Anteeksiantamattomuus on rasite keholle ja mielelle – Näin pyydät ja annat anteeksi oikein

Anteeksiantaminen ja -pyytäminen vapauttavat vihasta, katkeruudesta ja syyllisyydestä. Ihmissuhteet saattavat nousta uuteen kukoistukseen.

Anteeksi antaminen

Kuva: Mostphotos

Teksti Hanna Vilo

Vihan, kaunan ja katkeruuden tunteet ovat osa normaalia elämää. Jos ne jäävät vaivaamaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi, koko elämä alkaa tuntua raskaalta. Kostonhimoinen ihminen satuttaa eniten itseään. Siksi on tärkeää opetella antamaan anteeksi.

Kriisityöntekijä ja psykoterapeutti Veli-Matti Husso Suomen Mielenterveys ry:stä kertoo, että anteeksiantamattomuus on aina rasite sekä keholle että mielelle. Vihan, kaunan ja katkeruuden tunteet lisäävät stressiä ja pitävät hermoston ylivireänä.

– Elimistö käy kiivaasti, koska keho pyrkii puolustautumaan uusia loukkauksia vastaan.

Ylivireyden takia ihminen on hereillä ollessaan kireä ja varautunut. Öisin se taas aiheuttaa usein unettomuutta.

– Kenenkään ei ole pakko antaa anteeksi, jollei ole siihen valmis. Kannattaa kuitenkin muistaa, että anteeksiantaminen on ennen kaikkea lahja, jonka ihminen antaa itse itselleen, Husso sanoo.

Tietoista irtipäästämistä

Jotta voi antaa anteeksi, on tärkeää ymmärtää, mitä anteeksiantaminen on. Husson mielestä se tarkoittaa tietoista päätöstä päästää irti vihan ja katkeruuden tunteista sekä kostoajatuksista. Anteeksiantaminen ei kuitenkaan tarkoita, että pahat teot ja kaltoinkohtelu pitäisi hyväksyä.

– Se ei myöskään tarkoita, että anteeksiantaja antaa samalla luvan kohdella itseään huonosti, Husso sanoo.

Anteeksiantamisen prosessi vaihtelee sen mukaan, onko kaltoinkohtelija läheinen vai vieras. Jos kaltoinkohtelija on läheinen, on tärkeää, että loukkaus käsitellään yhdessä puhumalla, jotta ihmissuhde voi jatkua terveellä pohjalla.

Aito anteeksiantaminen voi tapahtua, kun loukannut ihminen ymmärtää, mitä hän on tehnyt ja pyytää vilpittömästi tekoaan anteeksi. Husso myös korostaa, että aidossa anteeksipyynnössä ei ole koskaan selitteleviä mutta- tai jos-lauseita.

– Ne mitätöivät anteeksipyynnön kokonaan ja siirtävät vastuuta loukkauksesta loukatulle. Silloin anteeksipyyntöä ei tarvitse hyväksyä.

Jos loukannut ihminen ei ole kovin läheinen, hänelle voi antaa anteeksi ilman keskustelua. Husson mielestä hänen kanssaan ei myöskään tarvitse yrittää rakentaa ihmissuhdetta uudelleen.

– Anteeksiantaminen voi tapahtua myös kaikessa hiljaisuudessa.

Prosessi vie aikaa

Anteeksiantaminen on prosessi, johon kuuluu monia eri vaiheita. Ne vievät paljon aikaa. Ensimmäinen vaihe on käydä loukatuksi tulemisen kokemus läpi ja miettiä, mitä oikein tapahtui.

– Kannattaa analysoida, mitä tarkkaan ottaen on sanottu ja tehty, ja miltä kokemus on itsestä tuntunut, Husso sanoo.

Kun omat tunteet ja ajatukset ovat selvinneet, voi siirtyä prosessin toiseen vaiheeseen. Silloin tilanne kannattaa käydä läpi luotettavan ihmisen kanssa, sillä toinen auttaa peilaamaan tilannetta takaisin. Samalla kokemuksen voi pukea sanoiksi.

– Yleensä toisen ihmisen kanssa puhuessa saa myös empatian ja ymmärryksen tunteita, jotka ovat loukatulle tärkeitä.

Anteeksiantamista ei kannata yrittää kiirehtiä, sillä se ei auta. Itselle täytyy antaa rauhassa aikaa tuntea kaikki loukatuksi tulemiseen liittyvät tunteet. Usein esiin voi putkahtaa syvällä olevia syyllisyyden ja häpeän tunteita. Hyvä tapa purkaa niitä on puhua niistä ääneen ihmiselle, johon luottaa.

Prosessin kolmannessa vaiheessa loukattu tekee tietoisen päätöksen antaa anteeksi. Vihan ja katkeruuden tunteet saattavat kuitenkin putkahtaa mieleen senkin jälkeen.

