Omia valintoja kannattaa kuulostella, jos elämä ei ole aivan oman näköistä – aina on olemassa vaikutusmahdollisuuksia

valinnanvapaus päätös

Ihminen tekee päivittäin noin 35 000 päätöstä. Kuva: Matti Westerlund

Teksti Mari Frisk

Perhe, ystävät, suku, työyhteisö ja yhteiskunnan normit vaikuttavat valintoihimme, kukaan ei ole saari, kuten sanotaan. Valintojaan ja vaikutusmahdollisuuksiaan kannattaa aika ajoin kuulostella etenkin, jos mielessä kaihertaa, onko elämä sittenkään niin sanotusti oman näköistä.

Kateus on usein selkeä viesti siitä, että itsensä kehittäminen voisi olla paikallaan.

Valinnan paikka tulee eteen niin suurien elämänvalintakysymysten kuin pienten päivittäisten päätösten äärellä. Usein arjen päätökset syntyvät autopilotilla, eikä toimintaan välttämättä kiinnitä sen suurempaa huomiota.

– Pienet päätökset pysäyttävät ihmisen vasta silloin, kun hän haluaa muuttaa jotakin elämässään. Näin alkuvuonna muutostoiveet liittyvät usein elintapoihin, kuten kuntoiluun tai terveellisempään syömiseen, psykologi Satu Pihlaja sanoo.

Rutiinit kesyttävät kaaoksen

Suurin osa päivittäisistä päätöksistä syntyy lähes automaattisesti, ja hyvä niin. Jos jokaista valintaa pitäisi erikseen miettiä, aivot ylikuormittuisivat. Cambridgen ylipiston tutkimuksen mukaan teemme päivittäin noin 35 000 päätöstä.

Valintakone käynnistyy jo aamulla: moneltako heräät, torkutatko, puetko vai pesetkö hampaasi ensin, vihreä vai punainen paita, leipää vai puuroa…

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja isommat tavoitteet voi pilkkoa pienemmiksi rutiineiksi. Pihlaja neuvoo miettimään omia ”vaaran paikkojaan”, niitä voivat olla esimerkiksi alhainen verensokeri tai se, että kauppaan menee aina kiireellä ja viimetingassa ja stressaantuneena hyllyjen välissä miettii, että mitäs tänään syötäisiin.

Kävelylenkki vai suoratoistomaraton sohvalla, olut vai omenamehu, lasten kanssa touhuaminen vai somen selailu? Tieto ja mahdollisuus valita eivät riitä yksin ohjaamaan siihen, että ihminen alkaisi toteuttaa päätöksiään.

– Tämän näkee erityisen hyvin juuri terveysvalinnoissa. Tarvitaan myös vaivannäköä. Päivittäiset pienet päätökset kerryttävät hyvää tai kostautuvat pitkällä tähtäimellä.

Lipsuminen on inhimillistä, ja nauttiminen sallittua.

Koeaika isoille valinnoille

Moni kokee jääneensä päätöstensä vangiksi, vaikka olisikin vapaa valitsemaan toisin. On helpompi jatkaa elämää entisenlaisena kuin tehdä hankalia päätöksiä. Tämä pätee etenkin, kun kyse on isoista asioista parisuhteesta ammatinvalintaan.

– Päätöksentekoa helpottaa, jos muutoshaavetta voi kokeilla etukäteen, Pihlaja vinkkaa.

Taukoa työelämästä voi ottaa esimerkiksi vuorotteluvapaalla ja opintovapaalla ilman, että menettää työpaikkansa. Avioeroissa on syystäkin harkinta-aika ja unelmiensa kaupunginosaa voi testata asumalla esimerkiksi pari viikkoa Airbnb-kämpässä.

Esteet isojen valintojen tiellä voivat olla paitsi taloudellisia, niin myös päänsisäisiä.

– Ihmismieli toimii niin, että haluamme lisää, mutta asioista luopuminen on vaikeaa. Erityisen vaikeaa on päästä irti sellaisista asioista, joihin on panostanut paljon ajallisesti tai rahallisesti. Tällöin on riski jäädä vanhan valintansa ja menneisyytensä vangiksi.

Passiivisuuskin on valinta

Myös valitsematta jättäminen on valinta. Sisäisten ristiriitojen seurauksena on usein valittamista ja syyttelyä.

Usein ihminen huomaa vasta päätöksen teon jälkeen, miten paljon häilyvä epävarmuus on kuormittanut aivoja.

