Oih, miten ihanaa onkaan olla rakastunut!
Miten hänen kohtaamisensa kouraisee vatsanpohjasta ja saa hengityksesi salpautumaan. Ajattelet vain häntä, kaipaat häntä jatkuvasti, etkä muista edes syödä tai nukkua.
Ja kun suutelette, kipinät sinkoilevat ja haluat häntä aina vain enemmän.
– Rakkaus on voima, joka nostaa meitä ja antaa meille energiaa. Parhaimmillaan rakastunut ihminen hehkuu ja kukoistaa, sanoo lääkäri ja tietokirjailija Emilia Vuorisalmi.
Kirjoissaan Sekaisin LOVEsta ja Rakkaus haltuun ”rakkaustohtoriksikin” tituleerattu Vuorisalmi selvittää, millaisia aivojen kemiallisia reaktioita rakastumiseen liittyy ja miten rakkaushormonit voisi valjastaa oman hyvinvointinsa edistämiseen.
Vuorisalmen mukaan rakastuminen on ennemmin vietti kuin tunne. Sen evoluutiobiologisena tarkoituksena on kiinnittää pariskunnat yhteen niin, että he pysyvät yhdessä ja jatkavat sukua. Toisaalta samanlaisia muutoksia aivokemiassa tapahtuu sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Seksuaalinen himo voi johtaa rakastumiseen
Rakkautta tutkinut kulttuuriantropologi Helen Fisher jakaa rakkauden kolmeen vaiheeseen: seksuaaliseen himoon, romanttiseen rakkauteen ja kiintymykseen.
Ihastumisen ja seksuaalisen himon tarkoituksena on saada kaksi ihmistä viettämään aikaa toistensa kanssa, tutustumaan tiiviimmin, suutelemaan ja mahdollisesti harrastamaan seksiä.
– Seksin yhteydessä aivoissa vapautuu oksitosiinia, dopamiinia ja endorfiineja, jotka kiihdyttävät rakastumisreaktion käynnistymistä, Vuorisalmi kertoo.
Oksitosiini on rakkaushormoni, joka sitoo meitä yhteen. Sitä erittyy, kun kosketamme toisiamme ja koemme yhteenkuuluvuutta toisten ihmisten kanssa.
Dopamiini puolestaan aiheuttaa huiman hyvänolontunteen, kun lähestymme tavoitettamme. Se aiheuttaa voimakasta kaipauksen tunnetta, kun joudumme olemaan erossa rakkaastamme.
Ensihuuma palkitsee, raastaa ja sokaisee
Kun romanttinen rakkaus käynnistyy, dopamiinia erittyy aivoissa entistä enemmän.
Rakastumisvaiheen dopamiinipiikit saavat aivojemme serotoniinitasot laskemaan. Tämä voi aiheuttaa ahdistusta, levottomuutta ja pelkoa, että toinen ei rakastakaan minua.
– Pelot väistyvät, kun pääsemme toisen kainaloon ja läheisyyteen. Oksitosiinitasot nousevat ja levollisuus palaa, Emilia Vuorisalmi kuvailee.
Rakastuneen miehen testosteronitasot laskevat, naisella ne puolestaan nousevat. Tämä saa miehen käyttäytymään pehmeämmin ja käpertymään iltaisin kultansa kainaloon baarikierroksen sijaan. Naisen seksihalut kasvavat, ja rakastunut pari kokee olevansa täydellisesti samalla aaltopituudella.
Rakastumisen ensihuumassa aivojen etulohkon kuorikerroksen toiminta hiipuu, jolloin emme ehkä huomaa toisen huonoja puolia laisinkaan. Kun aivojen toiminta normalisoituu, ajattelemme, että toinen on muuttunut. Eihän hän olekaan enää se, johon rakastuimme!
– Todellisuudessa meidän aivokemiamme on muuttunut ja näemme toisen kirkkaassa päivänvalossa, Vuorisalmi naurahtaa.
Huumasta seesteiseen kiintymisvaiheeseen
Rakastuminen on ihanaa, mutta myös varsin stressaavaa ja uuvuttavaa. Onneksi ensihuuma ei kestä ikuisesti.
– Keskimäärin tämä vaihe kestää noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen joko eroamme tai siirrymme rakkauden kiintymisvaiheeseen, jos suhde on hyvä ja kestävällä pohjalla.
Rakkauden huumavaiheessa romanttiset tunteet suuntautuvat yleensä vain yhteen ihmiseen. Kiintymisvaiheessa on normaalia kokea hetkittäin ihastumista myös toiseen henkilöön.
– Tämä ei tarkoita, ettemmekö rakastaisi kumppaniamme, Vuorisalmi vakuuttaa.
