Työehtosopimuksilla voitaisiin vaikuttaa nykyistä enemmän siihen, miten lähihoitajat voivat ja jaksavat työpaikoilla. Näin arvioi SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg.
– Kun puhutaan taloudesta, työhyvinvointi ja työsuojelu nähdään usein pehmoasioina, vaikka ne voisivat tuoda työnantajalle selvää säästöä esimerkiksi lyhentyneinä ja harventuneina sairauspoissaoloina.
Juuri näitä pehmoasioita SuPer haluaa nyt nostaa esiin parhaillaan käytävissä yksityisen sektorin työehtoneuvotteluissa. Tavoite korostuu myös SuPerin jäseniltä tulleessa palautteessa: joustoja tarvitaan erilaisiin elämäntilanteisiin. Kentällä ollaan huolissaan erityisesti ikääntyvien työntekijöiden jaksamisesta.
– Työehtosopimuksilla työnantajaa voitaisiin nykyistä selvemmin ohjata huomioimaan erilaiset tarpeet, joita työuran aikana tulee vastaan. Kaikkien määräysten ei tarvitse olla ehdottomia pakkoja, vaan niihin voidaan sisällyttää vaihtoehtoisia tapoja tehdä työtä, sanoo SuPerin sopimusneuvottelija Jukka Parkkola.
Joustot voisivat liittyä esimerkiksi työaikajärjestelyihin tai työn yksilöllisempään suunniteluun.
– Yksityissektorilla on näistä jo paljon toimivia käytäntöjä. Jäsenemme arvostavat sitä, että työnantaja tukee työn ja muun elämän yhteensovittamista, Parkkola kertoo.
Tes paikkaa sen, mitä laki ei enää turvaa
Hallituksen viimeaikaiset lakimuutokset työntekijän turvan heikentämiseksi vaikuttavat käynnissä oleviin neuvotteluihin. Kun lakisääteinen turvaverkko harvenee, työehtosopimusten merkitys työntekijöiden aseman varmistajana kasvaa.
– Teemme hartiavoimin töitä, jotta saamme työehtosopimuksilla torjuttua kovia heikennyksiä työntekijöiden asemaan, SuPerin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens sanoo.
Heikennykset osuvat paitsi työntekijän asemaan myös rakenteisiin, jotka ovat pitäneet koko työehtojärjestelmän koossa. Kun työnantajille annetaan laissa enemmän liikkumavaraa ja yhä useampi ehto voidaan sopia yrityskohtaisesti, valtakunnallisten sopimusten painoarvo vähenee.
Työnantajapuolelle sopii paremmin kuin hyvin, että yritys ja sen henkilöstö sopivat työehdoista suoraan työpaikalla valtakunnallisesta sopimuksesta poiketen. Ongelmana on, että työntekijät ovat näissä neuvotteluissa usein alakynnessä varsinkin pienillä työpaikoilla ja siellä, missä ei ole koulutettua luottamusmiestä.
– Paikallisen sopimisen ei pidä olla yksipuolista, vaan sen on hyödytettävä myös työntekijöitä. Sopimuksia ei voi sanella koko yksikköä tai konsernia koskeviksi, Zaerens painottaa.
Yleissitovaa työehtosopimusta tarvitaan määrittämään pelisäännöt, joiden puitteissa paikallista joustavuutta voidaan aidosti käyttää työntekijän jäämättä yksin neuvotteluasemassaan.
– Työehtosopimukset tuovat työelämään vakautta. Niiden ansiosta jokainen työntekijä tietää, mitä työltä voi odottaa, millaista vähimmäispalkkaa saa ja millaisin ehdoin. Yksin tällaisia ehtoja ei kukaan pysty neuvottelemaan, vaan siihen tarvitaan kollektiivista voimaa, Päivi Inberg muistuttaa.
