Onnellisuus auttaa muuttamaan elintapoja paremmiksi

Hyvien elintapojen tukeminen ei kuitenkaan ole terveydenhuollon vahvuus, eikä onnellisuuden käsite kuulu länsimaiseen lääketieteeseen.

Kuva: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Positiivisen viestinnän voimasta puhutaan nyt paljon. Terveysvalistuksessa ja lääketieteessä luotetaan kuitenkin edelleen järkeen ja kylmiin faktoihin. Puhe onnellisuudesta ei maailman onnellisimman kansan terveysvalistuksessa ole oikein löytänyt paikkaansa.

– Elintapojen parantamiseen suhtauduttaisiin positiivisemmin, kun sitä ei nähtäisi vain keinona ehkäistä sairauksia. Hyvät arkiset valinnat voisi nähdä mahdollisuutena lisätä omaa hyvinvointia ja onnellisuuta laajemminkin, British Columbian yliopistossa Vancouverissa lääkäritutkijana toimiva Säde Stenlund sanoo. Hän etsi väitöstutkimuksessaan uusia ja entistä positiivisempia näkökulmia elintapamuutosten tukemiseen ja terveyden edistämiseen.

– Viimeiset vuosikymmenet ovat osoittaneet, että pelkät faktat eivät riitä. Suomalaiset tietävät yleensä mikä on terveellistä ja mikä ei, mutta pelkkä tieto ei välttämättä riitä motivoimaan elintapojen muutosta. Onnellisuudesta puhuminen toisi keskusteluun tarpeellisen lisäulottuvuuden.

Elintapamuutosten tukeminen ei kuulu terveydenhuollon vahvuuksiin. Valtaosa terveydenhuollon menoista kuluu sairauksien hoitoon ja vain muutama prosentti niiden ehkäisyyn.

– Hyvien elintapojen entistä tehokkaampi tukeminen merkitsisi paljon terveydenhuollon kantokyvylle, jota kroonisten sairauksien lisääntyminen uhkaa. Onnellisuutta lisäämällä hyvät elintavat lisäävät myös yhteiskunnan turvallisuutta ja työntekijöiden tuottavuutta, Stenlund tuumii.

Onnellisuus on terveyden seuraus

Stenlundin väitöstutkimuksessa mitattiin yli 10 000 satunnaisesti valitun työikäisen suomalaisen onnellisuutta, tarkemmin sanoen koettua hyvinvointia, suhteessa neljään kroonisten kansantautien kannalta keskeiseen elintapaan: liikuntaan, ruokavalioon, alkoholin käyttöön ja tupakointiin. Hyvinvointia arvioitiin elämän koetun helppouden, onnellisuuden, kiinnostavuuden ja yksinäisyyden perusteella.

– Elintapojen positiivinen vaikutus koettuun hyvinvointiin oli samanlaista eri ikäryhmissä, koulutusryhmissä, sukupuolten välillä ja riippumatta sairauksien lukumäärästä. Kaikkien onnellisuus näyttää hyötyvän suotuisista elintavoista, sanoo Stenlund.

Hyvät elintavat lisäävät onnellisuutta. Mutta ovatko onnellisten ihmisten elintavat ovat jo valmiiksi muita paremmalla tolalla? Vaikuttavatko elintavat onnellisuuteen vai onnellisuus elintapoihin? Tämän selvittäminen oli Stenlundin väitöksen keskeinen kysymys.

Stenlund päätyy väitöksessään samaan tulokseen kuin aiemmatkin tutkimukset: Elintapa näyttää olevan vahvemmin yhteydessä myöhempään onnellisuuteen.

– Vaikutus toimii myös onnellisuudesta elintapojen suuntaan etenkin lyhyemmällä aikavälillä. Päivittäisellä tasolla onnellisuus voi tukea suotuisia elintapoja, ja myös päinvastoin: esimerkiksi liikunta lisää hyvänolon tunnetta heti suorituksen jälkeen.

Miksi hyvät elämäntavat lisäävät onnellisuutta? Stenlundin mukaan vaikutus välittyy ainakin terveyden kautta: hyvät elämäntavat lisäävät terveyttä ja terveys lisää onnellisuutta.

– Kun elää hyvin, sairastaa vähemmän ja toimintakyky pysyy hyvänä pitempään. Hyvä terveys voi myös parantaa itsetuntoa ja vaikuttaa sitä kautta hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Positiiviset elämykset ruokkivat toisiaan: Liikunta voi rikastuttaa ihmissuhteita, harrastetaanhan liikuntaa usein ryhmissä.

