kehon liikkuvin nivel. Siihen kuuluu kolme niveltä, jotka ovat varsinainen olkanivel, lapa-solisluunivel ja solisluu-rintalastanivel. Olkanivelen kapseli on niin väljä, ettei nivelsiteiden tuki riitä tukevoittamaan niveltä. Avuksi tarvitaan olkaseudun lihaksia, joita ovat lavan aluslihas, ylempi lapalihas, alempi lapalihas ja pieni lapalihas. Nämä lihakset jänteineen muodostavat kiertäjäkalvosimeksi kutsutun kokonaisuuden.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymässä kipu ja kuormitusperäiset muutokset syntyvät yleensä alueelle, jossa kiertäjäkalvosinjänteet yhtyvät ja kiinnittyvät olkaluuhun. Ikääntyessä jänteet rappeutuvat ja vaurioiden paraneminen hidastuu. Kun jännekudos tulehtuu, se turpoaa ja paksuuntuu, jolloin ahtaus lisääntyy.
Kuormituksen säätelyä
Thomas Ibounigin mukaan olkapäävaivoissa tarkan diagnoosin määrittäminen ei ole tärkeää. Itsestään kehittyneeseen olkapäävaivaan auttaa yleensä sama hoito: rasituksen vähentäminen, fysioterapeutin ohjaama kuntoutus ja kipulääke tarvittaessa.
– Potilas tietää parhaiten, millainen rasitus aiheuttaa kipua. Tekemistä kannattaa muokata sen mukaan. Jos olkapääkipu kestää yli kuukauden, voi käydä pyytämässä fysioterapeutilta harjoitusohjeet.
Ibounig on huomannut lääkärintyössään, että olkapääkivut usein vähenevät ikääntyessä. Se on ristiriidassa sen kanssa, että rakenteelliset muutokset lisääntyvät.
– Uskon tämän johtuvan siitä, että eläkkeellä voi päättää, millä tavoin rasittaa itseään fyysisesti.
Ibounig kehottaa miettimään työuraansa ajoissa. Nuorena jaksaa tehdä fyysistä työtä, mutta työuran loppupäässä se voi olla liian kuormittavaa.
– Kannattaa miettiä, voiko työnkuvaa muokata esimerkiksi lisäkoulutuksella. Kun vaivat alkavat, työtehtäviä voi olla vaikeaa muuttaa nopealla aikataululla. Hoitaja voi hakeutua esimerkiksi tehtäviin, joissa on enemmän sanallista ohjaamista.
Ibounigin mukaan olkapäävaivoissa tarvitaan sairauslomaa harvoin. Parempi vaihtoehto on osa-aikatyö tai työnkuvan muokkaus.
– Kivun väistymisen odottaminen kotona ei tee psyykelle hyvää. Jos sairauslomaa tarvitsee, se kannattaa pitää mahdollisimman lyhyenä.
Vaihtelevaa treeniä
Fysioterapeutit määräävät olkapäävaivoihin kuntouttavan harjoitusohjelman, joka sisältää yleensä kuminauhalla tehtäviä liikkeitä. Niiden tarkoitus on vahvistaa kiertäjäkalvosimen lihaksia.
– Tapaan vastaanotolla miehiä, jotka kertovat treenaavansa isoilla painoilla monta kertaa viikossa. Kiertäjäkalvosimen lihasten harjoittelu ei kuulu tavalliseen kuntosaliohjelmaan. Ne ovat vastinpari isoille lihaksille, kuten rintalihaksille. Molempien on tärkeää olla kunnossa.
Kuminauhajumppa voi tuntua kovaan treeniin tottuneesta tylsältä, eivätkä vaikutukset näy heti.
– On tavallista, että olkapää kipeytyy aluksi enemmän. Se ei tarkoita, ettei harjoittelu auta. Vaikutus tulee vasta useamman kuukauden päästä. Harjoittelu tehdään nousujohteisesti.
Kiertäjäkalvosimen lihaksia voi treenata ennaltaehkäisevästi, mutta Ibounig ei pidä tällaista treenitavoitetta realistisena.
– Ihmisten aika on rajallista. Tärkeintä olisi harrastaa liikuntaa, josta itse nauttii. Liikuntaa olisi hyvä harrastaa vaihtelevasti. Jotkut pelkäävät rikkovansa liikunnalla paikkoja, mutta liikkumattomuudesta on enemmän haittaa. Treenatessa pitää käyttää tervettä järkeä. Jos jokin liike aiheuttaa kipua, kannattaa jättää se pois hetkeksi ja keksiä jotain muuta sen tilalle.
Lähde: Duodecim terveyskirjasto
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on yleisin olkapään sairaus
- Kiertäjäkalvosinoireyhtymä kuvaa olkapään kiputilaa, jossa kipu yleensä paikantuu kiertäjäkalvosimen jännealueelle tai sitä ympäröiviin kudoksiin.
- Oikeassa yläraajassa tavallisempi kuin vasemmassa.
- Esiintyvyys lisääntyy 40 ikävuoden jälkeen.
- Esiintyy naisilla hieman yleisimmin kuin miehillä.
Kuminauhajumpasta apua
- Kiertäjäkalvosinoireyhtymän hoitona käytetään kuormituksen vähentämistä, työasennon ja ryhdin korjaamista, fysioterapeutin ohjaamaa harjoittelua, kylmä- ja lämpöhoitoja, tulehduskipulääkkeitä ja kortisonipistosta.
- Fysioterapeutin laatimalla harjoitusohjelmalla päästää useimmiten hyvään tulokseen.
- Leikkaushoitoa käytetään vain poikkeustapauksissa.
- Noin puolet uusista olkapäävaivoista paranee ilman erityistä hoitoa muutaman kuukauden aikana.
- Vaiva voi kroonistua, jolloin oireet aaltoilevat.
Lue myös:
Sattuuko ranteeseen? Neulominen voi altistaa jännetupentulehdukselle
