Elämänlaatu ja jaksaminen ovat koetuksella, jos koko ajan joutuu venymään työssään – Kohtuus kaikessa, erityisesti joustavuudessa

Psykologi, valmentaja ja tietokirjailija Anu Tevanlinna kirjoittaa SuPer-lehteen kolumneja työelämästä ja hyvinvoinnista.

Kuva: Mostphotos

Teksti Anu Tevanlinna

”Olen vastuunkantaja, liian kiltti. Suoritan.” Näin moni uupumuksen kokenut kuvaa itseään vastaanotollani. Hän kertoo olevansa se, joka huolehtii, hoitaa, myöntyy ja joustaa.

Tilanteet ovat tietysti yksilöllisiä ja uupumuksen taustatekijät moninaisia. Jokainen joustava ei uuvu, eivätkä kaikki uupumuksen kokeneet ole erityisen joustavia. Kuulen kuitenkin toistuvasti tarinan siitä, miten joustavuus on ensin toiminut, mutta lopulta vienyt jaksamisen.

Joustavuus, kiltteys ja vastuunkanto ovat hyveitä, joita ilman nykyajan työelämässä on vaikea pärjätä. Niistä on selkeä hyöty ja niitä arvostetaan. Mutta se, mitä työelämässä arvostetaan, voi sisältää uupumuksen siemenen. Se siemen kasvaa, jos ympäristö ruokkii sitä.

”Joustamisesta tulee  helposti tapa.”

Lisätöiden vastaanottamiseen, työvuoron venyttämiseen tai sähköposteihin vastaamiseen lomalta suhtaudutaan tyypillisesti vähintäänkin sallivasti, usein tyytyväisenä, joskus jopa ihaillen. Kiitokset ja kehut ovat myönteinen seuraus, joka kannustaa joustamaan jatkossakin. Joustamisesta muodostuu helposti tapa.

Jokainen työelämän jousto on kuitenkin jostain muusta pois, ja toistuvien myönnytysten vanavedessä elämänlaatu ja jaksaminen kärsivät. Erityisesti jos kiire, vajaat resurssit, määrä- ja laatupaineet tai jatkuvat muutokset ovat työn arkea, joustavuutta täytyy annostella harkiten ja suunnata se tarkoin. Vaikka välillä voi antaa parhaansa, vastapainoksi joskus on höllättävä.

Mainos

On asioita, jotka todellakin on tehtävä hyvin. Mutta on myös asioita, jotka voi jättää tekemättä tai jotka voi tehdä pienemmällä panoksella. Hyvinvoinnille suotuisa, terve joustavuus on kykyä erottaa nämä ja valita, mihin rajalliset voimavaransa suuntaa. Terve joustavuus ei palvele muiden miellyttämistä tai sisältä kumpuavaa suorittamisen tarvetta, vaan hyvinvointia ja hyvää elämää. Joustoa ei tehdä silloin jaksamisen kustannuksella, vaan sitä vaalien. Joustavuudelle asetetaan siis rajat.

Rajoja joustavuudelle tarvitaan myös ulkopuolelta. Jos minulta kysytään, niin aivan liian harvoin annetaan suora käsky sulkea työpuhelin ja -sähköposti työajan ulkopuolella tai kielletään venyttämästä työpäivää. Nimittäin tunnollinen puurtaja tai työstä irrottautumista kaipaava suorittaja tarvitsisi juuri sitä: määräyksen tai ainakin paheksuntaa, jos työt valtaavat elämää.

Joustavuus on esimerkki siitä, miten myönteinen kääntyy kielteiseksi, jos sitä on liikaa. Joustavuus on vahvuus vain, jos sitä osaa annostella kohtuudella. Vanha viisaus toteaa kohtuus kaikessa – muistetaan tämä myös työelämän joustavuudessa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Ruokarauha työpaikalle – kahvihuoneen pöytätapoihin kuuluu huomaavainen ruokapuhe

Uusi vuosi, uusi elämä – mikä uudenvuodenlupauksissa vetoaa?

Hoidammeko mieltä yhtä tunnollisesti kuin ihoa – onko sinulla mielenhoitorutiini?