Vasu-keskusteluissa ei aina kuulu vanhempien eikä lasten ääni

Varhaiskasvatussuunnitelma eli tuttavallisemmin vasu on parhaimmillaan varhaiskasvattajien työtä tukeva väline. Äskettäin julkaistu väitöstutkimus osoittaa ongelmia vasukeskusteluiden kirjaamisen käytännöissä.

Päiväkodin hektisessä arjessa vasu usein typistyy byrokraattiseksi velvollisuudeksi. Kuva: Mostphotos

Varhaiskasvatussuunnitelma on päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle laadittava henkilökohtainen asiakirja, jossa määritellään, miten lapsenkehitystä ja oppimista tuetaan.

Suunnitelma laaditaan lapsen vanhempien tai muun huoltajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Sen toteutumista on seurattava ja se on päivitettävä vuosittain.

Byrokraattiselta velvollisuudelta kuulostavan vasun tarkoitus on hyvä: Tavoitteena on esimerkiksi se, että varhaiskasvatuksen laatu on tasainen eri puolilla Suomea ja erilaisissa päivähoitopaikoissa. Sen pitäisi myös toimia päiväkodissa opetusta ja kasvatusta tukevana työkaluna.

Käytännössä vasu ei kuitenkaan aina vastaa tarkoitustaan.

Mainos

Tämä kävi ilmi myös äskettäin Jyväskylän yliopistossa tarkistetussa väitöstutkimuksessa. Kasvatustieteen tohtori, tutkija Noora Heiskanen tarkasteli väitöksessään 108 lapsen pedagogisia asiakirjoja päiväkodin tai perhepäivähoidon aloituksesta esikouluun asti.

Tulokset osoittivat, että asiakirjat jäävät usein ongelmakeskeisiksi kuvauksiksi vallitsevasta tilanteesta ja lapsen tuen tarpeista.

Toinen keskeinen havainto oli se, että vasuun kirjatut tukitoimet saattavat toistua samanlaisina vuodesta toiseen tai ne kirjoitetaan hyvin epäselvästi.

Heiskanen pitää mahdollisena, että kun kirjatut sisällöt on kuvattu epätarkasti ja ne toistavat itseään vuodesta toiseen, suunnitelmat eivät ohjaa pedagogiikan toteuttamista parhaalla mahdollisella tavalla.

Suunnitelmat eivät ohjaa pedagogiikan toteuttamista parhaalla mahdollisella tavalla.

– Varhaiskasvatussuunnitelmassa prosessi jatkuu vielä kirjoittamisen jälkeen. On tärkeää, mitä suunnitelmassa lukee, mutta hyväkään asiakirja ei tue lasta vaan siihen tarvitaan ammattilaisia, jotka herättävät vasuun kirjatut suunnitelmat eloon arjessa.

Heiskanen muistuttaa, että kaikkien varhaiskasvatuksessa lasten kanssa työskentelevien henkilöiden tulisi tutustua ja sitoutua vasun toteuttamiseen.

– Asiakirjan henkiin herättäminen tehdään yhdessä kaikkien lapsien kanssa toimivien ammattilaisten kesken, hän toteaa.

 

Kysy lapselta mitä hän tarvitsee

Noora Heiskasen väitöstutkimus osoitti myös, että vanhempien näkökulma varhaiskasvatussuunnitelmassa jää usein irralliseksi.

Tutkija pitää hyvänä asiana, että vanhempia kuullaan, mutta asiakirjoihin heidän mielipiteensä ovat usein hajanaisia huomioita tai niitä käytetään vahvistamaan varhaiskasvattajan omaa näkemystä.

– Asiakirjojen kirjauksissa vanhemmilta ja lapsilta puuttuu todellinen valta vaikuttaa varhaiskasvatuksen suunnitteluun. Varsinkin lapset pääsevät harvoin kertomaan mihin ja millaista tukea he tarvitsevat.

Noora Heiskanen kannustaa varhaiskasvattajia aktiivisemmin auttamaan lasta ilmaisemaan mielipiteensä.

– Aikuinen voi esimerkiksi rohkaista tai tukea lasta laittamalla kämmenen hetkeksi hänen selkäänsä ja kysyä hetken päästä, huomasiko lapsi tämän ja auttoiko se häntä. Näin voidaan tuoda hyvinkin pienen lapsen näkökulma esiin tuen suunnitteluun liittyen.

Heiskanen muistuttaa, että lapset ovat viisaita ja hyvin kartalla asioista, vaikka eivät vielä osaisi ilmaista itseään puheella.

– Lapsen näkökulman tavoittamiseen on monta keinoa. Esimerkiksi jos puhumaton lapsi nauttii musiikkia kuunnellessaan, musiikkia voi kokeilla rauhoittumisen tukena.

 

Vasu on vaikea, mutta vaivannäkö palkitsee

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Noora Heiskanen myöntää, että varhaiskasvatussuunnitelman kirjoittaminen voi olla vaikeaa ja viedä paljon aikaa. Muuttuva varhaiskasvatuslaki on niin ikään haastanut päiväkotien työntekijöitä.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana varhaiskasvatuksessa on tapahtunut hirvittävän paljon. On tullut uusia säädöksiä, lomakkeita, toimintatapoja ja suunnitelmia. Tarvitaan aikaa, että uudet ohjeistukset osataan ottaa haltuun, Heiskanen sanoo.

Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut hirvittävän paljon. Tarvitaan aikaa, että uudet ohjeistukset osataan ottaa haltuun.

Hän katsoo kuitenkin, että vasuun käytetty vaivannäkö maksaa itsensä takaisin. Kun tiedetään, mitä asiakirjaan pitää kirjoittaa, sen laatiminen ei vie kohtuuttomasti aikaa.

Siihen pääseminen vaatii kuitenkin koulutusta.

Heiskanen mainitsee Opetushallituksen laatimat avoimet verkkomateriaalit, joiden avulla asiassa pääsee alkuun. Myös päiväkodin johdossa pitäisi olla ymmärrys vasun merkityksestä.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Lastenhoitajat tarvitsevat tietoa työnsä tueksi

Suomalainen mielenterveyspolitiikka keskittyy koko kansan hyvin voimiseen, mutta kaikkein sairaimmat ihmiset on unohdettu

Pohjois-Suomen osuuskunta ei suostu neuvottelemaan hoitajien työehtosopimuksesta – SuPer ja Tehy asettivat osuuskunnan hakusaartoon