Perinteinen suomalaisen miehen maailmankuva muistuttaa ihmisiän pituiseksi venähtänyttä talvisotaa: elämä on kovaa, ja työ se vasta kovaa onkin, mutta mies kestää.
Miehen kunnia on sidottu tähän selviytymistaisteluun, ja kunniansa eteen hän on valmis uhraamaan terveytensä – ja jos niikseen tulee, henkensäkin.
Näin kuvasi sosiologi Matti Kortteinen suomalaisen miehen perinteistä elämänasennetta kuuluisassa 90-luvun alun tutkimuksessaan, jonka nimikin on kuin suoraan sotaromaanista: Kunnian kenttä.
Työn lisäksi perinteiseen suomalaiseen miesmyyttiin kuuluvat perhe ja viina, eikä välttämättä tässä tärkeysjärjestyksessä. Raatajalla ja selviytyjällä oli oikeus rentoutua vetämällä pää täyteen. Perheellä taas oli väistämisvelvollisuus.
Arttu Salon mukaan perinteisen isyyden tilalle tullut hoivaisyys ei ole muuttanut kaikkea: alkoholi ja humalajuominen ovat yhä tärkeä osa suomalaisen miehen miehisyyttä, olipa hän isä tai ei.
Myös Salon väitöstutkimuksessa olennainen paljastuu jo tutkimuksen otsikosta: Naama ruttuun muualla, kotona kohtuudella.
– Ennen raskas työ oikeutti raskaat huvit, nykyään humalajuominen oikeutetaan muun muassa kotona kannettavan kasvatusvastuun raskaudella. Hoivaisälläkin on kuitenkin oikeus kasvatusvastuun vastapainoksi silloin tällöin vetää kaveriporukassa pää täyteen, mutta ei kotona lasten nähden, Salo selittää.
Perinteiseen mieskuvaan kuului, että alkoholia sai ja pitikin käyttää, kunhan vain työt tuli hoidettua. Perheen mielipidettä ei tarvinnut kysyä. Nykyiset hoivaisyyden ihanteet puolestaan vaativat pohtimaan alkoholin käyttöä nimenomaan perheen kannalta.
Elättäjästä hoivaajaksi
Suomalaisen isyyden perinteisessä mallissa isä on perheenpää ja elättäjä, ja hänen suhteensa lapsiin on etäinen. Komentelevan isän vastinparina on hoivaava äiti.
Hoivaisyydessä isän ja äidin roolit ovat lähentyneet ja sekoittuneet. Isän auktoriteettiasema perheessä on hiipunut, ja hänen suhteensa lapsiin on läheinen ja intiimi. Elättäjäisästä on tullut hoivaaja, joka ei vierasta läheisyyttä.
– Hoivaisyys leviää ylhäältä alaspäin: myös matalammin koulutetut työväenluokan isät tunnistavat nykyään hoivaisyyden, mutta he eivät välttämättä toteuta sitä yhtä laajasti kuin korkeammin koulutetut isät, eikä heillä yleensä ole siihen yhtä hyviä mahdollisuuksiakaan, Salo sanoo.
Miehellä on humaltumisen oikeus
Salo lähestyy väitöstutkimuksessaan isyyden ja alkoholin kulttuurista suhdetta suomalaisen kirjallisuuden, lehtiartikkeleiden ja verkkokeskustelujen kautta. Verkkokeskusteluissa isän oikeus humalaan oli koko keskustelun läpäisevä aihe.
– Esimerkiksi humalajuomisesta luopuminen omien lasten lapsuuden ajaksi ei noussut keskusteluissa esille kertaakaan. Oikeus humaltua näyttää olevan pysyvä suomalaiseen miehisyyteen ja miehen vapauteen liittyvä asia, jota hoivaisyyskään ei pysty muuttamaan, Salo pohtii.
Ihanteellisessa juomistavassa hoivaisyys kasvaa koko mittaansa: isä kasvattaa lapsia hyvään, ongelmattomaan juomistapaan. Alkoholi liittyy esimeriksi ateriointiin ja juhliin, eikä sitä juoda humalahakuisesti. Isän luovuttamattomiin oikeuksiin kuuluva kännääminen jää lasten kokemusmaailman ulkopuolelle.
– Ehdottomasti kielletyn alkoholin käytön raja kulkee samassa kohdassa kuin perinteisen isyyden aikoina: juominen ei saa haitata perheen toimeentuloa. Halveksituin juomisen tapa on se, jossa kaikki rahat menevät viinaan, ja mies perheineen päätyy yhteiskunnan elätiksi.
Humalajuominen on muuttunut sallitummaksi myös naisille, ja erityisesti nuorille naisille. Naisten juomista koskevat sosiaaliset säännöt eivät kuuluneet Salon tutkimukseen. Hän kuitenkin uskoo, että naiset ja äidit perustelisivat humalajuomistaan toisin kuin miehet.
– Isän suhde lapsiin on hoivaisyyden aikanakin erilainen kuin äidillä. Äiti tuskin selittäsi tarvettaan humalajuomiseen kantamansa kasvatusvastuun raskaudella, Salo arvelee.
Perhe voi kärsiä joka tapauksessa
Ongelmallisinta isien vaalimissa ja kulttuurisesti hyväksytyissä juomatavoissa on Salon mukaan se, etteivät niiden perustelut kestä päivänvaloa. Perhe voi kärsiä isän juomisesta silloinkin, kun se on vallitsevan tulkinnan mukaan ”ongelmatonta”.
– Aikaisempien tutkimuksen perusteella tiedetään, että joka neljäs nuori kokee vanhempien alkoholikäytöstä aiheutuneen itselleen ongelmia, ja 80 prosentissa tapauksista ongelmat ovat seurausta nimenomaan isän juomisesta. Näin siitä huolimatta, että suuressa osassa tapauksista isän juominen on pysynyt kulttuurisesti hyväksytyissä rajoissa.
Humalajuominen kotona tuomittiin Salon tutkimassa aineistossa yleisesti, mutta paljon vähemmän pohdittiin esimerkiksi sitä, miten aamuun asti venähtäneestä saunaillasta kotiin palaava isä lasta kohtaan käyttäytyy. Onko hän tavallista kärttyisämpi, ehkä aggressiivisempikin?
– Sitäkään ei juuri mietitty, mitä isän toistuvat poissaolot kotoa lapselle tarkoittavat. Lapsi saattaa kokea merkitsevänsä isälle vähemmän kuin viikonlopun ryppyreissut.
Väitös: Arttu Salo: Naama ruttuun muualla, kotona kohtuudella: isien alkoholinkäytön kulttuurinen moraalikoodisto ja isille sallitut alkoholinkäytön tavat. Tampereen yliopisto 2021.
