Ukrainan sota voi nostaa pintaan vanhoja muistoja – kuuntelemalla vanhuksia voimme oppia ymmärtämään sotaa pakenevia

Suomessa asuu paljon sodan kokeneita, jotka tarvitsevat juuri nyt kuuntelijaa ja keskusteluseuraa. Kuuntelemalla heitä voimme saada arvokasta tietoa siitä, miten haastavina aikoina pidettiin toisista huolta, tultiin toimeen vähällä ja ylläpidettiin toiveikkuutta.

Kuva Mostphotos

Teksti Mari Frisk

Ensin kaksi vuotta koronaa rajoituksineen, välissä valonpilkahduksia ja sitten Ukrainan sota.

– On luonnollista, että mielen hyvinvointi ja selviytyminen ovat nyt koetuksella, sanoo Sirkkaliisa Heimonen. Hän on sairaanhoitaja, psykologian tohtori ja Ikäinstituutin toimialapäällikkö.

Mitä läheisemmäksi ihminen mieltää asiat, sitä voimakkaampia tunnereaktioita ne saattavat aiheuttaa.

Matka Helsingistä Ukrainan rajalle on suunnilleen saman verran kuin matka Hangosta Utsjoelle, vähän alle 1400 kilometriä. Hyökkääjän kanssa on noin 1340 kilometriä itärajaa.  Asetelmassakin on jotain menneisyydestä tuttua, joten ei ihme, että mieleen hiipii pahaenteinen tunne, että historia toistaa itseään.

Uutiskuvien ukrainalaisiin on helppo samaistua, sillä ulkonäön ja pukeutumisen perusteella heitä ei suuresta osasta suomalaisia erota. Tuossa voisin olla minä. Tuossa voisi olla minun lapsenlapseni.

Mainos

Linkki omiin kokemuksiin 

Suomessa on paljon iäkkäitä, joita sota on koskettanut läheltä. He ovat joko eläneet lapsuuttaan sota-aikaan tai kasvaneet kodeissa, joissa vanhemmat ovat olleet sodassa ja sota on ollut jollain lailla läsnä. Myös nuorilla maahanmuuttajilla on omakohtaista kokemusta sodan keskellä elämisestä.

– Ukrainan sota voi hyvinkin nostaa muistoja ja tunteita pintaan, toimia ikään kuin linkkinä omiin kokemuksiin, Heimonen sanoo ja jatkaa: – Jälleenrakennusvuosina tunne- ja kokemuspuolta ei välttämättä käsitelty, vaan tunteet painettiin taka-alalle.

Seurauksena voi olla ahdistusta, alakuloa ja tarvetta puhua näistä kokemuksista.

– Muistot voivat herättää epävarmuutta ja turvattomuutta: leviääkö tämä sota, miten lastenlasteni käy, riittääkö ruokaa, Heimonen havainnollistaa.

Muistisairas ei välttämättä kuitenkaan löydä oikeita sanoja ja käsitteitä puhua asiasta, vaan hän voi reagoida esimerkiksi ahdistuneella käytöksellä ja unettomuudella.

Lähihoitajat ovat kohtaamisen ammattilaisia

– Kenelläkään meillä ei ole valmiita vastauksia, mutta on tärkeää antaa tilaa puhumiselle ja kuunnella huolenaiheita. Myötätuntoinen rauhoittelu luo turvallisuuden tunnetta.

Huoli tulevasta painaa hoitajaakin. Muistisairaskin voi aistia toisen huolen ja surun, vaikka hoitaja ei puhuisi asiasta. Ammatillisuudesta ei kuitenkaan voi tinkiä edes tällaisen kollektiivisen epävarmuuden aikana.

– Hoitajan on hyvä pitää omat pelot ja huolet ominaan. Se vaatii työskentelyä oman itsensä kanssa.

Mielen taidoille on nyt tarvetta.

– Jokaisen on hyvä pohtia, miten osaa rauhoitella ja tyynnytellä itseään epävarmuuden keskellä ja miten pystyy suuntaamaan huomion niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Kannattaa opetella tunnistamaan, mitkä ovat juuri minun voimavarani ja selviytymiskeinoni.

– Olisi hyvä, että työpaikoilla keskusteltaisiin ja sovittaisiin yhdessä, miten sodasta puhutaan ja miten sitä käsitellään asiakkaiden kanssa, ja mistä hankitaan keskusteluapua, jos sille on tarvetta.

Ukrainan sota on ennalta kokematon myös siinä mielessä, että sitä voi seurata melkein reaaliajassa ja moni on jäänyt uutiskoukkuun. Itsemääräämisoikeuden puitteissa aikuiselle ihmisille, iäkkäällekään ei voi määrätä ruutuaikaa.

– Omaisten, hoitajien ja muiden iäkkäiden parissa toimivien on kuitenkin hyvä varmistaa, etteivät sotauutiset ole läsnä yötä päivää ja mielenkiintoa voi myös yrittää ohjata muualle. Iäkkäät saattavat tarvita tukea medialukutaidossa, joten omaisten ja hoitajien kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi kanavavalintoihin.

Ikäihmiset ovat elämänkokemuksen asiantuntijoita

 Jos lähihoitajat ovat hyvän kohtaamisen ammattilaisia, niin ikäihmiset ovat elämänkokemuksen asiantuntijoita. Nämä kaksi yhdistämällä voidaan saada paljon hyvää aikaan.

Sirkkaliisa Heimonen peräänkuuluttaakin, että nyt on hyvä aika kuunnella ikäihmisiä ja heidän kokemuksiaan sota-ajasta.

– Voimme saada arvokasta tietoa siitä, miten haastavina aikoina pidettiin toisista huolta, tultiin toimeen vähällä ja ylläpidettiin toiveikkuutta.

Sodan kokeneet voivat myös auttaa meitä ymmärtämään ukrainalaisia ja heidän tarpeitaan eri tavalla.

Vanhukset ovat elämänsä varrella kohdannut isoja ja pieniä ongelmia ja selviytyneet niistä, joten he voivat osata tulla toimeen hankalien tunteiden kanssa nuorempiaan paremmin.

– Ikääntyminen kerryttää osaltaan elämänkokemusta, perspektiiviä ja ymmärrystä ja näistä muodostuu omalta osaltaan kivijalka mielen hyvinvoinnille, Heimonen muistuttaa.

Keskusteluapua tarjolla

SOSTEn sivuilla on kattavasti tietoa sosiaali- ja terveysjärjestöjen tarjoamasta avusta ja tuesta sekä tietoa siitä, miten ihmiset voivat järjestöjen kautta auttaa ukrainalaisia. Myös monet seurakunnat tarjoavat keskusteluapua.

 

 

 

 

 

Sinua voisi kiinnostaa myös

Gerontologian professori Marja Jylhä: ”Henkilöstömitoituksen peruminen on omiaan karkottamaan hoitajia alalta”

Perhevapaauudistus näkyy uusissa työehtosopimuksissa ja vaikuttaa viipeellä myös varhaiskasvatukseen

Kia Lampi: ”Kuukautishäpeä näkyy työpaikoilla”