Millaista on tavallinen lounaskeskustelu työpaikallasi? Puhutteko töistä? Viikonlopun suunnitelmista? Arvaan, että puhe kääntyy helposti myös ruokaan.
Ruoka on arkinen asia, joka voi vaikuttaa harmittomalta keskustelunaiheelta. Syöminen ei kuitenkaan ole vain biologinen perustarve. Ruokaan kytkeytyy arvolatauksia, tunteita ja monilla myös päänvaivaa ja psyykkistä kipuilua.
Siksi lisäkysymyksiä: Miten puhuisit, jos tietäisit, että jollekin kahvihuoneessa syöminen on syystä tai toisesta vaikeaa? Mitä sanoisit tai mitä jättäisit sanomatta, jos tietäisit lounasseuralaisesi kärsivän syömishäiriöstä? Nämä kysymykset eivät ole välttämättä teoreettisia. Häiriintyneen syömisen oireita tai ongelmallinen suhde ruokaan on tutkimusten mukaan jopa kymmenillä prosenteilla työikäisistä. Ei ole harvinaista, että ruoka on herkkä ja vaikea aihe.
Ruokavalintojen kommentointi, selittely, jälkkärin tuputtaminen, dieettiutelut tai heitto ”Mihin tuo kaikki ruoka sinussa uppoaa?” voivat tehdä lounastauosta piinapenkin. Ne ovat itseasiassa huonoja pöytätapoja, jotka rikkovat ruokarauhan.
Työpaikan hyvät pöytätavat perustuvat huomaavaisuudelle. Koska syömisen pulmat eivät näy ulospäin, emme voi tietää, ketä leppoisaksi aiottu sutkautus satuttaa. Jätetään siksi valinnat ja tottumukset kyseenalaistamatta. Ei kauhistella määriä tai energiatiheyttä, eikä yritetä vaikuttaa toisten valintoihin. Anna kieltäytyä palaveripullasta äläkä vahdi, kuka syö kaikki keksit. Sinunkaan ei ole syytä kuuluttaa, että otit ison annoksen pastaa, koska menet illalla kuntosalille. Voit selittelemättä syödä sopivan määrän ruokaa.
”Eikö mistään saa enää puhua?”, saattaa joku tuhahtaa. Kyllä ruoasta saa puhua. Mutta se on taitolaji. Puhu ruoasta neutraalisti tai myönteisesti, moralisoimatta ja kategorisoimatta ruokaa hyväksi tai huonoksi. Arvostelevat ilmaukset, kuten höttöhiilari, kaloripommi ja roskaruoka, kannattaa karsia sanavarastosta. Vaikka kommentoisit vain omia valintojasi, tulet samalla arvottaneeksi muiden ruokavalioita.
Jos ruokapuhe tuntuu hankalalta, niin puhu jostain muusta: säästä, lemmikeistä, lempisarjastasi. Ruoan ei tarvitse olla ateriahetken pääroolissa. Pöytätapojen mestari myös puuttuu haitalliseen ruokapuheeseen ja osaa vaihtaa aihetta.
Syömisen kanssa kipuilevalle ruokapuhe merkitsee enemmän kuin se, ovatko kyynärpääsi pöydällä. Sanoilla on valtava voima. Käytetään niitä ajattelevaisesti myös lounaspöydässä. Riippumatta siitä, onko oma suhteesi ruokaan mutkaton vai jännitteinen, tulet samalla vaalineeksi myös omaa ruokarauhaasi.
Syömishäiriöliitto on kuvannut ruokarauhaa Ruokarauhan julistuksessa, joka on saatavilla vapaasti internetistä.
Psykologi, valmentaja ja tietokirjailija Anu Tevanlinna kirjoittaa SuPer-lehteen kolumneja työelämästä ja hyvinvoinnista.
Lue myös:
Hoidammeko mieltä yhtä tunnollisesti kuin ihoa – onko sinulla mielenhoitorutiini?
