Usein sanotaan, että suomalaiset lapset leikkivät pidempään kuin monessa muussa maassa. Pitääkö tämä yhä paikkansa?
Tänä vuonna julkaistussa Lapsibarometrissä esikouluikäiset lapset arvioivat muiden taitojen ohella leikkimisen omaksi vahvuudekseen. Samassa kyselyssä joka kolmas eskarilainen on kuitenkin sitä mieltä, ettei saa leikkiä eskarissa riittävästi. Kasvattajilla on suuri merkitys siihen, toteutuuko lasten leikki varhaiskasvatuksessa. Lastenhoitajan ei välttämättä tarvitse osallistua leikkimiseen itse, mutta läsnä on oltava myös emotionaalisesti eli herkällä korvalla ja silmällä ohjata leikin sujuvuutta.
Miten lastenhoitajat tukevat lasten omaehtoista leikkimistä?
Kasvattajien tehtävä on mahdollistaa leikkiminen ja auttaa leikki alulleen, jos se ei käynnisty spontaanisti. Kun verrataan tilannetta parinkymmenen vuoden takaiseen, näppituntumani on, että lapset tarvitsevat nykyisin enemmän apua leikin aloittamiseen. Suomessa leikkimistä tutkineen Jyrki Reunamon mukaan tuettu leikki, jossa aikuinen ja lapsi leikkivät yhdessä, on lapsia sitouttavin ja pedagogisesti tärkein. Aikuisen rooliin kuuluu leikin havainnointi, lasten tasolle asettuminen, leikin rikastuttaminen sanallisesti tai elein, sosiaalisten suhteiden tukeminen ja leikkiympäristöstä huolehtiminen. Aikuisen mukanaolo voi rikastaa leikkiä sekä tuoda tasavertaisuutta niille lapsille, jotka vielä tarvitsevat aikuisen tukea päästäkseen leikin rytmiin.
Miten päiväkodin tilat vaikuttavat leikkimiseen?
Ensimmäinen askel leikin lisäämiseen on keskustella kasvattajien kanssa siitä, miten leikkiä arvostetaan ja miten ryhmässä voidaan tehdä leikistä houkuttelevampaa – että sille on riittävästi aikaa, tilaa ja sopivia välineitä. Leikkimistä voidaan tukea myös niin, että hyvin sujuvan vapaan leikin annetaan joskus jatkua, vaikka se tarkoittaisi ohjatun toiminnan siirtämistä.
Päiväkodissa leikit joudutaan usein siivoamaan pois, kun tiloille tulee muuta käyttöä, toinen lapsiryhmä tarvitsee tilan tai viimeistään silloin, kun siistijän on päästävä tekemään työnsä. Siisteys ja hygienia ovat totta kai tärkeitä asioita, mutta päiväkodeissa voisi olla enemmän leikkiluolia, joissa leikit saisivat jatkua aina siitä mihin ne edellisellä kerralla jäävät eikä tarvitsisi odottaa, että välineet otetaan esiin.
Millainen pihaympäristö houkuttelee leikkimään?
Varhaiskasvatusikäinen lapsi liikkuu leikeissä usein vielä paljon, kunhan varhaiskasvattajat huomaavat tarjota siihen mahdollisuudet eli tilaa ja aikaa. Liikunnan määrä valitettavasti vähenee harppauksin ikävuosien myötä. Varhaisessa vaiheessa istutetaan siemeniä liikkuvaan elämäntapaan tekemällä esimerkiksi metsäympäristö mahdollisuuksineen tutuksi. Metsät ovat monipuolisina kasvatusympäristöinä minusta suomalainen leikin supervoima, jota jokainen varhaiskasvattaja voisi hyödyntää vieläkin enemmän.
Onko leikki lasten työtä?
Sanonnalla koetetaan antaa leikille arvostusta aikuisten silmissä. Aikuisille työ on usein tärkein asia, joka määrittää meidät, mutta toisin kuin leikki, työ ei aina ole vapaaehtoista. Vaikka leikkiminen kehittää mielikuvitusta ja muita työelämässä arvostettuja taitoja, leikillä on myös itseisarvo eikä sitä tarvitse perustella ulkoisilla hyödyillä, kuten oppimisella.
Mitä me aikuiset voisimme oppia lasten leikkimisestä?
Jos lapsi pyytää aikuista mukaan leikkiin, se kertoo vuorovaikutuksesta ja on lapselta suuri kunnianosoitus. Kutsu pitäisi nähdä mahdollisuutena astua lasten maailmaan. Se tekee joskus hyvää meille kaikille. Leikkiminen kehittää vuorovaikutustaitoja: leikissä kaikki eivät voi yhtä aikaa olla vaikkapa huippuastronautteja, mutta jokaisen rooli on yhtä tärkeä ja arvokas.
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään 20. marraskuuta. Päivän tarkoituksena on herättää keskustelua lapsen oikeuksien toteutumisesta ja niiden edistämisestä.