– Päätöksentekoa voi vaikeuttaa ja pitkittää seurausten pelkääminen. On helpompi jatkaa vanhaa ja ohjautua ulkopuolelta. Samalla voi ajatella, että tällöin myös vastuu on muualla. Näin ei ole, sillä jokainen kantaa vastuun valinnoistaan, Pihlaja painottaa ja jatkaa:

– Seuraukset eivät aina ole ennustettavissa, sillä elämässä sattuu ja tapahtuu. Itseään ei siis kannata soimata, jos lopputulos ei vastaa toivottua.

Mukava päätös ei aina ole se helpoin

Kaikki valinnat eivät ole samanarvoisia, eivätkä ne vaikuta arkeen yhtä paljon.

– Toisinaan vasta jälkikäteen voi ymmärtää omien valintojensa arvon pitkällä tähtäimellä, tämä pätee esimerkiksi opintojen suhteen, Pihlaja sanoo.

Päätöksentekoon käytetty aika ja vaivannäkö eivät aina ole suhteessa siihen, kuinka isosta asiasta on kyse.

– Jos pitää kukista, kukkakaupassa voi helposti mennä tunti, vaikka päätös ei olisi pitkällä tähtäimellä kovin merkittävä. Päätöksiä voi ohjata myös pelko siitä, että menettää hyvän tilaisuuden ja tätä käytetään hyväksi esimerkiksi tuotteiden markkinoinnissa.

Päivitä käsitys itsestäsi

En ole käsityöihminen, minulla ei ole lukupäätä, olen kömpelö, musiikki ei ole minua varten – kuulostaako tutulta? Jokaisella meistä on ajatusvääristymiä, ja ne rajoittavat valintojamme.

– Ajatusvääristymiä on erityyppisiä, ne voivat liittyä esimerkiksi omaan kyvykkyyteen tai taitoihin. Yhteistä näille vääristymille on, että ne eivät perustu todellisuuteen, vaan uskomuksiin.

Usein ajatusvääristymät syntyvät jo lapsuudessa, mutta aikuisena on mahdollisuus päivittää käsitys itsestään.

– Jos ei ole kasvanut liikkuvassa perheessä, ei ehkä ole tullut kokeilleeksi eri lajeja, sama pätee myös esimerkiksi musiikkiin ja instrumentteihin.

– Joskus on hyvä palata menneisyyteen ja kuulostella, mistä nauttikaan lapsena ja nuorena. Jos tykkäsi kirjoittaa runoja ja pitää päiväkirjaa, niin ehkä luova kirjoittaminen saattaisi innostaa myös aikuisena.

Satu Pihlaja tsemppaa, että kaikki taidot kehittyvät harjoittelemalla riippumatta siitä tähtääkö huipulle vai harrastaako omaksi ilokseen.

Kateus kirittää eteenpäin

On eri asia tehdä valinnat toisten ihmisten odotusten mukaan ja velvollisuudentunnosta kuin tietoisesti ottaa oppia esikuviltaan.

Jos vielä muutama vuosikymmen sitten itseään ja omia valintojaan tuli verrattua Äiti Teresaan, Miss Suomeen ja naapurin Liisaan, niin nyt internet ja sosiaalinen media esittelevät lukemattoman liudan kanssaihmisiä ja heidän valintojaan.

Kateus ei ole pelkästään negatiivinen tunne ja heikkous, jonka pistosta tulisi hävetä ja joka tulisi kiireellä pyyhkiä pois ajatuksia tahraamasta. Se voi olla myös inspiroivaa ja tunnetta kannattaa rauhassa muhitella.

– Pohdi ketä ihailet tai kenelle olet kateellinen ja minkä takia, sillä se on selkeä viesti siitä, mitä itse haluaisit lisää omaan elämääsi, se voi olla esimerkiksi matkustelu. Eläydy tämän ihmisen elämän valintoihin ja kysy itseltäsi, miten hän toimisi tilanteessasi ja millaisia valintoja hän tekisi.

Aina voi vaikuttaa

Kaikesta ei voi päättää itse. Valintamahdollisuuksia rajoittavat niin lait, sosiaaliset normit, työpaikan pelisäännöt, perhevelvollisuudet ja aika.

– Sanoisin, että vaikutusmahdollisuuksien pohtiminen on arjessa jopa tärkeämpää kuin täydellinen vapaus valita. Uskon, että aina voi vaikuttaa jollain tapaa, vaikka ei voisi valita vapaasti. Jos ei muuta, niin asenteensa ja suhtautumistapansa voi valita.

