Kukaan meistä ei pärjää täysin yksin, mutta pakonomaiseksi muuttuessaan tarve päästä lähelle toista ihmistä voi kääntyä erittäin vahingolliseksi. Ilmiötä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
− Termi on oikeastaan aika harhaanjohtava. Mehän olemme väistämättä elämämme eri vaiheissa enemmän tai vähemmän riippuvaisia läheisistämme. Pieni lapsi ei tietenkään selviä ilman jatkuvaa hoivaa, eikä täysi irrallisuus muista ole mikään tavoiteltava tila aikuisellekaan, yrittäjä, itsetuntemusohjaaja Eevi Minkkinen sanoo.
Vaikkei läheisriippuvuutta ole sisällytetty esimerkiksi virallisiin tautiluokituksiin, ongelma on hänen mukaansa mitä suurimmassa määrin totta hyvin monen arjessa. Minkkinen itse havahtui parikymppisenä siihen, että omat ihmissuhteet toistivat kerta toisensa jälkeen samaa, haitallista kaavaa.
Aiheeseen perehdyttyään ja ratkaisukeinoja löydettyään hän päätti alkaa jakaa huomioitaan. Työt lähihoitajana terveydenhuollossa vaihtuivat kouluttamiseen, neuvontaan ja kirjoittamiseen. Uusin teos ilmestyi tämän vuoden alussa, ja sen aiheena on nimenomaan läheisriippuvuus.
− Viihdyin sinänsä hoitotyössä, mutta halusin lähteä etsimään omanlaistani tapaa auttaa muita, hän kertoo.
Juuret lapsuuskokemuksissa
Läheisriippuvuuden syyt ovat Eevi Minkkisen mukaan lähes aina lapsuudessa. Jotkin varhaiset kokemukset ovat jättäneet ihmiseen pelon yksin jäämisestä ja hylätyksi tulemisesta.
Taustalla voi olla vanhemman alkoholismin tai psyykkisen sairauden kaltainen lapsuudenperheen erittäin traumaattinen tilanne. Mutta myös vanhempien huomaamattomampi ailahtelevaisuus tai etäisyys saattaa synnyttää lapsessa epävarmuuden omasta kelpaamisesta.
Tavallisimmin vanhat turvattomuuden tunteet aktivoituvat aikuisena, kun henkilö alkaa solmia pysyviä parisuhteita.
− Mitään tiettyä puhkeamisikää läheisriippuvuudessa ei ole. Mutta ongelmat nousevat tyypillisimmin esiin nimenomaan parisuhteessa, sillä se muistuttaa symbioottisuudessaan kaikkein eniten lapsuuden kaipuusta hoivaan, Eevi Minkkinen kertoo.
Hänen mukaansa riippuvuuden piirteitä saattaa silti esiintyä muissakin erittäin läheisissä ihmissuhteissa: sisarusten sekä aikuistuneiden lasten ja heidän vanhempiensa välillä tai jopa hyvien ystävien kesken. Ihminen voi kokea jatkuvaa tarvetta miellyttää näitä läheisiään siten, että omat toiveet unohtuvat.
Sen sijaan työelämän kontaktit ovat harvemmin niin tiiviitä, että niissä ilmenisi varsinaista läheisriippuvuutta. Korostunut halu tulla hyväksytyksi voi kuitenkin oireilla myös työssä liiallisena myöntyväisyytenä ja kyvyttömyytenä vetää omia rajoja.
− Kokemukseni mukaan hyvin moni läheisriippuvuudesta kärsivä työskentelee hoitoalalla. Näen tässä kyllä jonkin yhtymäkohdan. Toive olla tarpeellinen voi varmasti vaikuttaa ammatinvalintaan, Eevi Minkkinen pohtii.
Voi viedä rahat ja terveyden
Pahimmillaan läheisriippuvuus ei ole mikään pieni epätasapainotila parisuhteen dynamiikassa vaan koko elämän nielaiseva, tuhoava voima. Ihminen unohtaa kokonaan omat tarpeensa ja keskittyy täysin kumppaniinsa.
Läheisriippuvaisen kalenterista saattavat esimerkiksi omat menot ja harrastukset pudota kokonaan pois, ja tilalle astuvat puolison aikataulut. Lisäksi riippuvainen käyttää usein loputtomasti aikaa kumppanin mielialojen aistimiseen ja arvailemiseen.
− Kaiken tavoitteena on yritys varmistaa, ettei tuo toinen vain satuttaisi minua. Mutta koska toista ihmistä ei voi koskaan hallita, moni läheisriippuvainen kokee valtavaa avuttomuutta ja kyvyttömyyttä, Eevi Minkkinen kuvailee.
