– Kannattaa käydä katsomassa, millaisessa kunnossa meidän ikäihmisemme ovat kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoidossa.
Tällaisia terveisiä SuPerin vanhustyön asiantuntija Sari Ilonummi lähettäisi työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtajalle Risto Murrolle, muille talousvaikuttajille ja päättäjille.
– Luulen, että jos totuutta ei tiedä, mielikuvat vanhustenhoidosta ovat kaunisteltuja. Helposti ajatellaan esimerkiksi, että ympärivuorokautisessa hoidossa nukutaan yöt rauhallisesti.
Murto herätti hiljattain vilkkaan keskustelun esittämällä, että aikuisten lasten tulisi ottaa enemmän vastuuta ikääntyvien vanhempiensa hoidosta. Ehdotusta on kritisoitu muun muassa siitä, että se eriarvoistaisi hoitoa perhetilanteen ja varallisuuden mukaan.
Kyse on myös naiskysymyksestä: hoivavastuu kasautuu tutkitusti keski-ikäisille naisille.
– Jos paine omien vanhempien ja kenties appivanhempien hoitamiseen kasvaisi, kasautuisiko se vielä entistä enemmän lähihoitajille? Hehän sen työn osaavat. Samaan aikaan etsitään keinoja hoitohenkilökunnan riittävyyteen tulevaisuudessa. Jotain nurinkurista tässä koko yhtälössä on, Ilonummi pohtii.
Ilonummi pitää keskustelua sinänsä tärkeänä: vanhuksia on paljon jo nyt, määrä kasvaa vuosikymmenien ajan, ja jotenkin on huolehdittava, että jokainen saa ihmisarvoisen elämän loppuun saakka. Hänen mukaansa on hyvä kysyä, pitäisikö omaisten olla enemmän tekemisissä ikääntyvien kanssa, mutta nyt keskustelun tavoitteena näyttää olevan vain säästää vanhustenhoidosta.
– Se ei käy. Vaikka maksaa ja vaikka ei haluttaisi, tarvitsemme lisää ikääntyneiden palveluita. Ilman rahaa tätä kriisiä ei ratkaista.
Säästökohteet ovat vähissä
Myös poliittinen ohjaus on viime aikoina tähdännyt säästöihin. Vuoden alussa ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitusta laskettiin 0,65:stä 0,6:een. Palveluiden kustannuksia on koetettu painaa alas niin kotihoidon ensisijaisuudella kuin yhteisöllisellä asumisella. Lisää säästöä aiotaan tehdä korvaamalla osa hoitajista teknisillä laitteilla ja sovelluksilla. Tätä koskeva laki on tarkoitus saada voimaan mahdollisesti ensi vuoden alussa.
Ilonummen mukaan kaikki ratkaisut eivät ole toivottomia, mutta liikkumavaraa on vähän, sillä palveluista on leikattu jo niin paljon.
– On hyvä muistaa, että lait määräävät myös palveluiden oikea-aikaisuudesta ja laadusta. Kotihoidossa ja vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa on karsittu kaikki mahdollinen ulkoilusta kuntoutukseen. Jäljellä on enää perushoito ja sairaanhoito, ja kumpikin vaatii ammattitaitoa.
Asiakkaat ovat myös entistä huonokuntoisempia. Useimmilla on muistisairaus. Lisäksi monilla on muita vakavia sairauksia, joiden hoitoa ei voi jättää omaisten vastuulle.
– Kuinka moni omainen hallitsee vaativan haavanhoidon ja lääkehoidon tai osaa huoltaa esimerkiksi dreeniä? Lähihoitajatkin kouluttautuvat voidakseen tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla, Ilonummi toteaa.
Kuunnellaanko vanhusten mielipidettä?
Jo nyt monet suomalaiset huolehtivat ikääntyvistä läheisistään. Omaishoitajaliiton arvion mukaan noin 350 000 ihmistä on pääasiallisessa vastuussa läheisensä hoidosta. Vain noin 15 prosentilla heistä on virallinen omaishoitosopimus, mikä tarkoittaa, että valtaosa tekee työn ilman sopimusta ja usein ilman riittävää tukea.
Ilonummi muistuttaa, että jos vastuuta siirretään entistä enemmän omaisille, hoidon laatu kärsii ja pahimmillaan vaarassa on sekä vanhuksen että omaisen turvallisuus.
– Lähihoitajien ja muiden sote-ammattilaisten työntekoa valvoo Valvira. Omaisiaan hoitavia yksityishenkilöitä ei valvo kukaan.
Omaishoidon kuormittavuus lisää tutkitusti lähisuhdeväkivallan riskiä. Toisaalta myös muistisairaudet voivat aiheuttaa arvaamatonta ja väkivaltaista käytöstä.
Omaisten ja hoitajien yhteistyö toimii Ilonummen mukaan useimmiten hyvin. Ilman vanhuspalveluita omaiset jäävät yksin, eikä monikaan tiedä, mitä kuormittavassa tilanteessa voisi tehdä tai mistä pyytää apua.
– Joskus itsemääräämisoikeus voi aiheuttaa hankausta. Omaiset eivät tiedä tai ymmärrä, että heillä ei ilman edunvalvontasopimusta ole oikeus päättää hoidettavan asioista, ja silloinkin itsemääräämisoikeus on ensisijaista.
Vanhuksen toiveet ja tahto tulee huomioida päätöksiä tehdessä myös muistisairauden edetessä. Siihen kuuluu myös toive ammattitaitoisesta hoidosta.
Lue myös:
