Epävarmuus ja jatkuva muutos kuormittavat. Näin tiivistävät tunnelmia työpaikalta lähihoitajat Heli Laitinen ja Hanna Matilainen. He ovat luottamusedustajina osallistuneet Keski-Suomen hyvinvointialueen yt-neuvotteluihin henkilöstön edustajina.
– Epävarmuus koettelee erityisesti määräaikaisia työntekijöitä, jotka eivät voi olla varmoja työn jatkumisesta, Heli sanoo.
Myös monet ennen selvinä pidetyt käytännöt ovat menneet uusiksi.
– On epävarmaa, milloin voi jäädä ylitöihin, tehdä tuplavuoron tai pyytää sijaisen.
Hanna kertoo saaneensa lomautusilmoituksen, joka myöhemmin peruttiin.
Keski-Suomen hyvinvointialue on yksi kolmesta, joka on asetettu valtion arviointimenettelyyn. Menettely antaa lisäaikaa talouden tasapainottamiseen, mutta samalla alueen päätösvaltaa on rajoitettu. Se on siis käytännössä valtion erityistarkkailussa.
”Vaikea nähdä, mistä enää säästetään”
Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa vasta alle kolme vuotta, mutta yt-neuvotteluita on ehditty käydä monen kierroksen verran. Pirkanmaan hyvinvointialueen pääluottamusedustaja Aki Leppänen ei äkkiseltään edes muista, kuinka monissa neuvotteluissa hän on istunut.
– Jokainen kierros vaikuttaa koko henkilöstöön, ei vain niihin, joiden työsuhde päättyy. Toimintoja järjestetään uudelleen, työnkuvat muuttuvat ja yhteisöt hajoavat. Jatkuva muutos kuormittaa ja lisää tyytymättömyyttä järjestelmään.
Pirhassa neuvotellaan parhaillaan sairaalapalveluista.
– Vaikea nähdä, mistä enää säästetään, kun kaikki on jo raavittu – ja palveluiden tarve vain kasvaa, kun väestö vanhenee, Leppänen sanoo.
Hänen mukaansa ratkaisu on selvä.
– Hyvinvointialueiden toiminta vakiintuu ja rauhoittuu vasta, kun rahoitus saadaan kuntoon.
Talousahdinko näkyy arjessa
Hyvinvointialueiden rahoitus on ollut alusta asti niukka. Sote-uudistuksessa palveluiden järjestämisvastuu siirrettiin kunnilta alueille, mutta rahoitus jäi valtion päätettäväksi. Alueiden menot ovat kuitenkin kasvaneet nopeammin kuin valtion rahoitus, ja nyt ne tasapainoilevat paisuvien kustannusten ja tiukkojen säästövaatimusten välissä.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue eli Siun sote on toistaiseksi ainoa, jolle valtio on myöntänyt lisärahoitusta. Tälle vuodelle saatu 2,6 miljoonaa euroa on kuitenkin vain murto-osa todellisesta tarpeesta.
Siun sotessa Lieksan terveysasemalla työskentelevän Paula Hollströmin mukaan työntekijöiden tunnelmat ovat apeat.
– Vaikka neuvottelut päättyivät, vielä ei ole varmuutta, keneltä loppuvat työt, keillä ne muuttuvat ja ketkä saavat jatkaa.
Työn päättyminen tuotannollis-taloudellisista syistä ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen, mutta se voi silti tuntua kovalta iskulta omaan arvoon.
– Yksin ei kannata jäädä. Tukea saa ja sitä kannattaa hakea – vaikka meiltä luottamusedustajilta tai työsuojeluvaltuutetuilta, Paula kannustaa.