– Kun kielteiset tunteet tulevat mieleen, ne täytyy tietoisesti pistää uudestaan poikki.

Identiteetti saattaa muuttua

Prosessin viimeisessä vaiheessa anteeksiantaja julkistaa oman anteeksiantonsa. Hän kertoo jollekulle läheiselleen, että on tullut loukatuksi mutta on päättänyt antaa kokemuksen anteeksi.

– Julkistaminen vahvistaa päätöstä ja vie prosessin loppuun, Husso kertoo.

Anteeksiantamisen kokemus on vahva ja se saattaa jopa muuttaa ihmisen identiteetin.

Niin kauan kuin loukattu kantaa vihaa ja katkeruutta, hän kantaa usein uhrin identiteettiä.

– Ihmisen koko identiteetti saattaa rakentua sen ympärille, että häntä on kohdeltu huonosti.

Kun loukattu päättää antaa anteeksi, hän saa samalla kokemuksen, että voi itse vaikuttaa elämäänsä. Samalla hän alkaa rakentaa identiteettiään toimijuuden ympärille.

– Ihminen oivaltaa, että hän voi itse muuttaa elämässään asioita. Kun hän löytää itsestään toimijan, hän löytää myös paljon uutta voimaa.

Myös anteeksipyytäminen kannattaa

Myös anteeksipyytäminen vapauttaa ihmisessä paljon voimavaroja. Jos on loukannut toista, ainoa tapa ottaa tilanteesta vastuu on pyytää anteeksi.

Anteeksipyytäjän on tärkeää ilmaista, että hän ymmärtää, miltä loukatusta tuntuu ja mitä hän on aiheuttanut. Vain silloin anteeksipyyntö on vilpitön.

Husson mukaan ihmisyyteen kuitenkin kuuluu, että aina omien tekojen seurauksia ei yksinkertaisesti ymmärretä. Loukannut ei siis itse ymmärrä loukanneensa. Silloin loukatun on tärkeää ilmaista loukanneelle, mistä hän on pahoittanut mielensä. Esimerkiksi parisuhteessa on tavallista, että ihmiset ovat vihaisia jostakin loukkauksesta, mutta he eivät kuitenkaan suoraan sano, mistä on kyse.

– Kun loukattu kertoo tunteistaan suoraan, loukkaaja saa mahdollisuuden pyytää anteeksi. Vilpitön anteeksipyyntö lisää usein parisuhteen turvallisuuden tunnetta.

Kaikki eivät kuitenkaan pysty pyytämään anteeksi. Husson mukaan he eivät yleensä kykene näkemään itsessään vikoja tai puutteita, eivätkä siksi myöskään pysty korjaamaan ihmissuhdetta pyytämällä anteeksi.

– Silloin kannattaa muistaa, että anteeksipyyntö ei ole anteeksiannon edellytys. Anteeksi voi antaa myös loukkaajan sitä tietämättä.

Näin pyydät ja annat anteeksi oikein

Jos anteeksipyytäminen tuntuu vaikealta, aloita harjoittelu pienistä arjen tilanteista. Jos olet tölväissyt, mokannut tai huomaat toimineesi jotakin kohtaan väärin, pyydä anteeksi. Kaikki tekevät toisinaan virheitä. Anteeksipyytämisestä ei kannata tehdä itselleen mitään kynnyskysymystä tai performanssia.

Ole vilpitön. Uskalla nähdä oma toimintasi toisen silmin.

Älä puolustaudu, äläkä selittele tekojasi tai sanomisiasi. Älä vyörytä vastuuta toiselle sanomalla, että ikävää, kun sinä koit tilanteen noin. Pyydä reilusti anteeksi ja kerro olevasi pahoillasi siitä, mitä olet saanut aikaan.

Aina ihminen ei itse ymmärrä tehneensä mitään väärää. Anteeksipyyntöä toivovan täytyy silloin kertoa loukkaajalle, miksi hänen puheensa tai tekonsa loukkasi.

Puhu minä-lauseilla. Minusta tuntui pahalta. Minä tulin surulliseksi ja vihaiseksi. Minä olisin toivonut.

Vältä sinä-kieltä. Jos puhut sinä-kieltä eli syytät, keskustelukumppanin puolustus nousee heti pintaan. Silloin hän ei pysty keskustelemaan asiasta.

Anteeksipyynnön voi ottaa vastaan, vaikka et vielä olisikaan valmis antamaan anteeksi. Voit kaikessa rauhassa itse vielä prosessoida asiaa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Onnellisuus auttaa muuttamaan elintapoja paremmiksi

Luonnonkasvit hoitavat mieltä ja kehoa

Alkaako loma? Ota aikaa rentoutumiselle ja palautumiselle