Tutkimusten mukaan työntekijöiden terveyttä ennustaa kaikkein merkittävimmin oma kokemus vaikutusmahdollisuuksista. Pihlaja selventää, että kyse on nimenomaan omasta kokemuksesta, ei niinkään palkkaluokasta tai asemasta.

– Toimintatapoihin voi kuitenkin vaikuttaa. Esimiehen on hyvä kysyä työntekijöiltä, että miten sinä tämän hoitaisit. Usein ammatissaan pidempään toimineiden ratkaisut ovat loistavia. Jo se, että kysytään näkemyksiä, osoittaa arvostusta, vaikka kaikkea ei voisikaan toteuttaa, Pihlaja sanoo.

– Työhyvinvoinnin kannalta on oleellista, että luotetaan siihen, että ihmiset tuntevat työkenttänsä ja osaavat tehdä hyviä ratkaisuja. Mahdollisuus vaikuttaa työvuorosuunniteluun ja työelämän joustot ovat toki tärkeitä, mutta kannattaa pohtia yhdessä myös sitä, miten toimia varsinaisessa hoitotyössä.

Monista onnistumiset

Virheiden läpikäynti ja niistä oppiminen koetaan tärkeäksi työpaikoilla. Pihlaja muistuttaa, että yhtä tärkeää on käsitellä onnistumisia.

– Hyvin menneistä tilanteista voi oppia onnistuneen tekemisen kaavan, jota toistamalla päästään uudelleen hyviin tuloksiin. Potilastapaukset ovat toki yksilöllisiä, mutta on hyvä käydä läpi haastavia tilanteita siitä näkövinkkelistä, että miksi niissä onnistuttiin ja mitkä työyhteisön tai yksittäisen työntekijän vahvuudet vaikuttivat lopputulokseen.

Työpaikoilla syntyy helposti narinaa, kun koetaan ettei työstä saada tarpeeksi palautetta. Pihlajan mukaan kyse voi olla myös siitä, että ihminen jättää huomioimatta kiitokset ja mieli jää askartelemaan sen yhden ainoan negatiivisen palautteen ympärille pitkäksi aikaa.

– Kannattaa luoda sellaisia rakenteita ja rutiineja, joissa korostetaan positiivisten palautteiden antamista. Tavan voi nimetä, esimerkiksi Viikon kiitokset on selkeä. Eräässä hoivakodissa jokaisen pukukaappiin kiinnitettiin post it -lappuja, joihin työkaverit kirjoittivat toistensa hyviä puolia ja vahvuuksia. Kun tätä tehdään säännöllisesti, alkaa mieli ohjautua siihen suuntaan, että positiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen on luontevaa ja siitä tulee tapa.

Apua valintoihin

  • Tutkaile, mitkä tekijät ja asiat ohjaavat valintojasi, mitkä ovat arvosi?
  • Valitsetko jotain, koska niin kuuluu tehdä? Oletko valinnut jotain muiden tai yhteiskunnan toiveesta?
  • Valitse esikuva eli ihminen, jotka ihailet tai jolle olet kateellinen. Miten hän on valinnut, kirjoita ylös ja mieti voisitko tehdä vastaavia valintoja omassa elämässäsi.
  • Aseta tavoitteita ja suunnittele. Pyri luomaan hyviä tapoja ja rutiineja.
  • Kannusta itseäsi! Omalla asennoitumisella ja suhtautumisella on iso merkitys valintoihin.
  • Unohda syiden ja syyllisten etsiminen ja pohdi, millaisia vaikutusmahdollisuuksia sinulla on juuri tässä ja nyt.
  • Kuuntele intuitiotasi. Millainen tunne sinulla oli, kun teit valinnan, joka osoittautui hyväksi?

Irti dopamiinikoukusta

Ihminen valitsee asioita, joista saa mielihyvää ja välttelee mielipahaa.

Dopamiini-palkkiojärjestelmä on aivojen automaattiohjausta. Se voi mennä epäkuntoon ja johtaa riippuvuuksiin.

Ohjaudutko liikaa mielihyväpalkintojen perässä? Opettele tietoisesti valitsemaan miten toimit näissä tilanteissa, esimerkiksi ota puhelimen merkkiäänet pois käytöstä, jos pikaviestipiippaukset keskeyttävät muun tekemisen.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Työpaikoilla syntyy konflikteja alasta riippumatta samoista syistä – Riitelyn taustalla on yleensä kommunikaatiotaitojen puute

Työssä uupunut tarvitsee parempaa johtamista

Riippuvuus rahapeleihin paljastuu usein vasta sitten, kun pelaaja on jo pahasti velkaantunut – Jos pelaaminen on ongelma, peli ei lopu edes päävoittoon