Kyllähän tämä välillä hölmöläisten hommalta vaikuttaa, toteaa SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg.
– Sen sijaan, että ajateltaisiin tulevaisuutta, mennään raha edellä. Tämä ei ole hyvinvointialueilta pitkäjänteistä toimintaa.
Samaan aikaan kun hoitajia tarvitaan vuositasolla yhä enemmän, heitä aiotaan irtisanoa hyvinvointialueilla sadoittain. Inberg toteaa ymmärtävänsä valtakunnalliset säästötavoitteet, mutta kysyy, eikö rakenteita olisi mahdollista ylläpitää niin, että hyvinvointialueiden henkilöstössä tapahtuisi luonnollinen poistuma.
– Monella hoitajalla on myös käytännön työssä syntynyt hyvä näkemys siitä, mistä voitaisiin säästää.
Tällä hetkellä ainakin Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa, Itä-Uusimaa, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Lappi, Pirkanmaa, Pohjanmaa ja Satakunta ovat ilmoittaneet todennäköisesti vähentävänsä hyvinvointialueidensa henkilöstöä.
Inberg muistuttaa, että viiden vuoden sisällä huomattava määrä lähihoitajia on joka tapauksessa jäämässä eläkkeelle. Harva vaikuttaa ymmärtävän, että osalla hyvinvointialueista hoitotyö pyörii tälläkin hetkellä eläkeikäisten hoitajien ansiosta.
– Moni lähihoitaja myös jatkaa työelämässä vielä pitkään eläkkeen alkamisen jälkeen.
Hoitajilta kannattaa kysyä
Pirkanmaan hyvinvointialueella yt-neuvottelut jatkuvat joulukuulle saakka. Vähentämistarve on 350 sairaalapalvelulinjan työntekijää. Alueen pääluottamusedustaja Anu Siimes toteaa Suomen suurimman hyvinvointialueen olevan usein esimerkkinä muille.
– Jos meillä on alkanut jokin toimintamalli, on sillä perusteltu samanlaista toimintaa muillakin hyvinvointialueilla.
Siimeksen tavoitteena on, että henkilöstöä ei jouduttaisi vähentämään.
– Kehotamme kaikkia työntekijöitä vastaanottamaan tarjotut korvaavat työpaikat, vaikka ne eivät olisikaan lähellä omia toiveita. Siirtoja ja muutoksia työnkuvassa voidaan neuvotella sitten myöhemmin sisäisesti.
Siimes kertoo hyvinvointialueen keränneen säästöehdotuksia hoitajilta. Alan ammattilaisilla on näkökulmaa sellaisiin käytännön säästökohteisiin, jotka ovat voineet jäädä neuvottelijoilta katveeseen.
– Olemme saaneet todella hyviä ehdotuksia. Moni hoitaja kiinnittää huomiota esimerkiksi kalliisiin hoitovälineisiin, joille olisi olemassa vastaavat edullisemmat ja aivan yhtä hyvät vaihtoehdot.
Siimeksen arvion mukaan hyvinvointialueella ei todellisuudessa olisi varaa luopua hoitajista, sillä vuosikymmenen loppuun mennessä huomattava osa alueen työntekijöistä on joka tapauksessa jäämässä eläkkeelle.
– Ylipäätään palveluketjun kuormittumista tulisi tarkastella mielestäni realistisemmin. Jos esimerkiksi irtisanotaan sairaalan sihteereitä se tarkoittaa lähes aina, että sihteerien työt valuvat hoitajille ja lääkäreille.
Siimes toivoisi, että jäsenet pitäisivät sähköpostitse luottamusedustajiin enemmän yhteyttä neuvottelujen aikana.
– Meidän on tärkeää tietää, minkälaisia huomioita ja ideoita jäsenistöllämme on.
Poikkeuksellisen suuri vähennystavoite
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen pääluottamusedustaja Marika Laukkanen kertoo istuvansa jopa kaksissa neuvotteluissa saman päivän aikana. Yhteensä 565 henkilötyövuoden vähennystarve koskee koko hyvinvointialuetta. Moni kokee rajut vähennykset epäreiluina, sillä juuri Etelä-Karjalan hyvinvointialue on ollut suunnannäyttäjä siirryttäessä virtaviivaisempaan hyvinvointialuemalliin.
– Eksote karsi ja yhdenmukaisti toimintaansa jo vuodesta 2010 alkaen ja valmistautui ensimmäisenä niukempaan hyvinvointialuemalliin. Tätä ei nyt huomioida mitenkään, kun säästösuunnitelmia hyvinvointialueilla tehdään, Laukkanen toteaa.
Hänen mukaansa jo tehdyt säästöt selittävät sen, miksi henkilötyövuosia joudutaan nyt vähentämään juuri Etelä-Karjalassa poikkeuksellisen paljon.
– Kaikesta mahdollisesta muusta kun on jo karsittu.
Vaikka tehtävä vaikuttaa mahdottomalta, Laukkasen päätavoitteena on, että henkilötyövuosien vähentämisen sijaan säästöjä löytyisi vielä toiminnoista.
– Lisäksi yhteinen tahtotila on, että Etelä-Karjalan hyvinvointialueen asioista päätetään jatkossakin Etelä-Karjalassa.
Laukkanen on huolissaan siitä, miten työyhteisöt selviävät tulevassa kiristyvässä työtahdissa ja tilanteissa, joissa työkavereita irtisanotaan. Irtisanomiset tulevat näillä näkymin tietoon joulun alla.
– Ajankohta irtisanomisuutisille on kauhea. Ja moni irtisanottu on täysin uudessa tilanteessa. Sellaisessa, minkä ei pitänyt tällä alalla olla edes mahdollinen.
Meitä tarvitaan edelleen
Myös Päivi Inberg rohkaisee hoitajia jakamaan omia säästöideoitaan sekä olemaan yhteydessä neuvotteluja käyviin luottamusedustajiin.
– Se on äärimmäisen tärkeää, että neuvottelijat saavat jäsenten äänet kuuluviin.
Inberg toteaa aikojen olevan erityisen synkkiä lähihoitajille. Yhteen vapaaseen työpaikkaan saattaa tulla nyt satoja hakemuksia.
– Aloitin työurani vuonna 1991 laman aikaan ja silloinkaan hoitajilla ei ollut näin vaikeaa.
Inberg haluaa viestittää jäsenille, että hyvinvointialueen säästöt eivät missään tapauksessa ole hoitajien aiheuttamia. Hoitajat ovat palkkansa ansainneet, Inberg toteaa. Ilman kauan vaadittuja korotuksia pienipalkkainen ala olisi menettänyt houkuttelevuutensa.
– Nyt näkyvissä on toivoa. On selvää, että lähihoitajia tarvitaan näidenkin synkkien vuosien jälkeen ja heitä kannattaa kouluttaa. He ovat tärkeä osa Suomen huoltovarmuutta.
