Ahdistus on yleinen oire, johon liittyy sisältä tai ulkoa uhkaavan, huonosti tiedostetun vaaran ennakoimisesta syntyvä pelon tunne. Ahdistuneisuushäiriöille on ominaista levottomuus, pelokkuus, keskittymiskyvyn puute, unihäiriöt, sydämentykytys, pahoinvointi, vapina, tihentynyt virtsaamistarve ja ilman loppumisen tunne. Oireet voivat jatkua pitkään, liittyä julkisiin paikkoihin tai sosiaalisiin tilanteisiin tai esiintyä äkillisinä paniikkikohtauksina.
Ahdistuneisuushäiriöt heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua. Hoitoon hakeudutaan usein oireisiin liittyvien sosiaalisten ja toimintakykyyn kohdistuvien haittojen, ruumiillisten oireiden tai samanaikaisen masennuksen vuoksi.
Ahdistuneisuushäiriöitä esiintyy usein samanaikaisesti muiden psykiatristen häiriöiden, kuten masennuksen ja päihdehäiriöiden kanssa. Jopa kolmanneksella ahdistuneisuushäiriöistä kärsivistä on edeltävän vuoden aikana ollut päihdeongelma. Ahdistusoireista kärsivä saattaa lääkitä itseään alkoholilla, mikä altistaa päihdehäiriön kehittymiselle.
Taustalla biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä
Ahdistuneisuushäiriöiden taustalla on biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Periytyvyys on noin 30 prosenttia. Sosiaalisten tilanteiden pelon periytyvyydessä on kyse sosiaaliselle pelolle altistavien piirreominaisuuksien periytyvyydestä. Ympäristötekijöistä ahdistuneisuushäiriöille altistavat lapsuuden perheen kasvatusilmapiiri, esimerkiksi riitaisuus tai ylisuojelevuus, ja varhainen ero vanhemmista.
Ahdistuneisuushäiriöön on useita hoitomuotoja
Kun ahdistuneisuushäiriöiden hoitoa suunnitellaan, on oireiston ja vaikeusasteen arvioinnin lisäksi tärkeää tunnistaa myös mahdolliset muut samanaikaiset häiriöt.
Ahdistuneisuushäiriöihin on olemassa useita tehokkaita hoitomuotoja, joiden valinnassa huomioidaan potilaan oireet ja muu terveydentila. Aikuisten ahdistuneisuushäiriöiden keskeisiä hoitoja ovat eri psykoterapiat sekä lääkehoidoista eri masennuslääkkeet.
Nuorten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on myös tärkeää kehityksen tukeminen ja yhteistyö vanhempien sekä esimerkiksi koulun, lastensuojelun ja muiden verkostojen kanssa. Nuorten ja lievien sekä keskivaikeiden ahdistuneisuushäiriöiden hoito suositellaan aloittamaan psykoterapialla.
Tutustu uuteen Ahdistuneisuushäiriöiden Käypä hoito -suositukseen.