Neuvotteleminen on tasapainoilua
Tes-neuvotteluissa suurin kiinnostus kohdistuu palkankorotuksiin. Inflaatio ja yleinen kustannusten nousu syövät ostovoimaa, joten palkkojen on noustava, jotta työntekijöiden arki pysyy kohtuullisena. Samaan aikaan työnantajan on pidettävä huolta omista kustannuksistaan. Tasapainon löytäminen ei ole koskaan helppoa.
– Neuvottelut eivät ala tilanteesta, jossa työnantaja toteaisi, että rahaa on mielin määrin ja se vain pitää jakaa. Tällä kertaa tilanne on poikkeuksellisen tiukka. Hyvinvointialueiden talous vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon palveluita ostetaan yrityksiltä, Pia Zaerens sanoo.
Tiukkaa tekee myös varhaiskasvatusalan yrityksillä.
Lopputulos on aina kompromissi, jossa molemmat osapuolet joutuvat tekemään myönnytyksiä. Zaerensin mukaan osapuolet jakavat ymmärryksen alan haasteista, mutta ratkaisut nähdään eri tavoin neuvottelupöydän vastakkaisilla puolilla.
– Molemmat osapuolet haluavat ilman muuta toimialan parasta. Ymmärrämme työnantajan näkökulman, yritys ei voi toimia, jos rahaa ei tule. Me pidämme jäsentemme puolta ja haluamme, että he voivat hyvin ja saavat palkkaa, joka vastaa heidän tekemäänsä vaativaa työtä, Zarens sanoo.
Missä mennään SOSTES-neuvotteluissa?
Yksityisen sosiaalipalvelualan työehdoista on neuvoteltu marraskuusta alkaen. Neuvottelut alkoivat perinteisesti tilannekuvan kartoittamisella.
– Olemme esitelleet tavoitteemme työnantajalle, ja työnantaja on esitellyt omansa meille. Seuraavaksi lähdemme käymään niitä teemoittain läpi ja etenemme vähitellen siihen, millaisia muutoksia sopimuksiin tehdään, SuPerin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens kertoo.
– SuPer on asettanut omat tavoitteensa jäseniltä saadun palautteen perusteella. Ammattiosastoilta on tullut paljon toiveita ja ehdotuksia, millaiset muutokset saisivat jäsenet jaksamaan ja viihtymään paremmin työssään.
SuPer neuvottelee SOSTESistä seitsemän muun työntekijäjärjestön kanssa. Työnantajia neuvotteluissa edustaa Hyvinvointiala Hali ry.
Missä mennään VAKATES-neuvotteluissa?
Yksityiseen varhaiskasvatukseen on sorvattu omaa työehtosopimusta VAKATESiä syksystä 2024 alkaen. Kokonaan uuden työehtosopimuksen luominen etenee hitaasti. Tavoitteena on, että valmista tulee vuoden loppuun mennessä, jolloin nykyinen SOSTES päättyy.
– Haluamme sopimuksen, joka vastaa paremmin varhaiskasvatuksessa tehtävää työtä. Työtä on tehty hyvässä hengessä, mutta vaikeita kysymyksiä on vielä ratkottavana, SuPerin sopimusneuvottelija Jukka Parkkola kertoo.
– Vähimmäistavoitteemme on, että SOSTESin ehtoja ei kokonaisuudessaan heikennetä. Jäsenistölle on lisäksi saatava reilut palkankorotukset.
SuPer neuvottelee VAKATESistä Talentian, OAJ;n ja JHL:n kanssa. Työnantajia edustaa Sivistysala ry eli Sivista.
Päivitä tietosi
SuPer edustaa jäseniään molemmissa neuvotteluissa ja kertoo neuvotteluiden kulusta omissa kanavissaan. Tarvittaessa SuPer lähettää viestejä suorana jäsenille esimerkiksi sähköpostitse. Nyt on siis hyvä hetki tarkistaa, että omat yhteystiedot ja tieto työnantajasta ovat jäsenrekisterissä (OmaSuPerissa) ajan tasalla.