Epäterve parisuhde saattaa vallata ajatukset niin totaalisesti, että sivurooliin saavat jäädä niin muut läheiset kuin työkin.
− Siinä voivat mennä piloille sekä terveys että talous – oman identiteetin kadottamisesta puhumattakaan. Tunne on konkreettisesti se, etten yksinkertaisesti pärjää hetkeäkään ilman tätä ihmistä, Minkkinen sanoo.
Läheisriippuvaisilla on taipumus löytää rinnalleen kaikkea muuta kuin vakaita ja luotettavia kumppaneita. Eri tavoin rikkinäiset persoonat vastaavat toistensa tarpeisiin ja vetävät toisiaan puoleensa.
− Yritän välttää kuluneita arkkityyppejä, mutta alkoholistimiestään loputtomasti hoivaava vaimo on varmaankin se klassisin esimerkki, Eevi Minkkinen toteaa.
Läheisriippuvuutta on syytä epäillä, jos parisuhteet noudattavat toistuvasti samaa draaman kaarta: alun huumaava rakastuminen vaihtuu epätoivoiseksi yritykseksi muuttaa puolisoa, jotta hänestä saisi turvaa.
Avaimet omiin käsiin
Eevi Minkkisen mukaan ensimmäinen tuskaa tuottava parisuhde harvoin herättää läheisriippuvaisen etsimään muutosta tilanteeseen. Jumittuneen käyttäytymiskaavan murtaminen on kuitenkin mahdollista.
− Ensin pitää itsessä herätä ihmettely, miksi suostun toistuvasti tällaiseen rooliin. Sen sijaan oikea kysymys ei kuulu, että miksi minulle käy aina näin. Läheisriippuvaisen pitää siis ymmärtää, että hän on itse valinnut osansa. Vasta tämän jälkeen myös ratkaisun avaimet on mahdollista ottaa omiin käsiin, Eevi Minkkinen määrittelee.
Hänen mukaansa pelkkä tietoinen päätös olla enää lähtemättä kipua aiheuttaviin suhteisiin ei riitä. Kyse ei ole silkan kylmän järjen avulla voitettavasta ongelmasta. Samasta syytä läheisriippuvuus ei kerro mitään älykkyydestä. Analyyttisimmankin ihmisen sisällä voi olla epävarma, rakkautta ja hyväksyntää janoava lapsi.
Ainoa tie toipumiseen on kohdata ja käsitellä ne alkuperäiset pelot, jotka saavat hakemaan turvaa parisuhteesta. Usein ammattiapu voi olla tarpeen.
− Turvallinen terapiasuhde itsessään saattaa olla se tarvittava tie muutokseen. Tärkeämpää kuin terapeutin tietty koulukunta tai työskentelytapa lienee vuorovaikutuksen toimivuus, Eevi Minkkinen arvioi.
Hänen mukaansa tunteiden säätelyä on mahdollista harjoitella myös omatoimisesti. Rauhoittumis- ja rentoutumisharjoitukset ja esimerkiksi tietoisen läsnäolon opettelu voivat auttaa.
Tuloksia ei kannata odottaa liian nopeasti. Toipumisesta kertoo, että ihminen alkaa pitkän tauon jälkeen tunnistaa omia toiveitaan.
− Moni kuvailee saaneensa yksinkertaisesti elämänsä takaisin. Pienistä, arkisista asioista voi taas kokea iloa, kun sairas parisuhde ei varjosta kaikkea.
Hyvin usein ongelmien työstäminen merkitsee epäterveen liiton päättymistä. Suhteen jatkaminen edellyttäisi, että myös toinen osapuoli olisi valmis sitoutumaan muutokseen.
Eevi Minkkisen mukaan läheisriippuvuudesta toipuneen on myös mahdollista vielä jonakin päivänä solmia aidosti tasa-arvoinen ja turvallinen suhde.
Läheisriippuvuuden merkkejä
• Parisuhteen epätasa-arvoinen valta-asetelma, joka voi ilmetä taloudellisesti, henkisesti tai seksuaalisesti.
• Toive, että kumppani muuttuisi.
• Puolison asiat tuntuvat toistuvasti tärkeämmiltä kuin oma elämä.
• Tarve tarkkailla jatkuvasti toisen mielialaa.
• Ahdistuksen ja avuttomuuden kokemukset.
• Tunne, etteivät omat ponnistukset parisuhteen hyväksi saa riittävästi arvostusta.
• Häpeä omasta tilanteesta.
Lue lisää aiheesta Eevi Minkkisen blogista