 

Marlboro-mies ei ratsasta enää

Sotien jälkeisessä Suomessa tupakkaa markkinoitiin miehiseen menestykseen ja moderniin, itsenäiseen naiseuteen liittyvillä mielikuvilla. Nykyään tupakointiin liitetyt mielikuvat ovat kääntyneet päinvastaisiksi.

Se voi Stenlundin mukaan vahvistaa tupakonnin lopettamisen ja onnellisuuden välistä kytkentää.

– Kun terveydenhuollossa tulee asiakkaan kanssa puhe tupakoinnista, ammattilainen voi tuoda keskusteluun positiivisen näkökulman ottamalla puheeksi myös onnellisuuden.

Ja jos tupakoinnin lopettamien tuntuu liian hankalalta, voidaan samalla miettiä yhdessä muita onnellisuutta lisääviä asioita kuten perheeseen ja ystäviin panostamista ja yhteisöihin liittymistä.

– Onnellisuuden lisääntyminen muuta kautta voi helpottaa ja motivoida myös elintapamuutoksen tekemistä, Stenlund pohtii.

Elintavat liittyvät usein maailmankuviin ja uskomuksiin. Esimerkiksi kasvissyönti tai sen vastustaminen kertovat yleensä paljosta muustakin kuin ruokaan liittyvistä mieltymyksistä. Yhteiset kannatuksen ja vastustuksen kohteet voivat Stenlundin mukaan toimia ryhmää koossa pitävänä sosiaalisena liimana.

– Ryhmään kuuluminen ja siihen liittyvistä elintavoista kiinni pitäminen voi tuntua sillä hetkellä hyvin tärkeältä – ja tärkeää se onkin, sillä ryhmän sosiaalinen hyväksyntä lisää onnellisuutta lyhyellä tähtäimellä. Asiaan mahdollisesti liittyvät terveyshaitat ja niistä seuraava onnellisuuskato taas näkyvät ehkä vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Väitös: Bidirectional Relationship Between Health Behavior and Subjective Well-being in Adults. Turun yliopisto 2022.

 

Olemmeko me oikeasti maailman onnellisimpia?

Suomi on tänäkin vuonna maailman onnellisin maa, kertoo Maailman onnellisuusraportti. Toisena jatkaa Tanska, kolmanneksi kiilasi Islanti.

Onko tulos saamansa huomion arvoinen? Kertooko se oikeasti jotakin meidän onnellisuudestamme verrattuna muihin? Säde Stenlundin mielestä kertoo.

– Raportissa mitataan tyytyväisyyttä elämään hakemalla vastausta yhteen kokonaisvaltaiseen kysymykseen: Miten hyväksi arvioit elämäsi asteikolla yhdestä kymmeneen? Se on isoissa ainaistoissa hyvä mittari onnellisuudelle. Tulokset kertovat, että pohjoismainen hyvinvointistrategia toimii erinomaisesti koko maailmankin mittakaavassa.

Onnellisuusraportissa on mukana myös yhteiskunnallisia muuttujia kuten bruttokansantuote, korruption yleisyys ja terveiden elinvuosien määrä.

– Pelkästään yhteiskunnallisilla muuttujilla mitattuna Suomi ei olisi kärjessä, vaan esimerkiksi Norja, Singapore ja Ruotsi menisivät ohi. Olennaista on, että ero syntyy nimenomaan tutkimuksen koettua onnellisuutta koskevassa osassa, Stenlund sanoo.

Miksi suomalaiset kokevat elävänsä lähempänä kuvittelemaansa ideaalielämää kuin muut? Stenlundin mukaan vastaus voisi löytyä suomalaisesta tasa-arvosta ja täkäläisten ihanteiden saavutettavuudesta.

– Saattaa olla, että suomalaisten ihanne-elämämme on paljon saavutettavampi kuin vaikkapa Singaporen vastaava. Suomessa ihanteeseen riittää suurin piirtein perhe, omakotitalo, auto, mökki ja koira. Suurten tuloerojen Singaporessa ihanteet ammennetaan ökyrikkaiden elämäntavasta, jonka saavuttamiseen vain hyvin harva pystyy.

Myös Suomen synkällä historialla saattaa Stenlundin mukaan olla osuutensa asiaan. Menneisyyden pimeää taustaa vasten nykyisen elämän valoisuus korostuu.

– TV-sarjoissa näkyvät USA:n menestyjät, mutta sosiaaliturvan puutteita niissä ei juuri esitellä. Siksi suomalaiset usein aliarvioivat julkisuudessa omat elinolonsa ja onnellisuusraportin ykkössijalle hieman naureskellaan. Ei oikein tajuta sitä, miten hyvin asiat meillä ovat.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Luonnonkasvit hoitavat mieltä ja kehoa

Alkaako loma? Ota aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle

Ajantaju voi hetkellisesti kadota keneltä tahansa ja usein se on harmitonta