Taidamme kaikki tuntea hänet: tyypin, joka pätee ja tietää paremmin kuin muut. Minäkin tapasin taannoin besserwisserin. Kun omaa etua ajava käytös raivostutti vielä seuraavana päivänä, pohdin, mitä toiminnan taustalla on. Miksi besserwisser toimii, kuten toimii?
Besserwisseriydessä voi olla kyse esimerkiksi kömpelöistä sosiaalisista taidoista tai vääristynyt kuva omasta ylivertaisuudesta. Sille ei ole yhtä selitystä tai määritelmää. Usein itseään korostava toiminta on kuitenkin suojakuori. Sen tarve nousee siitä, että sisimmässään besserwisser ei koe olevansa erinomainen. Päinvastoin: uskomus huonommuudesta on sitkeä ja niin arka paikka, että sen yrittää piilottaa muilta – ja itseltäänkin.
Feikki varmuus on haarniska syvälle juurtunutta epävarmuutta vastaan. Yritys kontrolloida paikkaa puutteellista turvallisuuden tunnetta. Oman aseman pönkittäminen on suojaviitta riittämättömyyttä vastaan ja kaikkitietävyys kilpi kelpaamattomuudelle.
Rakentamalla panssaria hauraalle itsetunnolle besserwisser suojautuu pahimmalta peloltaan: siltä, että on epätäydellinen. Besserwisserille muiden osaaminen on piinaava uhka. Hän ei voi hyväksyä, että on joku jossain suhteessa häntä parempi. Hän löydä rauhaa keskeneräisyytensä kanssa.
Mielen vahvuutta on kokea itsensä hyväksi puutteista huolimatta. Epätäydellisyys on aitoutta ja aitous ihmissuhteiden liimaa. Todennäköisesti siis pidämme enemmän hänestä, joka on oma itsensä kuin hänestä, joka pinnistelee kiillottaakseen kulissit kuntoon. Besserwisserin pyrkimys ylivertaisuuteen näyttäytyy ylimielisyytenä. Oikeastaan se on kuitenkin avunhuuto, jota kaiken tietävä ei ehkä tiedä huutavansa.
Itsensä todistelu vie voimat – ja tuo suoranaista haittaa työyhteisöön. Vaikka besserwisserin aie on muiden satuttamisen sijaan itsensä suojaaminen, on töykeä käytös toimintaa, johon voi – ja pitää – puuttua. Ymmärrys ei tarkoita alistumista.
Haavoittuvuus yhdistää paremmin kuin huippuunsa kiillotettu pinta.
Tarve kokea itsensä päteväksi on lopulta meihin jokaiseen sisäänrakennettu. Työelämässä onkin helpompaa todistella kykyjä kuin näyttää heikkous. Haavoittuvuus kuitenkin yhdistää paremmin kuin huippuunsa kiillotettu pinta. Besserwisser jää paljosta paitsi. Tietäjä vailla tilannetajua säälittää ja herättää myötätuntoakin: mahtaa olla raskasta, kun ei tunne kelpaavansa, vaikka kuinka yrittää.
Arvelen, että jokainen meistä joskus pelkää, ettei riitä. Silloin yksi käpertyy hiljaisuuteen, hyökkää itseään vastaan, kietoutuu itsesyytöksiin. Toinen jyrän lailla rynnii, hakee hyökkäyksestä turvaa, peittää pelon voimalla. Ja joku ehkä kirjoittaa aiheesta kolumnin.
