Eräässä tutkimuksessa monet koehenkilöt antoivat mieluummin itselleen sähköiskuja kuin viettivät aikaa tekemättä mitään. Heille keljukin tekeminen oli siis mitääntekemättömyyttä parempi vaihtoehto.
Tylsyys voi tuntua niin tuskaisalta, että siitä pyristelee eroon keinolla millä hyvänsä. Ei siis ihme, että puhelimen plärääminen kassajonossa ja työmatkabussissa on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Työelämän intensifikaatio, kiihtynyt elämäntahti ja 24/7 viihdevirta takaavat tylsyyden helpon turruttamisen – tai sen, ettei välttämättä edes ehdi pitkästyä.
Tylsyyden torppaaminen on ongelmallista kahdesta syystä. Ensinnäkin tylsyyden tainnuttajat ovat usein haitallisia. Pakopaikka tylsyydestä voi löytyä esimerkiksi päihteistä, tunnesyömisestä tai liiallisesta shoppailusta.
Toiseksi tylsyydestä on hyötyäkin. Joutenolo elvyttää aivoja ja pitkäveteisyydessä voi syntyä se, mitä kiire ei ehdi tarjota. Tätä kuvaavassa tutkimuksessa koehenkilöt keksivät muovipikareille käyttötarkoituksia. Tästä luovuutta vaativasta tehtävästä suoriutuivat paremmin he, jotka tekivät ennen ideointia tylsän rutiinitehtävän. Vaikka pitkästyminen puuduttaa, on se myös luovuuden lähde.
Kaikilla tunteilla on mukanaan viesti, eikä tylsyys ole tästä poikkeus. Rakkaus kertoo välittämisestä ja kateus siitä, että toisella on jotain, mitä itse haluaisi. Tylsistyminen työssä eli boreout kertoo oppimisen, osaamisen hyödyntämisen tai vaihtelun puutteesta. Yleisemmin tylsyys viestii merkityksellisen ja mielenkiintoisen sisällön vähyydestä.
Tylsyys on siis kuin hälytysjärjestelmä, joka varoittaa, kun kaikki ei ole hyvällä tolalla. Näin tylsyydestä voi löytää motivoivaa voimaa: se tarjoaa yllykkeen ohjata elämää mielekkäämpään suuntaan.
Pitkästyminen puuduttaa, mutta se on luovuuden lähde.
Jos tylsyyden sysää toistuvasti sijaistekemisellä syrjään, jää sen viesti kuulematta. Ja mitä vähemmän viettää aikaa tylsyydessä, sitä neuvottomammaksi sen äärellä tulee – ja sitä herkemmin sen torjuu. Jos siis kahvikupin juominen ilman oheistekemistä on kerrassaan mahdotonta, on tylsyydensietoa syytä treenata.
Tylsyyttä on silti turha idealisoida. Liian pitkä tylsyys johtaa apatiaan. Tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky laskevat, oppiminen ja työteho heikkenevät. Työssä tylsistyminen on aiheuttanut myös onnettomuuksia ja työtapaturmia.
Tylsä fakta siis: olennaista tylsyyden kanssa on tasapainoilu. Liika tylsyys turruttaa, liian vähä uuvuttaa. Tylsyydestä ei tarvitse verhota viehättävää, eikä siinä pidä piehtaroida. Sitä ei tarvitse pelätä eikä juhlia. Tylsyys on elämässä kuin chili ruoanlaitossa: ripauksena virkistävä, liiallisena sietämätön.