Kiintymisvaiheessa dopamiinin erityspiikki aivoissa tasaantuu ja kehon stressitaso laskee. Aivoissa erittyy serotoniinia, joka lisää rauhan ja levollisuuden tunnetta. Hypotalamuksen valmistamien hormonien, oksitosiinin ja vasopressiinin, ansiosta henkilöiden välille syntyy lämmin rakkauden, luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunne.
Uusimmassa kirjassaan Rakkaus haltuun Vuorisalmi pohtii, voisiko terveyttä edistäviä rakkaushormoneja herätellä myös ilman parisuhdetta.
– Oksitosiinia erittyy, kun koemme yhteyttä toisiin ihmisiin, itseemme ja yhteisöön. Myös taide on parantavaa, koska se vie meidät usein ihmetyksen tilaan, joka aiheuttaa parantavaa aivokemiaa.
Kesällä rakkaus syttyy herkemmin
Kesällä auringonvalo nostaa vireystilaa ja lisää mielihyvähormonien tuotantoa. Kun sopiva henkilö osuu kohdalle, olemme alttiimpia ihastumaan ja rakastumaan.
– Olemme kesällä myös vähemmissä vaatteissa, jolloin feromonit leijailevat ja houkuttelevat mahdollisia kumppaneita, Vuorisalmi huomauttaa.
Feromonit ovat tuoksujen kaltaisia yhdisteitä, joita eläimet käyttävät viestiessään toisilleen niin kiimasta kuin uhkaavasta vaarasta.
Feromonien avulla luonto ohjaa meitä löytämään omaa puolustusjärjestelmäämme sopivasti täydentävän kumppanin. Kun tällainen henkilö astuu lähietäisyydelle, tunnemme selittämätöntä vetoa ja haluamme tutustua häneen lähemmin.
– Toki rakastumisreaktioon on monia reittejä, ja rakastua voi myös kaukosuhteessa. Voimme pikkuhiljaa kasvaa yhteen ja rakastua ihmiseen, johon emme aluksi tunteneet voimakasta fyysistä vetoa, Vuorisalmi muistuttaa.
Uskalla rakastua, vaikka pelottaisi
Joskus rakkaus voi olla myös olla myrkyllistä. Meillä saattaa olla lapsuuden hylkäämiskokemuksia, joita koitamme paikata epäterveissä ihmissuhteissa.
– Kannattaa kuunnella itseään, antaako vai ottaako tämä parisuhde minulta enemmän. Kukoistanko vai kutistunko tässä suhteessa?
Rakkauden suurin vihollinen on pelko. Emilia Vuorisalmi kannustaa antamaan rakkaudelle mahdollisuuden, vaikka olisimme aiemmin särkeneet sydämemme.
– Toivon, että ihmiset peloista huolimatta valitsevat rakkauden. Rakkaus on meitä parantava ja nostava voima, jota ei kannata sulkea itseltään pois.
Rakastumisen kemiaa
Dopamiini on mielihyvähormoni, jota erittyy runsaasti rakastuneen aivoissa. Dopamiinin vuoksi olemme valmiita uhraamaan lähes kaiken ja ottamaan riskejä. Se onkin yhdistetty myös riippuvuuksien syntyyn.
Oksitosiinia erittyy, kun kosketamme toisiamme. Seksi ja orgasmi vapauttavat paljon oksitosiinia, mikä voimistaa kiintymystä kumppaniin.
Stressihormoni noradrenaliini nostaa vireystilaa ja parantaa keskittymiskykyä. Samalla se vähentää ruokahalua ja saa aikaan unettomuutta.
Rakastuneena miehen testosteronitasot yleensä laskevat ja naisella ne puolestaan nousevat. Rakastunut pari kokeekin olevansa täydellisesti samalla aaltopituudella.
Endorfiinit ovat elimistön omia kipulääkkeitä, jotka saavat aikaan voimakasta mielihyvän tunnetta. Endorfiineja erittyy erityisen paljon, kun vedämme itsemme äärirajoille esimerkiksi urheillessa, mutta myös seksuaalisessa nautinnossa.
Mikä sytyttää kipinän?
Rakastumisreaktion käynnistymiseen vaikuttavat kahden ihmisen fyysinen yhteensopivuus, ajoitus, elämänkokemukset, unelmat, toiveet, pelot ja ympäröivät tekijät.
Rakastua voi ensisilmäyksellä. Etsimme kasvoista piirteitä, jotka ovat meille tuttuja ja viehättäviä.
Feromonien avulla luonto voi ohjata meitä löytämään omaa puolustusjärjestelmäämme sopivasti täydentävän kumppanin.
Myös pitkässä parisuhteessa voi rakastua omaan kumppaniinsa uudelleen. Täysin samanlaista rakastumista ei voi kuitenkaan kokea kahta kertaa.
