Joka kymmenes somettaa liikaa – koukuttavimpia ovat Snapchat, Instagram ja Facebook

Someriippuvuus muistuttaa äskettäin virallisen tautiluokituksen saanutta digipeliriippuvuutta. Käyttö on pakonomaista, ja se häiritsee muuta elämää. Ongelma on tuttu sadoille miljoonille ihmisille, mutta tautiluokitusta sillä ei vielä ole.

Kuva: Salla Pyykölä

Teksti Antti Vanas

Mikä määrä somea on sopivasti, mikä liikaa? Sosiaalisen median vaikutuksia nuorten hyvinvointiin tutkiva Krista Hylkilä tunnistaa liikakäytön merkkejä itsessäänkin.

– Työpäivän pääteeksi lukemistaan saattaa odotella satakunta WhatsApp-viestiä, ja Snapchat on piipannut päivän aikana lukemattomia kertoja. Eräänkin työpäivän jälkeen puhelimeeni oli tullut yli neljäsataa ilmoitusta, Hylkilä sanoo.

Viestitulva tuntuu toisinaan ahdistavalta, mutta ongelmallisesta sosiaalisen median käytöstä ei ole kyse, sillä tutkija ei koe somen häiritsevän työtään tai opiskeluaan – ja somella toki pitääkin olla iso rooli sosiaalisen median vaikutuksia selvittävän tutkijan elämässä. Hylkilän tulevan väitöskirjan aiheena ovat sosiaalisen median käytön ja hyvinvoinnin väliset yhteydet 18–35-vuotiailla. Hän työskentelee Oulun yliopistossa.

 

Somea on monenlaista

Ongelmallinen digipelaaminen on määritelty virallisesti mielenterveyden häiriöksi. Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi sen vuonna 2018 uuteen kansainväliseen ICD-11-tautiluokitukseen. Uusi luokitusjärjestelmä tulee Suomessa voimaan aikaisintaan tänä vuonna.

Ongelmallisella sosiaalisen median käytöllä  ei ole vielä tautiluokitusta, eikä someriippuvuutta ole tunnistettu virallisesti riippuvuudeksi. Pulmana on Hylkilän mukaan somen käyttöä kuvaavien käsitteiden monimutkaisuus ja määritelmän rajaus: ero somettamisen ja muun internetin käytön välillä ei ole aina selkeä.

–  Sosiaaliseen mediaan kuuluu monta alaryhmää, joista Snapchatin, Instagramin ja Facebookin kaltaiset yhteisölliset palvelut aiheuttavat tutkimusten mukaan eniten riippuvuutta. Rajaamista vaikeuttaa myös ongelman tunnistaminen: somen käyttö voi olla ongelmallista ilman riippuvuuttakin, Hylkilä sanoo.

Tunnusmerkkiensä puolesta someriippuvuus muistuttaa digipeliriippuvuutta: käyttö on pakonomaista ja se häiritsee muuta elämää, kuten työtä, opiskelua tai perhe-elämää.

–  Hallittu käyttö voi muuttua vähitellen ongelmaksi ja lopulta riippuvuudeksi.  Someriippuvuuteen voi liittyä ahdistuneisuutta, masennusta ja ärsyyntyneisyyttä, jos someen ei jostakin syystä pääsekään.

 

TikTok on pohjaton laari

Hylkilä kuuluu DigiWellbeing-tutkimusryhmään, joka tekee tutkimusyhteistyötä muun muassa Somerajaton- ja Digipelirajaton sivuja ylläpitävän SosPed-säätiön kanssa.

Somerajaton-sivustolta löytyvän tutkimuskatsauksen  perusteella nettiriippuvuus on valtavan laajalle levinnyt ongelma: jopa 210 miljoonan ihmisen arvioidaan kärsivän sen eri muodoista. Someriippuvuus on luvussa mukana yhtenä internet-riippuvuuden osa-alueena.

Ongelmallisen somen käytön on osoitettu olevan yhteydessä masennukseen, ahdistukseen, univaikeuksiin ja heikompaan opintosuoriutumiseen.

Sosiaalisen median käyttöön liittyviä ongelmia on tutkittu toistaiseksi hyvin vähän verrattuna digipeleihin liittyvään pelaamishäiriöön. Ongelmallisen somen käytön on kuitenkin osoitettu olevan yhteydessä muun muassa masennukseen, ahdistukseen, univaikeuksiin ja heikompaan opintosuoriutumiseen.

Oulun yliopiston ja Sosped-säätiön yhdessä toteuttamassa SomeSurvey 2020 -kyselytutkimuksessa selvitettiin nyt 18–35-vuotiaiden kokemuksia internetin ja sosiaalisen median käytöstä. Kyselyyn vastasi lähes 400 nuorta aikuista. Tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta jotakin niistä jo tiedetään.

–  Alustavien analyysien mukaan kymmenisen prosenttia kyselyyn vastanneista täytti ongelmallisen käytön kriteerit. Tulevien somen ongelmakäyttöön keskittyvien tutkimusten kannalta TikTok vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta: skrollattavaa sisältöä riittää loputtomiin, ja palvelun parissa kuluu paljon aikaa, Hylkilä pohtii.

 

Vatsamakkaroita ei tarvitse piilotella

Hylkilän väitöstutkimus painottuu sosiaalisen median ongelmalliseen käyttöön ja sen tunnistamiseen. Tutkija haluaa kuitenkin korostaa myös internetin ja somen tutkitusti hyviä puolia.

– Some tekee yhteiskunnallisesta osallistumisesta entistä helpompaa. Monia terveysinterventioitakin on toteutettu sosiaalisen median kautta. Pandemia-aika on nostanut digitaalisen yhteydenpidon aivan uuteen arvoon. Esimerkiksi netin käyttö opetuksessa on kehittynyt parin viime vuoden aikana valtavasti, Hylkilä luettelee.

Sosiaalinen media voi myös vähentää yksinäisyyttä: kavereita on aina saatavilla, ja ihmissuhteiden luominen on helpompaa kuin kasvokkain.

–  Samanhenkisten ryhmässä nuori voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Some voi vahvistaa nuoren itsetuntoa, mutta se voi myös koetella sitä. Yksinäisyyskin voi somessa myös pahentua. Paljon riippuu käyttäjän yksilöllisistä piirteistä ja siitä, miten somea käytetään.

Itsen vertailu toisiin on somessa helppoa ja houkuttelevaa, ja sen merkitys korostuu murrosiässä omaa minuutta rakennettaessa. Vertailu voi altistaa kilpailulle ja kiusaamiselle.

–  Some saattaa vahvistaa nuorten ulkonäköpaineita, ja tutkimusten mukaan sillä voi olla osuutensa syömishäiriöiden kehkeytymiseen. Onneksi jo jonkin aikaa on näkynyt suuntaus, jossa someen postataan muutakin kuin ihanteellisia ja täydellisiksi käsiteltyjä kuvia. Vatsamakkarat saavat nykyään näkyä, eikä kuvia sotkuisesta kodista ujostella.

 

Lue myös: Yli kolme tuntia somea syö nuoren mielenterveyttä – digilaitteiden runsaalla käytöllä on yhteys ahdistukseen

Sinua voisi kiinnostaa myös

Työpaikoilla syntyy konflikteja alasta riippumatta samoista syistä – Riitelyn taustalla on yleensä kommunikaatiotaitojen puute

Työssä uupunut tarvitsee parempaa johtamista

Riippuvuus rahapeleihin paljastuu usein vasta sitten, kun pelaaja on jo pahasti velkaantunut – Jos pelaaminen on ongelma, peli ei lopu edes päävoittoon